Mikael kidnapattiin Kolumbiassa ja adoptoitiin Ruotsiin – 40 vuotta myöhemmin hän tapasi äitinsä uudelleen

Mikael Kjelleros Endrell syntyi Kolumbiassa uudenvuodenaattona 1984. Kukaan ei silloin aavistanut, että hänen elämänsä tulisi saamaan dramaattisen käänteen. Vain muutamaa päivää syntymän jälkeen Mikael katosi. Hän oli kadoksissa lähes neljäkymmentä vuotta, ennen kuin hän sai tietää totuuden alkuperästään.

Kahdeksan kuukauden ikäisenä Mikael adoptoitiin Ruotsiin. Lapsuudesta asti häntä seurasi kuitenkin tunne, että hänen oli saatava tietää, mistä hän oli kotoisin – ja ennen kaikkea, kuka hänen äitinsä oli.

Mikael vauvana

“Jo yhdeksänvuotiaana päätin, että haluan löytää biologisen äitini”, Mikael kertoo. “Minulle on aina ollut tärkeää tietää, mistä tulen.” Hän alkoi opiskella espanjaa jo 12-vuotiaana, toivoen voivansa jonain päivänä puhua äitinsä kanssa hänen omalla kielellään. Opinnot jatkuivat kahdeksan vuoden ajan aina yliopistoon asti. Kaikesta sitoutumisesta huolimatta etsintä oli vaikeaa: kielimuuri ja vähäiset tiedot tekivät suunnan löytämisestä lähes mahdotonta.

Kun Mikaelista tuli isä, kaikki muuttui

Kun Mikaelin tytär syntyi vuonna 2014, tarve löytää oma äiti vahvistui entisestään. “Ymmärsin, ettei kyse ollut enää vain minusta”, hän sanoo. “Myös lapsilleni oli tärkeää tietää, kuka minut synnytti.” Vuosien 2014–2019 aikana hän yritti edetä Kolumbian kontaktien avulla, mutta tuloksetta. Vuonna 2023 hän matkusti itse Kolumbiaan mutta ei onnistunut löytämään vastauksia.

Silloin hän päätti kääntyä MyHeritagen puoleen, ja se muutti kaiken. DNA-osumien ja sosiaalisen median avulla Mikael onnistui lopulta jäljittämään biologisen äitinsä. 16. syyskuuta 2024, lähes neljän vuosikymmenen jälkeen, he saivat vihdoin yhteyden toisiinsa verkossa.

“Teimme vielä DNA-testin varmistaaksemme sukulaisuuden – ja se osoitti, että olemme todella äiti ja poika”, Mikael kertoo. Saman vuoden marraskuussa he kohtasivat ensimmäistä kertaa Madridin lentoasemalla.

Ensikohtaaminen Madridin lentoasemalla

“Viimeinen palanen loksahti paikoilleen”

Mikael kuvailee jälleennäkemisen hetkeä näin: “Sanon usein, ettei sille löydy sanoja. Se oli täysin uskomatonta. Äitini oli etsinyt minua koko elämänsä, ja minä olin etsinyt häntä kymmenen vuoden ajan. Se hetki oli kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Viimeinen palanen, joka loksahti paikoilleen.”

Hän kertoo myös dramaattisista olosuhteista, jotka johtivat eroon Kolumbian sairaalassa: äiti sai jäädä vain kahdeksi päiväksi synnytyksen jälkeen, mutta Mikael tarvitsi sairaalahoitoa ja jäi osastolle. “Äiti oli käynyt sairaalassa joka päivä, mutta kahdeksantena päivänä, kun hän palasi, sänky oli tyhjä.” Mikael oli viety sairaalasta ja myöhemmin adoptoitu Ruotsiin ilman, että äiti tiesi siitä mitään.

Mikael äitinsä kanssa

“Olin todella hermostunut”, hän myöntää. “En tuskin voinut uskoa todeksi, että kaikkien näiden vuosien etsintöjen jälkeen oli vain tunteja siihen, että näkisimme toisemme ensimmäistä kertaa.” Kun he vihdoin tapasivat, tunteet olivat valtavat: “Saan halata äitiäni lähes 40 vuoden jälkeen. Vihdoin. Ja olen äärettömän kiitollinen siitä, etten koskaan luovuttanut.”

Vetoomus muille, jotka etsivät juuriaan

Kivuliaasta menneisyydestä huolimatta Mikael tuntee syvää kiitollisuutta. “Olen valtavan kiitollinen kaikesta avusta, jota olen saanut MyHeritagelta vuosien varrella. Se on ollut korvaamaton työkalu etsinnässäni. Toivon, että mahdollisimman moni adoptoitu käyttäisi MyHeritagea löytääkseen alkuperänsä. Vähintään se on arvokas apu oman perhehistorian kartoittamiseen ja yhteyden luomiseen ihmisiin, jotka voivat johdattaa eteenpäin.”

Mikaelin tarina muistuttaa, ettei ole koskaan liian myöhäistä saada vastauksia – ja että yksikin DNA-testi voi olla alku jollekin elämää muuttavalle.

Lämmin kiitos Mikaelille tämän uskomattoman tarinan jakamisesta. Oletko sinäkin tehnyt MyHeritagen avulla merkittävän löydön? Kerro se meille tällä lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen stories@myheritage.com.