Vuoden 1571 valtiopäivät päättivät rasittaa esi-isiämme hopeaverolla, jotta Elfsborg saatiin lunastettua takaisin

Valtiopäivät säätivät lukuisia vuosittaisia veroja, joiden lisäksi kerättiin esim. hopeaveroa, jotta Elfsborg saatiin lunastettua takaisin Ruotsille. Kruunun rahantarve kasvoi erityisesti 1500- ja 1600-luvuilla jatkuvien sotien takia. Suunnattomia summia kului sekä joukkojen ylläpitoon että sodan seurauksiin. Tämä episodi, joka veroa maksaneiden mielestä oli varmasti hyvin ikävä ja epäreilu antaa kuitenkin meille sukututkijoille oivallista tietoa.

Elfsborg (Älvsborg) lunastettiin Tanska-Norjalta takaisin hopeaveron avulla

Vuonna 1563 kuningas Eerik XIV yritti vallata tanskalaisilta Halmstadin kaupungin eteläisessä Ruotsissa. Tämä oli osa Tanska-Norjan ja Ruotsin seitsenvuotista sotaa. Yritys epäonnistui koko lailla täydellisesti ja samalla Ruotsi menetti viholliselle Götajoen suulla sijainneen Elfsborgin (Älvsborg) linnan. Kun rauha vihdoin 1570 solmittiin, piti Ruotsin ostaa linna takaisin Tanska-Norjalta 150 000 riiikintaalarin hinnalla hopeamyntteinä. Koska rahaa ei tähän kruunulta suoraan löytynyt, päätettiin se luonnollisesti kerätä kansalaisilta.

Tanskan kuningas Fredrik II valtaa Elfsborgin vuonna 1563. Oskar Alin, Sveriges historia III. Stockholm 1889, sivu 266.

Yllä oleva kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin (se on hauskaa)

Valtiopäivät teki 1571 päätöksen ja näin ensimmäistä kertaa maan historiassa ryhdyttiin keräämään varallisuuteen perustuvaa hopeaveroa. Se tarkoitti käytännössä sitä, että maaseudun ja kaupunkien metalliomaisuuden ja karjan määrä laskettiin. Sen jälkeen kaupunkilainen joutui maksamaan 1/12 omaisuutensa arvosta veroa, kun taas maaseudulla määrä oli 10 % em. omaisuudesta. Hopeaveron maksaminen oli suomalaisille kova rasitus, koska se tuli muiden verojen ja sotarasituksen lisäksi. Rahvas yritti vapautua veronmaksusta esimerkiksi merkityttämällä itsensä veronmaksukyvyttömäksi.

Toinen kerta toden sanoo – Elfsborg lunastettiin toistamiseen

Kerralla ei Ruotsin valtakunta oppinut, vaan Knäredin rauhassa vuonna 1613 sama linna lunastettiin uudelleen. Ruotsi oli menettänyt sen Tanska-Norjalle Kalmarin sodassa 1612 ja näin kansalaisilta kerättiin uudelleen samantyyppinen vero ja aivan samaan tarkoitukseen. Tällä kertaa lunastussumma oli huikeat miljoona riikintaaleria. Syy, miksi Ruotsi joka tapauksessa halusi maksaa näin valtavat lunnaat on ilmeinen: linnoitus Götajoen suulla hallitsi pääsyä maan ainoalle Pohjanmeren satamapaikalle. Sittemmin tuhoutunut linna sijaitsi nykyisessä Göteborgissa. Käytännössä tämä vanha Elfsborgin linna oli suurelta osin puusta ja sen korvasi uusi linna, joka rakennettiin eri paikkaan. Uudempi linna onkin ollut suosittu matkailukohde.

Yllä oleva kuva: Elfsborgin vanha linna Kuvalähde: https://www.elfsborgsfastning.se/gamla-elfsborg. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin.

