Perhesalaisuus – Sain selville 76 vuotta vanhan salaisuuden äitini biologisesta isästä

Englantilaisen MyHeritage-käyttäjän Lisan suvussa oli perhesalaisuus – hänen äitinsä isä oli tuntematon. Lisa on tutkinut sukunsa historiaa yli 30 vuotta. Suurimman osan tuosta ajasta neljäsosa hänen esivanhempiensa sukupuusta on ollut tyhjä. Lisa aloitti selvittämään isoisänsä henkilöllisyyttä sukututkimuksen ja DNA-testin… eikä hän ainoastaan selvittänyt sitä, vaan törmäsi myös hämmästyttäviin uusiin salaisuuksiin. Tässä on hänen tarinansa

Perhesalaisuus

Äitini syntyi lokakuussa 1946 Batterseassa Lontoossa. Hänen 18-vuotias äitinsä Lilian Monger (isoäitini) oli naimaton, eikä äidin isän nimeä mainittu syntymätodistuksessa.

Kun isoäitini meni naimisiin maaliskuussa 1949, äitini rekisteröitiin uudelleen uuden isänsä sukunimellä. Äitini näkökulmasta Joe Fenley oli aina ollut hänen isänsä. Eräs sukulainen paljasti äidilleni, että hänen biologinen isänsä oli joku toinen mies. Äidin on täytynyt kysyä asiasta isoäidiltäni tuolloin, mutta hän ei saanut vastauksia. Sen jälkeen oli vain hiljaisuutta: äiti ja tytär eivät koskaan puhuneet asiasta.

Linda Monger (myöh. Fenley) n. 1953.

Äitini on olettanut, että hän oli syntynyt lyhyen seurustelusuhteen tuloksena kuusi vuotta kestäneen sodan jälkeen ja että hänen biologinen isänsä ei koskaan tiennyt hänen olemassaolostaan. Puhuimme asiasta silloin tällöin, ja tiedän, että hän olisi halunnut vastauksia jo pelkästään uteliaisuutensa tyydyttämiseksi, mutta vuosien saatossa oli vaikeampaa ottaa asia puheeksi isoäitini kanssa. Kun aloin tutkia sukuni historiaa, puhuin isoäitini sisarusten kanssa, mutta kukaan ei ollut tiennyt äidin biologisen isän henkilöllisyyttä. Isoäitini oli pysynyt vaiti jopa kesällä 1946.

Isoäitini kuoli vuonna 1998 ja vei mukanaan salaisuutensa – ja kaiken toivon totuuden selvittämisestä. Tarina olisi saattanut päättyä siihen, ellei olisi internetiä ja helposti saatavia DNA-testejä.

Valoa ja varjoja

30 vuoden tutkimustyön jälkeen, elokuussa 2020 aloin kirjoittaa kirjaa äitini sukuhistoriasta. Päätin tehdä DNA-testin. Tulokset paljastivat useita läheisiä osumia, joiden nimet olivat tuttuja, mutta muutamat nimet olivat minulle uusia. Koska isäni oli myös tehnyt testin, pystyin tunnistamaan, mitkä osumat olivat sukua minulle äitini biologisen isän kautta. (Äitini kuoli vuonna 2013, ennen kuin DNA-testit olivat yleisesti saatavilla)

Aloitin rakentamalla sukupuun näiden läheisten osumien ympärille, ja onnistuin saamaan siihen noin 250 nimeä. Löysin yhteisen esi-isämme: Hannah Thackra -nimisen naisen, joka oli syntynyt Newcastle upon Tynessä vuonna 1871. Jos läheiset osumani ovat hänen jälkeläisiää ja minä olen sukua heille, niin loogisesti ajateltuna Hannah Thackra on myös minun esiäitini.

Se oli jännittävä löytö. Neljännes 50 vuotta tyhjänä olleesta sukuhaarastani sisälsi  yhtäkkiä sellaisten ihmisten nimiä, joiden kanssa minulla on sukulaisuussuhde.

Sukupuu oli monimutkainen. Hannah Thackra oli mennyt naimisiin Ernest Howesin kanssa ja saanut tyttären, Linda Howesin. Leskeksi jäätyään hän meni naimisiin Robert Claringboldin kanssa, joka oli leskimies ja jolla oli lapsia ensimmäisestä avioliitostaan. Hannahin tyttärellä Linda Howesilla oli lapsia kolmen eri kumppanin kanssa.

Olin kutkuttavan lähellä saada selville äitini biologisen isän henkilöllisyyden, mutta DNA ei suostunut paljastamaan salaisuuksiaan. Toisinaan Thackran perheeseen liittyvien faktojen ja DNA-todisteiden sekamelskan kanssa painiminen tuntui kuin painisi mustekalan kanssa: heti kun jotkut lonkerot oli saatu kiinni, toiset pääsivät irti. Jälkikäteen ajateltuna vastaus oli aivan silmieni alla, mutta tuolloin äidin biologisen isän henkilöllisyys jäi minulle epäselväksi syistä, jotka selvisivät myöhemmin.

Uuden tien löytäminen: MyHeritage

Eräs sukulaisistani oli tehnyt MyHeritagen DNA-testin, ja tämä sai isän ja minut tekemään samoin. DNA-tulokseni paljastivat useita läheisiä osumia.

Kahta viestiä ja yhtä vastausta myöhemmin palaset loksahtivat paikoilleen kuin domino-nappulat. Puolessa tunnissa MyHeritage-sivuston DNA-osumani olivat paljastaneet 76 vuotta vanhan perhesalaisuuden. Äidin isä oli syntynyt Jarrow’ssa Tynesidessä vuonna 1924. Hänen nimensä oli Robert Howes.

