Ratavartija oli tärkeä ammattilainen
Ratavartijan tehtävänä oli ennen vanhaan valvoa radan kuntoa ja tarkastaa oma rataosuus päivittäin.
Ensimmäinen henkilöliikenteen aikataulun mukainen juna kulki maassamme 160 vuotta sitten, tammikuussa 1862. Tuo Helsingistä Hämeenlinnan matkannut juna käytti matkaan aikaa yli viisi tuntia. Myöhemmin tätä Toijalan kautta Tampereelle kulkevaa linjausta on kutsuttu pääradaksi. Vuosisadan loppuun mennessä avattiin lukuisia uusia rataosuuksia, näistä tärkeimpinä Pietarin rata, em. Tampereen reitti sekä rantarata Helsingistä Karjaan ja Salon kautta Turkuun. Tampereelta rakennettiin rautatiet Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan sekä Seinäjoelle ennen vuotta 1884.
Alla Hämäläinen lehden uutisointia tuoreeltaan 7.2.1862
Lehtileike kansallisarkisto.fi
Ratavartijan työ oli vaativaa ja haastavaa
Ratavartijan tehtävänä oli hoitaa tiettyä tavallisesti noin viiden kilometrin pituista rataosuutta; hän huolehti siitä, että rata pysyi kunnossa, tasoristeysten laippaurat olivat puhtaat, naulat ja pultit kohdallaan ja muutenkin varmistaa rataosuuden toimivuus. Samoin hän toimi rataa kunnostavien topparoikkien ohjaajana. Ratavartija toimi tarvittaessa myös rataosuutta lumesta puhdistavan laatikkolumiauran päällikkönä.
Virkaan kuului yleensä asunto, tavallisesti pienehkö mökki rataosuuden varrella. Ratavartijoiden esimiehenä toimi ratamestari.
Ratavartija August Virtanen Vatian pysäkkirakennuksen edessä. Kimy-Kustannus, reprokuvaaja 1912, Museovirasto. Väritetty MyHeritagen In Colorilla
Ammatti alkoi vähitellen hiipua ratojen kunnossapidon koneellistuessa, ja lopullisesti se katosi sähköistyksen ja kauko-ohjauksen myötä.
Rautatiehallitus
Luonnollisesti tästä kaikesta on jäänyt valtava määrä arkistomateriaalia, josta myös sukututkija saattaa olla kiinnostunut. Rautatiehallitus, joka perustettiin 1877, oli keskusvirasto rautatieverkoston operointiin kaikkine siihen liittyvine toimintoinen. Rautatiehallituksen tehtävät oli organisoitu siten, että johdossa oli alussa laajoin valtuuksin Valtionrautateiden pääjohtajana toiminut pääjohtaja, jota alun perin kutsuttiin kenraalitirehtööriksi. Hänellä oli alaisenaan eri osastojen johtajat. Osastojen alla taasen olivat konttorit eli toimistot. Nämä jakaantuivat oman erityisosaamisalan jaostoihin.
Rautatiehallituksen arkisto sukututkijan apuna
Rautatiehallituksen arkisto jakautuu kuuteen eri osaan. Arkistot tarjoavat tietoa liikkuvan kaluston hankinnasta ja käytöstä, ratojen rakentamisesta ja ylläpidosta, tarveaineiden ja laitteiden ostosta ja myynnistä kuin vaikkapa tehdyistä pakkolunastuksista tai Valtionrautateiden toimittamista metsähakkuista ja tukkien uitoista.
Sukututkijaa kiinnostavat luultavasti eniten yksittäistä työntekijää koskevat materiaalit. Näitä ovat mm. Rautatiehallituksen II arkiston henkilökuntamatrikkelit sekä III arkiston rautatieläisten henkilökortisto. Ei pidä toisaalta unohtaa laitoksen tekemiä karttoja rautatiesuunnitelmia ja ratarakennuksia varten. Ne ovat pääsääntöisesti äärimmäisen yksityiskohtaisia, joten junaradan varrella asuneiden sukulaisten omistamia kiinteistöjä kannattaa tutkia niidenkin avulla.
Parikkala, Tiviä, ratavartijan asunto; rautatierakennus, jonka portailla seisoo aikuinen ja kaksi lasta. Tmi Kotiseutukuva, valokuvaaja 1951, Lappeenrannan museot, väritetty MyHeritagen In Colorilla
Väritä omia sukukuviasi täällä – se on hauskaa!
Kansallisarkiston Uudesta Astiasta näitä aineistoja voi etsiä hakusanalla Rautatiehallitus. Materiaalia ei toistaiseksi ole Kansallisarkiston toimesta digitoituna, mutta sen sijaan Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivuilta löytyy erilaisia henkilökuntamatrikkeleita. Kansallisarkistossa asiakirjat on luetteloitu seuraavalla tavalla – aineistoja on sekä Mikkelissä että Helsingissä:
Rautatiehallituksen II arkisto
Ba Rautatiehallituksen henkilökuntamatrikkelit
Bb Rataosaston matrikkelit
Bc Rautatiehenkilökunnan matrikkelit
Bd Luettelot
Esimerkiksi koneosaston matrikkelista löytyvät seuraavat tietosarakkeet:
– Nimi
– syntymäaika ja –paikka
– Äidinkieli
– Siviilisääty
– Toimi/virka ennen rautateille tuloa
– Virkatehtävät rautateillä
– Palkkaehdot
– Palveluspaikka
– Henkikirjoituspaikkakunta
– Merkintöjä, palkintoja, rangaistuksia
Mikäli sukulaisesi on ollut esimerkiksi ratavartija, voit vielä löytää useita uusiokäytössä olevia vahtitupia. Ratavartijan tuvassa piti olla kaksi huonetta, joista toisessa oli leivinuuni. Rakennuksen edustalle tehtiin pieni kuisti. Yleensä tontille tuli myös aitta ja kellari sekä pieni karjasuoja.
Myöhemmin vahtituvan yhteyteen tehtiin sauna. Vahtitupa itsessään oli aina lähimpänä rataa. Mielenkiintoisia etsittäviä ovat kipinäaidat, kivestä tehdyt rakenteet, jotka estivät karjan pääsyn radalle. Ne estivät myös maastopaloja, joita saattoi syntyä junan pyörien iskiessä kipinää raidetta vasten. Näitä aitoja tehtiin vain 1800-luvulla ja ne on rauhoitettu muinaismuistolailla.
Artikkelikuvan junan on ikuistanut Karl Granit 1890–1893. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.
