Juhannuskokko – vuosisatoja vanha pakanallinen perinne joka elää edelleen

Juhannuskokkojen sytyttäminen on osa vanhaa eurooppalaista perinnettä, joka juhlistaa kesää tulien loisteella. Suomessa juhannuskokkoperinne juurtui ensin maan itäosiin ja levisi sieltä vähitellen koko valtakunnan alueelle. Ennen 1900-luvun alkua kokkoja sytytettiin pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun taas Länsi-Suomessa, vahvemman Ruotsin vaikutuksen piirissä kokkoja nähtiin enemmän muina juhlapyhinä, kuten pääsiäisenä ja vappuna.

Kokko on perinteinen tapa juhlistaa keskikesän juhlaa, ja sen polttaminen symboloi valon ja lämmön tuomista pimeyden keskelle – vaikkakin Suomessa juhannus on kaikista vuoden hetkistä se valoisin. Kokko on ollut myös osa pakanallista rituaalia, jonka tarkoituksena on torjua pahaa ja joka on säilynyt nykypäivään asti. Juhannuskokkojen sytyttäminen on vanha perinne, joka on säilynyt vuosisatojen ajan ja joka yhdistää yhteisöt ympäri Suomea juhlimaan kesän saapumista.

Juhannuskokon eri nimet

Eri puolilla Suomea juhannuskokko tunnetaan monilla eri nimillä, kuten juhannustuli ja juhannusvalkea. Kannaksella ja Inkerinmaalla termi ‘kokko’ on ollut yleisessä käytössä, ja se viittaa myös muunlaisiin rakennelmiin, kuten alkeellisiin keittokatoksiin ja metsästysmajoihin. Sana ‘kokko’ juontaa juurensa sanasta ‘kokka’, joka tarkoittaa laivan keulaa tai ulkonevaa kulmaa. Tämä johtuu siitä että perinteisesti juhannuskokoissa on voitu polttaa vanhoja veneitä, mutta nimitys viittaa yleisemmin kokon kartiomaiseen muotoon.

Juhannuskokon rakentaminen ja erilaiset kokot

Juhannuskokkojen rakentaminen ja sytyttäminen on vaihdellut alueittain. Rannikkoalueilla on ollut tapana polttaa vanhoja veneitä tai tervatynnyreitä. Kokkotyyppejä on monia, kuten risukokko ja tervakokko sekä säärikokko. 

Risukokko on yksi juhannuskokon tyypeistä, joka koostuu pääasiassa risuista ja oksista. Se rakennetaan keräämällä kuivia oksia ja risuja, jotka sitten kasataan suureksi keoksi. Tämä kokko syttyy helposti ja palaa kirkkaalla liekillä, mikä tekee siitä suositun valinnan juhannusjuhliin. 

Tervakokko on juhannuskokon erityistyyppi, joka on saanut nimensä tervan polttamisesta. Tervakokossa poltetaan usein tervattuja puun osia tai tervatynnyreitä, jotka tuottavat voimakkaan liekin ja erityisen tuoksun. Terva on perinteisesti ollut tärkeä aine Suomessa, ja sen käyttö kokossa symboloi menneiden aikojen merenkulkua ja puunjalostusta. Tervakokon liekit ja savu luovat juhannusyöhön mystisen tunnelman, ja tervan polttaminen on osa suomalaista juhannusperinnettä, joka yhdistää menneisyyden ja nykyisyyden juhlan viettoon.

Perisuomalainen näkymä: juhannuskokko ja järvimaisema

Juhannuskokon sytytys

Kokko sytytetään juhannusaattona. Kokon sytyttäjänä toimi usein kylän vanhin, ja kokko oli yhteisön kokoontumispaikka. Kokon kipinöistä, liekeistä ja savusta ennustettiin tulevan sadon runsautta, ja sen tuhkaa käytettiin pelloilla lannoitteena.

