Suomen lasten historia – lapsista kirjallisissa 1600-luvun lähteissä

Postannut annikka

16 marraskuun, 2022

Suomen lasten historia ei näyttäydy kovin laajasti varhaisimmissa lähteissä muuta kuin perinnönjakojen kautta.

Ensimmäiset kastettujen luettelot tosin alkavat jo vuodesta 1648, silloisessa Teiskon seurakunnassa, mutta siitäkään emme saa muuta tietoa kuin lapsen nimen. Ko. lapsi oli ilmeisesti paikallisen lukkarin ja nimekseen tämä tyttönen sai Agnes eli Aune.

Tee hakuja suomalaisten lasten kasteista MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmista

Lasten tietojen etsiminen eri lähteistä

Seurakunnalliset ja verotukselliset lähteet eivät anna meille kovin selkeää kuvaa lasten arkipäivän elämästä. Luonnollisesti maassamme on koottu valtava määrä perimätietoa, jota voit tutkia mm. Suomalaisen kirjallisuuden seuran valtavasti kokoelmista. Ne löydät Helsingistä, Hallituskadulta.

Täysin vapaa lapsuus loppui jo noin viiden vuoden iässä. Tuolloin maaseudun lapset joutuivat jo toimittamaan pieniä askareita maatalouden piirissä. 10–12 vuoden iässä tehtävät jakautuivat sukupuolen mukaisesti miesten ja naisten töihin. Viimeistään rippikoulun päätyttyä oli lapsuus takana ja alkoi työelämä.

Tuomio- eli kihlakunnanoikeuden käräjäkirjoista saattaa löytyä joitakin mainintoja lapsista

Aivan imeväisikäisistä löytyy kuitenkin muutamia mainintoja tuomio- eli kihlakunnanoikeuden käräjäkirjoista. Niissä on toisinaan tapauksia, joihin on kirjattu lapsiin liittyviä asioita. Esimerkiksi Satakunnassa, Euran käräjillä vuonna 1664 kerrotaan pirtissä olleen kehdon, jossa isoisä keinutteli pojanpoikaansa. Hieman myöhemmin eli 1679 Säkylän käräjillä ihmetellään sitä, että nelivuotias Vähä-Säkylän ratsumiehen lapsi nukkui vielä kehdossa.

Pienimpiin lapsiin liittyi toisinaan imettäjä, joka tosin oli yleinen vain säätyläisten, upseerien ja aatelisten perheissä. Heitä toki löytyy henkikirjoistakin, mutta vaikkapa Kokemäen käräjillä vuonna 1632 kapteeni Hans Larssonin perheeseen kerrotaan palkatun imettäjän. Samoin Loimaalla 1679 mainitaan paikallisen kappalaisen perheessä oleva imettäjä. Lappeella 1657 oli todistajana eräs Lisbetha, jonka kertoi olleensa aiemmin imettäjänä Viipurin pormestarin, Menschewerin lapsilla.

Leikkikalut ja leikit liittyvät lapsuuteen

Tietysti lapsuuteen liittyvät kiinteästi leikkikalut. Aina ne eivät ole olleet kovin ihmeellisiä, sillä Kruunupyyssä 1670 pidetyillä käräjillä mainitaan kivet lapsen leikkikaluina. Muutamaa vuotta myöhemmin Lappväärtissä kerrotaan nukesta taikakaluna.

Puunukke Evijärveltä (1820-1860) edestä ja takaa / Kansallismuseo

Puuhevonen vuodelta 1823 / Kansallismuseo

Leikkikalut tehtiin pääsääntöisesti aina itse ja tästä saadaan mukava vahvistus Lappeen ja Joutsenon käräjiltä 1687. Siellä kerrotaan kaarnaveneistä (skepparne aff barck giordhe). Erilaisista leikeistäkin on jäänyt jälkiä tuomiokirjoihin. Pohjois-Pohjanmaan tuomiokuntaan tuolloin kuuluneella Pyhäjärvellä käydyssä oikeudenkäynnissä 1685 kerrotaan lasten pelanneen korttia. Korttipelin tarkempaa sisältöä ei ikävä kyllä kerrota.

Lue aiempi artikkelimme lasten leikeistä – Ja vielä on hyvää aikaa osallistua artikkelin yhteydessä olevaan kilpailuun (30.11.2022 saakka).

Lapsityövoiman käyttö oli yleistä

Lapsien työstäkin on toki kerrottu; Viipurissa 1673 talonpoika oli ollut metsässä kaskea polttamassa lapsensa kanssa ja kotiin oli tultu vastaan illansuussa.

Joutsenon kappalaisella oli 1688 ”en liten flicka” lapsia hoitamassa.

Satakunnassa, Lapin pitäjässä mainitaan kaksi 8-vuotiasta tyttöstä paimenena metsässä. Toisella oli ollut mukanaan koiransa ja porsaansa!

Daniel Nyblinin ottama kuva Anna af Forselles-Schybergsonin taulusta Tyttö paimenessa (1892)/Kansallisgallerian arkistokokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Loimaalla oli samanikäiselle pojalle annettu jo melkoisen suuri vastuu, sillä hän paimensi peräti neljän talon karjaa. Tämä tieto on peräisin vuodelta 1695.

Ristiäisiäkin on vietetty ja joskus sangen railakkaissa merkeissä.

Edellä mainitussa Lapin pitäjässä 1688 oli syntynyt vieraiden kesken sananharkkaa, joka yltyi peräti tappeluksi. Vaikka paikalla oli korpraali ja kaksi pappia, oli lopputuloksena tappelusta haavoja sekä kuhmuja.

Hieman miellyttävämpi muisto on jäänyt Huittisista 1690, kun kummi antoi sotamiehen pienokaiselle ”vanhan tavan mukaan” lahjaksi lapsenpaidan.