On vähättelyä sanoa, että hetki oli tunteikas.

Epätodennäköisiä totuuksia

Ensimmäisen DNA-testini perusteella oli selvää, että olin perinyt DNA:ta Thackran ja Claringboldin suvuista. Alun perin vain yhdellä henkilöllä oli tämä DNA-yhdistelmä: Hannah Thackran ja Robert Claringboldin pojalla Christopherilla. Hän oli kuitenkin palannut Kanadaan marraskuussa 1945 taisteltuaan Euroopassa toisen maailmansodan aikana, joten hän ei voinut olla äidin biologinen isä.

Kukaan muu ei täyttänyt kriteerejä, kunnes MyHeritagen DNA-testi paljasti skenaarion, jota en ollut ottanut huomioon: Robert Howes oli Linda Howesin ja Robert Claringboldin lapsi. Sitä ei ollut dokumentoitu missään ja se selvisi vasta DNA:n analyysin perusteella. Lainatakseni yhtä maailman kuuluisimmista fiktiivisistä etsivistä, Sherlock Holmesia: ”Kun kaikki mahdoton on poistettu, kaiken jäljelle jäävän, vaikka se olisi kuinka epätodennäköistä, on oltava totuus. Tiede ei valehtele.

Odottamaton löytö

Ja jos tämä ei olisi ollut tarpeeksi – DNA-osumat paljastivat toisenkin salaisuuden. Iso-isoäitini Hannah Thackralla oli ollut suhde. Linda Howes ei ollut hänen miehensä lapsi. Lindan isä oli Litvak, liettualaisjuutalainen mies nimeltä Louis Levy. Hän oli muuttanut Darbenain Shtetlistä Englantiin 1890-luvulla ja asettunut South Shieldsiin. Perheestä on hyvin dokumentoitua tietoa, ja olen ollut yhteydessä Yhdysvalloissa asuviin serkkuihin, jotka lähettivät minulle kuvan hänestä. Ajoin sen MyHeritagen Photo Enhancer, In Color -työkalun ja Deep Nostalgia™ -ohjelman läpi – Louis oli varsinainen sydänten särkijä!

Kuvassa uskotaan olevan Louis Levy, hän on vahvasti samaa näköä sisarustensa kanssa. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen Photo Enhancerilla ja se on väritetty In Colorilla.

Klikkaa kuvaa niin näet sen animoituna

Kadoksissa ollut suku

Pidin perheeni ajan tasalla edistymisestäni ja löydöistäni. He ovat olleet hyvin kannustavia ja innoissaan siitä, että olin ratkaissut mysteerin, erityisesti isoäitini kaksi sisarta. Tiedän, että myös äitini olisi ollut iloinen.

Äitini biologinen isä kuoli vuonna 1984, mutta sain selville, että hänellä oli kolme lasta äitini syntymän jälkeen. Yhdistämällä syntymätietoja, vaaliluetteloita ja sosiaalista mediaa onnistuin löytämään heidät. Kirjoitin heille – ehkä tärkein kirje, jonka olen koskaan kirjoittanut. He olivat tyrmistyneitä. Äiti oli ollut oikeassa: hänen biologinen isänsä ei ollut tiennyt hänen olemassaolostaan. Hänellä ja isoäidilläni oli varmaan ollut lyhyt romanssi, kun hän oli Englannissa lomalla palaamistaan brittiarmeijan mukana Karachiin, nykyiseen Pakistaniin.

Perhe on ollut hyvin vastaanottavainen ja avulias. He ovat lähettäneet minulle valokuvia ja kopion isänsä sotilasasiakirjoista. Se vahvisti, että hän oli ollut lomalla Lontoossa helmikuuhun 1946 asti. Perhe vahvisti myös Robert Howesin syntyperän, mikä todisti teoriani siitä, että isäpuoli oli hänen isänsä.

Olen tavannut yhden äitini sisarpuolista ja toivon tapaavani loputkin perheenjäsenet myöhemmin tänä vuonna. Kokemus on ollut minulle hyvin myönteinen. Tärkeintä on, että olen saanut äidin tarinan valmiiksi ja paljastanut samalla uuden tarinan sekä avannut neljänneksen sukututkimuksestani.

Linda Monger (myöhemmin Fenley) noin vuonna 1956 ja hänen biologinen isänsä Robert Howes brittiarmeijan univormussa vuonna 1946. Kuvien laatua on parannettu MyHeritagen Photo Enhancerilla

Opetukset

Jos tilanteesi on samanlainen ja kamppailet tutkimuksesi kanssa, on ohjeeni: älä anna periksi! Kadoksissa olevan perheen löytäminen vaatii kokemusta ja taitoa, mutta se vaatii myös onnea. Onnistumisesi riippuu siitä, keitä tietokannassa on ja kuka kenties vastaa tiedusteluihisi. DNA-tuloksia valmistuu koko ajan – koskaan ei voi tietää, milloin joku tekee testin ja saat hänen kauttaan tarvitsemasi läpimurron. Minun läpimurtoni tuli eräältä, jonka nimeä en tunnistanut ja jonka kanssa minulla on vain 3,3 prosenttia yhteistä DNA:ta.

Muista lopuksi Sherlock Holmes: ”Kun olette poistaneet kaiken mahdottoman, kaiken jäljelle jäävän, vaikka se olisikin epätodennäköistä, on oltava totuus.” Tiede ei valehtele.

Suuret kiitokset Lisalle uskomattoman tarinansa jakamisesta! Jos etsit vastauksia perheesi menneisyydestä, MyHeritage DNA on hyvä paikka aloittaa. Tilaa DNA-pakkauksesi jo tänään