Karjalassa juhannuskokkoperinne on ollut erityisen vahva. Kokkoja on sytytetty rantaa pitkin rinnakkain pitkinä ketjuina, ja suurinta kokkoa on kutsuttu Ukko-kokoksi. Erityisen korkeita kokkoja, säärikokkoja, on rakennettu vain Karjalankannaksella. Perinteinen säärikokko on pitkä ja kapea kokko, joka rakennetaan säärien, eli pitkien tukipuiden avulla.  Puiset sääret lyödään maahan ja sidotaan yläpäästä yhteen. Säärikokko on korkea ja hoikka, ja se voi olla näyttävä osa juhannusjuhlia. Sääret voitiin nimetä tilan tyttöjen mukaan. Perinteessä säärikokon kaatuminen on liitetty naimisiinmenoon liittyviin ennustuksiin, kuten myös moni muu juhannususkomus tai -taika. Uskomukseen kuului että se tyttö, jonka nimikkosääri kaatui ensimmäisenä, uskottiin menevän ensimmäisenä naimisiin. Kokon kaatumissuunta on myös ennustanut naimisiinmenon suuntaa. Säärikokko oli paitsi juhannusjuhlan keskipiste, myös osa vanhaa kansanuskomusperinnettä. Yllättävää kyllä, harvinaisia säärikokkoja on rakenettu ja poltettu myös Alpeilla!

Juhannuskokkoperinne Pohjoismaissa

Pohjoismaissa juhannuskokkojen perinne on yhtä lailla merkittävä. Skandinaviassa juhannusta vietetään suurilla kokoilla, jotka symboloivat valon voittoa pimeydestä ja ovat osa hedelmällisyyden juhlaa. Ruotsissa näkee juhannuskokkoja, mutta siellä tärkeämpi juhannusperinne on juhannussalko. Juhannussalko on hiipinyt myös Suomeen ja varsinkin maan ruotsinkielisille alueille. Ahvenanmaalla on vanha juhannussalkoperinne.

Ruotsissa ja Ahvenenmaalla sekä ruotsinkieleisillä rannikkoalueillamme juhannussalko on kokkoa suositumpi.

Norjassa juhannus eli Sankt Hans aften on päivä jota juhlistetaan suurilla yleisillä kokoilla ympäri maata. Tanskassa juhannuskokko on osa Sankt Hans -perinnettä, ja kokkojen arvellaan karkottavan pahoja henkiä. Juhannus on skandinaavisille tärkeä juhla, joka yhdistää luonnon, yhteisöllisyyden ja keskikesän juhlan vieton.

Islantilainen juhannus, eli Jónsmessa juhlistaa kesäpäivänseisausta myös kokkojen avulla. Islantilaisen juhannusperinteen erikoisuuksia ovat myös yliluonnolliset uskomukset että lehmät saavat tuolloin puhekyvyn, ja hylkeet ottavat itselleen ihmishahmon!

Islantilaiset lehmät saavat puhekyvyn juhannusyönä. Mitäköhän ne sanovat?

Juhannuksen vietto muualla Euroopassa

Juhannus- ja juhannuskokkoperinteet ovat  säilyneet monimuotoisina myös muualla Euroopassa. Monessa maassa juhannus on yhdistetty kesäpäivänseisaukseen ja se on aika, jolloin juhlitaan valon voittoa pimeydestä sekä kasvukauden hedelmällisyyttä.

Myös Iberian niemimaalla poltetaan kokkoja. Espanjassa juhannusta eli San Juanin päivää juhlitaan suurilla kokoilla ja ilotulituksilla, ja Portugalissa Festa de São João do Portossa juhannuksen viettoon kuuluu on täynnä musiikkia, tanssia, ilotulituksia ja kokkoja.
Slovenialainen juhannuksenvietto eli Kresna Noč tai Kresovanje ja Bulgariassa Enyovden ovat juhlia, joiden juhannuskokko perinteet ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Nämä juhlat ovat usein yhdistelmä muinaisia pakanallisia perinteitä ja myöhemmin mukaan tulleita kristillisiä elementtejä. Juhannuskokkojen sytyttäminen on ollut tapa karkottaa pahoja henkiä ja tuoda onnea ja terveyttä yhteisöön. Monissa paikoissa juhannus on myös rakkauden ja hedelmällisyyden juhla, jossa on omat rituaalinsa ja taikansa.