Ruotsin Itämaan eli Suomen aateliset sukututkimuksessa

Suomen aateliset ovat Ritarihuoneen jäseniä. Maassamme oli aina 1900-luvun alkuun saakka sääty-yhteiskunta, johon kuuluivat talonpojat, papisto, porvarit ja Suomen aateliset. Aatelisto oli Suomen sääty-yhteiskunnan ylin luokka. Se alkoi muodostua Suomessa 1200-luvulla, kun ristiretkien yhteydessä maata valloittaneet, pääasiassa ruotsalaiset ja saksalaiset suvut, saivat verovapauden ja heistä tuli rälssimiehiä, myöhemmin aatelismiehiä.

Vähitellen jokainen sukututkija törmännee aatelisiin omissa selvityksissään. Sen jälkeen onkin luvassa monta mukavaa hetkeä, sillä aatelissääty oli monin sukusitein yhteyksissä toisiinsa. Omasta säädystä naiminen oli pitkään tapana ja näin mm. Suomen aateliset muodostavat valtavan, toisiinsa kietoutuneen sukuryppään.

Keitä Suomen aateliset olivat?

Sen selittäminen vaatii matkaa ajassa taaksepäin aina 1270-luvun lopulle. Tuolloin kuningas Mauno Ladonlukko antoi ns. Alsnön asetuksella verovapauden jokaiselle asemiehelle tai ritarille, joka ratsunsa kanssa palveli häntä tai muita ylimyksiä. Talonpoikainen ylimystö sai täten mahdollisuuden verovapauteen, kunhan vain oli riittävän varakas hevosen ja aseiden hankkimiseksi. Tästä syntyi rälssi, vapaasääty. Sen suomenkielinen nimi tulee ruotsin sanasta ”frälse” eli vapaa.

Täältä voit katsoa luettelon Suomen aatelissuvuista.

1300-luvun asekatselmuksissa verojaan maksavasta talollisesta tuli aatelinen

Vajaat sata vuotta myöhemmin kuningas Maunu Erikinpoika antoi oikeuden kenelle tahansa ilmoittautua ratsupalvelukseen. Tämä tapahtui vuosittain järjestetyissä asekatselmuksissa. Nyt ei henkilön tarvinnut olla enää ylimystöä, vaan jokainen tarpeeksi vauras talollinen saattoi ryhtyä rälssimieheksi. Tästä saatu verovapaus oli aina henkilökohtainen eikä siis periytynyt hänen lapsilleen. Toisaalta verovapauden saattoi myös menettää, jos katselmuksen aikaan ei enää ollutkaan varaa kalliisiin sotahevosiin ja tarvikkeisiin. Rälssimiehestä tuli taas tavallinen, verojaan maksava talollinen.

1400-luvulla Ruotsin Itämaan aateliset saivat emomaan aatelisten kanssa samat mahdollisuudet

Jos taas kuljemme ajassa noin sata vuotta eteenpäin, tapaamme kuningas Kristofferin, joka antoi myös valtakunnan Itämaassa (siis Suomessa) asuville talollisille samat mahdollisuudet. Käytännössä ratsumieheksi ryhtyminen oli erittäin kallista, joten vain harva suomalainen pystyi nousemaan rälssiin.

1500-luvulla aateluudesta tuli perinnöllistä

Kuningas Juhana III antoi 1569 määräyksen, että jos rälssimies ei enää kyennet maksamaan köyhyytensä takia ratsuaan, hän ei kuitenkaan menettänyt aatelisarvoaan ja siihen liittyviä etuoikeuksia. Aateluudesta tuli samalla perinnöllistä eli poika peri isänsä aatelisarvon. Jo saman vuosikymmenen alussa Eerik IV oli perustanut kreivin ja vapaaherran arvot.

Ylhäis- ja alhaisaatelisto

Vähitellen aatelisto alkoi jakautua kahteen eri luokkaan. Ylhäisaatelia olivat kreivit, vapaaherrat, valtaneuvoston jäsenet ja heidän jälkeläisensä. Alhaista aatelia olivat em. rälssimiehet. Aatelin muodostavat aateliset, kreivilliset ja vapaaherralliset suvut. Ylhäisaateliin kuuluivat myös ruhtinassuvut, joita Suomessa on aikain kuluessa ollut vain yksi.

