Olin orpo vauva – MyHeritagen avulla löysin biologisen isäni, kolme sisarusta ja suuren suvun

Elämäni tarina alkaa menetyksestä. Äitini, Louisa, kasvatti minua yksin elämäni ensimmäiset kuukaudet. Traagisesti hän menehtyi, kun olin vielä vauva, jättäen minulle vain nimen – Sara Elena. Myös isoäitini Elena oli kuollut nuorena, auto-onnettomuudessa, kun äitini odotti minua.

Äitini kuoleman jälkeen sveitsiläinen perhe adoptoi minut. He asuivat pienessä kylässä puolivälissä Zürichin ja Baselin välillä. He antoivat minulle nimen Marina, mutta säilyttivät myös nimeni Sara Elena, jota käytän yhä tänä päivänä. Kasvoin lämpimässä ja rakastavassa kodissa. Minulla oli kaksi adoptiovanhemmilleni syntynyttä pikkuveljeä, mutta kysymykset omasta alkuperästäni kulkivat aina mukanani.

Marina Sara Elena Bopp

Uudelleen yhteys äidinpuoleiseen sukuun

Noin 20-vuotiaana löysin adoptiopapereistani tiedot äitini siskosta ja veljestä. Isäni henkilöllisyys oli merkitty tuntemattomaksi, mutta tätini ja setäni ilahtuivat kuullessaan minusta. He kertoivat tarinoita äidistäni ja antoivat minulle valokuvia — yhdessä niistä olen vauvana tuntemattoman nuoren miehen sylissä. Heillä ei ollut hänestä tietoa, joten arvoitus jäi ratkaisematta.

Marinan tädin ja sedän jakama valokuva

DNA-löytö joka muutti elämäni

Viime talvena päätin tehdä MyHeritage-DNA-testin, saadakseni lisää tietoa etnisestä taustastani. En odottanut mitään dramaattista. Siinä vaiheessa olin jo hyväksynyt, etten ehkä koskaan saisi tietää, kuka biologinen isäni oli.

Aamulla 21. tammikuuta näin MyHeritagelta tulleen sähköpostin, jossa ilmoitettiin tulosten valmistuneen. Kun avasin sovelluksen, järkytyin: ylin DNA-osumani oli isäni, 50 % yhteistä DNA:ta. Hänen alapuolellaan näkyi osuma puoliveljeen, Vincenzoon.

DNA-osuma isään ja puoliveljeen

Uteliaisuuttani etsin netistä tietoa Vincenzosta, joka oli tuolloin 33-vuotias ja työskenteli jalkapallovalmentajana. Heti hänen kuvansa nähdessäni ajattelin: ”Tämähän olen minä — miesversiona!”

Koska isästäni ei löytynyt tietoja, päätin yrittää ottaa yhteyttä veljeeni. MyHeritage ei antanut hänen suoria yhteystietojaan, joten jouduin odottamaan vastausta alustalla — mutta sitä ei kuulunut.

Niin erikoisen sisällön sisältävän viestin kirjoittaminen ei ollut helppoa. Lopulta pyysin häntä vain kirjautumaan MyHeritage-tililleen ja mainitsin, että saattaisin olla hänen isosiskonsa. Hän soitti minulle samana päivänä, kertoi haluavansa tavata ja kutsui mukaan myös kaksi muuta veljeäni, Nicolan ja Michelen.

Tapasimme hänen luonaan — paikalla olivat myös hänen vaimonsa ja yksivuotias veljenpoikani.

Vasemmalta oikealle: Michele, Marina, Vincenzo ja Nicola

Kolmikko päätti kertoa uutisen isällemme Antoniolle, joka oli tuolloin 61-vuotias.

Kun Antonio kuuli minusta, hän ilahtui ja halusi tavata minut mahdollisimman pian. Pian sen jälkeen mieheni ja minä vierailimme Antonion ja hänen vaimonsa Concettan luona sunnuntaipäivällisellä. Molemmat ottivat meidät lämpimästi vastaan. Antonio oli onnellinen löydettyään tyttären, jonka olemassaolosta hän ei ollut tiennyt, ja Concetta oli yhtä lailla ystävällinen ja hyväksyvä.

Marina ja hänen biologinen isänsä Antonio

Päivällinen Antonion perheen luona

Perheenä juhlimassa

Tänä kesänä osallistuin Nicolan häihin ja minut esiteltiin suvulle Antonion tyttärenä. Oli merkityksellistä tulla otetuksi mukaan ja tunnustetuksi osaksi perhettä.

Yksinkertainen DNA-testi on muuttanut käsitykseni siitä, kuka olen, ja auttanut minua luomaan yhteyksiä ihmisiin, joita en olisi koskaan kuvitellut tapaavani. Minulla on nyt isä, kolme veljeä ja laajentunut suku, joka on ottanut minut avosylin vastaan.

Lämmin kiitos Marinalle tämän uskomattoman tarinan jakamisesta. Jos sinäkin olet tehnyt upean löydön MyHeritagen avulla, kuulisimme siitä mielellämme! Lähetä se meille tämän lomakkeen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen stories@myheritage.fi