Millainen eläjä oli mäkitupalainen?

Yksi jos toinen sukututkija on törmännyt termiin mäkitupa, joka kirkonkirjoissa on monesti lyhennetty mkt tai mtpl. Sen asukas, mäkitupalainen on jo ihan kielemme sanana hyvin mukavan ja kuvaavan kuuloinen. Sillä tarkoitetaan tilattomaan väestöön kuulunutta henkilöä perheineen, joka eli lähinnä tilapäistöiden avulla.

Kuinka mäkitupalainen eroaa torpparista?

Mäkitupalainen eroaa torpparista siinä mielessä, että viimeksi mainittu eli paljon turvatumpaa elämää. Hänellä oli torpparisopimus isäntätalonsa kanssa, joka saattoi olla kaiken lisäksi kiinnitetty käräjillä jopa 20 vuoden ajaksi. Mäkitupa itsessään määritellään ”asumista varten tilalta vuokratuksi maa-alueeksi”.

Mäkitupa (myös tölli tai töröpirtti) taasen oli kylän yhteismaalla tai erikseen vuokratulla tontilla ollut pieni rakennus, mökki, johon ei kuulunut edes ulkorakennuksia. Mäkituvat olivat jonkinlaisia savupirtin myöhempiä muotoja, sillä sisäänlämpiävät mökit alkoivat 1800-luvulla olla jo melkoisia harvinaisuuksia. Mökissä saattoi olla vain yksi huone sekä porstua, jossa säilytettiin polttopuita. Ruokaa tehtiin aiempina aikoina myös ulkona, ulkouunissa.

Mäkitupalaisen pirtti Tammelan Teurolla 1920-luvun lopulla. Kuvaaja Esko Aaltonen, Museovirasto

Toimeentulo satunnaisista töistä

Mäkitupalainen sai toimeentulonsa satunnaisista töistä, mitä ikinä sitten lähiseudulla olikaan tarjolla. Jos tupa ei sijainnut kylän ns. yhteismaalla, joutui mäkitupalainen maksamaan siitä vuokraa maan omistaneelle talolliselle. Käytännön tasolla mäkitupalaisten tarkka määrittely on äärimmäisen hankalaa, sillä jotkut heistä tienasivat elantonsa toimimalla käsityöläisinä. Vuoden 1918 lain mukaan mäkituvaksi määriteltiin asumus, jolla oli maa-alaa alle kaksi hehtaaria. Usein maata oli vain muutama metri mökin seinistä lukien. Varsinaista maanviljelystä mäkitupalainen ei oikein voinut harjoittaa, maata oli yksinkertaisesti liian vähän siihen.

Lovisa Törndalin mäkitupa vuonna 1916. Kuvaaja Valter W. Forsblom. Svenska Litteratursällskapet i Finland

Mäkituvat maastossa

Mäkitupien fyysisiä jäänteitä on jännittävää lähteä metsästämään maastosta. Tosin kaikki ne ovat suhteellisin uusia paikkoja, sillä ennen 1800-lukua rakennetuista mökeistä tuskin on enää mitään jäljellä. Kummallista kyllä, Museovirasto ei ole arkeologisissa inventoinneissaan kiinnittänyt huomiota tähän sektoriin. Historialliset lähteet ovat hyvin niukkoja, sillä paikan tarkka määrittäminen vaikkapa 1850-luvun mäkituvasta voi olla mahdotonta. Niitä rakennettiin kirjaimellisesti sinne sun tänne eikä paikkoja välttämättä ole merkitty esimerkiksi iso- ja uusjakokarttoihin.

Mäkitupia sijaitsi kyliin johtaneiden teiden varsilla, kylien yhteismetsissä ja peltojen sekä niittyjen reunamilla pitkin kylien reunoja. Tarkkasilmäinen tutkija voi maastosta löytää lähinnä joitain multavalleja ja kulmakiviä näihin rakennuksiin liittyen. Toinen oiva vinkki voivat olla erilaiset hyötykasvit, joita kasvaa edelleen muinaisen asutuksen liepeillä. Yksi erikoisempi rakennustyyppi on vielä 1900-luvun alussa käytetyt ”kuoppa mäen rinteessä” -tyyliset asumukset. Siinä maahan on ensin kaivettu kuoppa, jonka päälle on kyhätty vaatimaton mökki.

Mäkitupalaitos

Mäkituvat mainitaan ensimmäisen kerran virallisesti vuoden 1739 palkollissäännössä ja ne sisältyivät Ruotsin lainsäädäntöön vuodesta 1762 lähtien. Käytännössä niitä on ollut jo 1600-luvulla ja onpa muutamia merkitty jopa tuon ajan maakirjakartoille. Mäkitupalaitos lakkautettiin maassamme 17.7.1918 hyväksytyllä torpparilailla.

Jos palaamme rakennuksista ja laitoksesta itse henkilöihin, voidaan todeta heidän tienanneen leipänsä esimerkiksi metsä- ja uittotöillä sekä käsityöläisinä. Turhan tarkkaan he eivät voineet työtään valita.

Mäkitupalaisia tapaa eniten Länsi-Suomen alueelta. Yhteiskunnallisesti he olivat lähellä sen alaosaa, juuri irtolaisten yläpuolella. Mäkitupalaisella ei juuri ollut mahdollisuuksia säästää rahaa tai yletä säätykierrossa. Useat heistä lähtivätkin aikoinaan siirtolaisiksi, sillä suuri Amerikka tarjosi edes teoreettisen mahdollisuuden leivän leventämiseen. Edellä kuvatun torpparilain myötä tuli mäkitupalaisille mahdolliseksi lunastaa mökki itselleen. Vuosien 1919–1937 välillä näitä lunastuksia tehtiinkin yli 45 000 kappaletta.

Kaikkien kirjoituksessa olevien kuvien laatua on parannettu ja ne on väritetty MyHeritagen In Color-ominaisuudella.

Rekisteröidy MyHeritagen käyttäjäksi ja aloita nyt tutustuminen sukuusi.

Artikkelikuva: Maja Greta Sjulin mäkitupa 1914 Kuvaaja Valter W. Forsblom. Svenska Litteratursällskapet i Finland

Lue muita sukututkimusartikkeleitamme täältä!