Hopeaveroluettelot sukututkijan kiinnostuksen kohteena

Mitä iloa tästä valtavasta maksusta sitten sukututkijalle on? Vastaus on hopeaveroluettelot. Sekä vuoden 1571 että 1614–1619 lunnaista tehtiin tarkat verotilit, joihin kirjattiin metalliomaisuus ja karjan määrä. Vaikka tuohon aikaan ei maakirjoihin ja vastaaviin asiakirjoihin merkitty talojen nimiä, voi huolellinen tutkija isäntien nimien perusteella selvittää kiinnostuksen kohteena olevan talollisen omaisuuden määrän. Hopeaveroluettelot ovat säilyneet sangen hyvin ja sekä Riksarkivet että Kansallisarkisto ovat digitoineet ne.

Hopeaveroluetteloon talon varojen arviointi tehtiin vahvistettujen taksojen pohjalta

Hevosen arvo saattoi vaihdella välillä 2 … 30 riippuen hevosesta. Kuparin arvo oli 3 äyriä naulalta. Yli nelivuotisen härän arvo oli 12 ½ mk, nelivuotisen 7 ½ mk ja 2–3 vuotisen 5 mk. Täysikasvuisen eli yli nelivuotisen lehmän arvo oli 10 mk, nelivuotisen 7 ½ mk, kolmivuotisen 5 mk, kaksivuotisen 2 ½ mk ja yksivuotisen 1 ¼ mk. Lammas, pukki tai vuohi ja sika arvioitiin 1 ¼ mk:lla. Niinpä voimme tässä esimerkissä laskea Karjalohjan Katteluksen kylässä sijainneen talon omaisuuden arvon:

Uudenmaan voutikuntien tilejä – 3329 Raaseporin läänin hopeaveroluettelo 1571-1571, jakso 65; Kuvalähde: Kansallisarkisto: Viitattu 21.6.2022

Kylien hallinnollinen jako poikkesi vastaavasta kirkollisesta

Kansallisarkisto on äskettäin lisännyt digitaaliseen arkistoonsa hopeaveroluettelot alkuperäisistä, paperista versiosta kuvattuina. Ne ovat jonkin verran selkeämpiä kuin aikaisemmat mikrofilmeiltä digitoidut. Sekä vuoden 1571 että vuosien 1614–1619 hopeaveroluettelot löytyvät voudintilien alta. Kannattaa huomata, että tietty kylä voi löytyä hieman epäloogisesta paikasta tiliasiakirjaa. Esimerkiksi rippikirjoissa kylien järjestys on joko aakkosellinen tai ne on tehty kinkeripiireittäin. Veroja keräävä vouti noudatti omaa, kameraalista järjestystään. Tämän takia tuttu kylä voikin joskus löytyä naapuripitäjän puolelta. Hallinnollinen jako ei nimittäin ollut täysin yhtenevä kirkollisen jaon kanssa.

Lopuksi

Hopeaveroluetteloiden perusteella voi selvittää koko pitäjän talojen sosioekonomisen aseman suhteessa toisiinsa. Vertailu on tärkeä osa tutkimusta, sillä suuri vauraus kielii paikallisesti merkittävästä taloudesta. Muista myös, että aikojen kuluessa on hävinnyt suuri joukko taloja. Ne on joko yhdistetty naapuriin tai ne ovat vain yksinkertaisesti lakanneet olemasta. Koska hopeaveroluetteloissa ei ole talojen, vaan isäntien nimiä, on sukututkijan oltava erityisen tarkkana oikean isännän yhdistämisessä oikeaan taloon.

Lue muitakin Suomen historiaan ja sukututkimukseen liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista!

Artikkelikuva: Sotilaat poseeraavat tykkien ja Palmcrantz-konekiväärien vieressä Älvsborgin linnoituksen sisätiloissa, 1880. Taustalla kivääritelineet ja seinillä lämmitysuunit. Kuvalähde: https://digitaltmuseum.org/