Aateliston kulttuuri ja tavat

18.9.1863 Helsingin rautatieasemalla valtiopäivien kunniaksi järjestetyt tanssiaiset. Venäjän keisari Aleksanteri II ja suuriruhtinaat Alexander, Konstantin, Wladimir ja Aleksei etualalla aatelissäädyn edustajien ympäröiminä. Helsingin kaupunginmuseo / Mihaly von Zichy

Aateliston kulttuuri-ihanteet ja tavat olivat suurelta osin peräisin Ranskan hovikulttuurista. Enemmistö Suomen aatelistosta oli kuitenkin melko vähävaraista virka-aatelia ja upseeristoa, jolla ei ollut suurta maaomaisuutta. Alkuaan aatelisto vältti tasavertaista yhteydenpitoa alempisäätyisten kanssa, mutta avioliiton solmiminen vauraiden aatelittomien kanssa alkoi taloudellisista syistä yleistyä 1700-luvulla. Ulkopuoliset eivät pitäneet Suomen aatelia kovinkaan suuressa arvossa. Eräs 1830-luvun saksalainen tietokirja väittää, ettei Suomessa ole aatelia. 1900-luvun alussa Suomen kenraalikuvernöörinä toiminut Ivan Obolenski katsoi, että Suomen aateli oli vain kultivoitunutta proletariaattia.

Ritarihuoneet Ruotsissa ja Ruotsin itämaassa (Suomessa) perustettiin eri aikaan

Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf 30-vuotisen sodan aikaan. Kaivertanut Matthäus Merian, 1630–1649, Museovirasto. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Aatelisarvon sai moni suoraan kuninkaalta erityisellä aateliskirjeellä. Introduktio tarkoitti aatelisen ja sukunsa ottamista maan ritarihuoneelle. Ruotsin ritarihuoneen perusti Kustaa II Adolf 1625. Tarkoituksena tuolloin oli ollut, että vanhimmat suvut saisivat ensimmäiset järjestysnumerot Ritarihuoneessa. Tämä onnistui hyvin kreivien ja vapaaherrojen osalta. Todisteiden puuttuessa kaikkien 92 aatelissuvun numerot jouduttiin arpomaan! Huomaathan, että Ruotsin ja Suomen ritarihuoneilla samalla suvulla on eri järjestysnumero!

Aloita oman sukusi tutkiminen MyHeritagessa – se on helppoa ja hauskaa! Rekisteröidy täällä.

Ritarihuone yhdisti aatelistoa

Ritarihuone ja Ritaritalon puistikko. Kuvannut K. E. Ståhlberg 1890–luvulla, Helsingin kaupunginmuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Suomen ritarihuone perustettiin 1818. Ritarihuoneen tarkoitus oli yhdistää aateliset omaksi säädykseen. Jokaisella suvulla on aatelishuoneella oma numeronsa. Introdusoimaton aateli tarkoittaa henkilöitä, jotka kyllä ovat aatelisia, mutta joita ei ole otettu asuinmaansa ritarihuoneelle. Naturalisoinnilla ulkomaisen aatelisarvon omannut henkilö saatiin introdusoiduksi ritarihuoneelle.

Suomen Ritarihuoneelle on introdusoitu 357 sukua. Niistä elossa on kolme kreivillistä, 26 vapaaherrallista ja 115 aatelista sukua. Ritarihuoneella maassamme on tiedot kaikista suomalaisista aatelismiehistä aina keskiajalta lähtien. Heillä on myös genealogi eli sukututkija, jonka tehtävänä on mm. päivittää aateliskalentereita.

Aatelisarvo periytyy vain mieslinjassa

Koska aatelisarvo periytyi vain mieslinjaa pitkin, saattoi lapseton mies adoptoida esimerkiksi siskonsa tai aatelittoman veljensä pojan. Näin aatelisarvon saattoi siirtää ja suku jatkoi aatelissäädyssä. Usein törmää termiin ”kuollut mieslinjaltaan”, joka tarkoittaa, että jossain vaiheessa kyseinen suku on sammunut. Kenelläkään aatelisista miehistä ei ao. suvussa ole ollut miespuolisia jälkeläisiä.

Lue blogistamme muita sukututkimusaiheisia artikkeleita.

Artikkelikuvassa on aatelissäädyn kokous Ritarihuoneella. Kuva on Museoviraston kokoelmista.