Sosioekonominen asema määräsi istumapaikan kirkossa

Kuinka voit selvittää, mikä esivanhempiesi sosioekonominen asema oli?

Haluaisitko tietää, millaisessa sosioekonomisessa eli yhteiskunnallisessa asemassa esivanhempasi olivat? Tähän on toki monia tapoja, joista taannoin käsittelimme mm. karja- ja kylvöluetteloita sekä yleisimmin erilaisia verotukseen liittyviä tiliasiakirjoja. Ne ovat meistä monella sangen hankalia tulkita, eikä pelkästään käsialojen takia. Eräs mahdollisuus tutkia tätä aspektia sukututkimuksessa ovat kirkkojen penkkijärjestykset seurakuntien arkistoissa. Tosin niitä ei löydy kaikista seurakunnista. Näiden luetteloiden avulla saat syvällisempää ymmärrystä esisukulaistesi elämästä ja sukututkimuksesi laajenee mielenkiintoisempaan suuntaan.

Sosioekonominen asema määritteli mm. penkkijärjestyksen kirkoissa

Penkkijärjestys tarkoitti kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, millä penkkirivillä alttarista katsoen kunkin talon miehet ja naiset istuivat. Käytännössä tämä toteutui reformaation aikaan 1600-luvulla, kun kirkkoihin ylipäätänsä tulivat penkit. Henkilön sääty ja yhteiskunnallinen asema vaikuttivat penkkijärjestykseen. Katsotaanpa siis tarkemmin vaikkapa Varsinais-suomalaisen Prunkkalan kappelin eli Auran penkkijärjestystä, joka oli voimassa harvinaisen pitkään. Penkkijärjestystä tai -jakoa käsiteltiin kirkonkokousten lisäksi mm. rovastintarkastuksissa tai jopa käräjillä. Kyse ei siis ollut mistään mitättömästä asiasta.

Prunkkalan kappeliseurakunnan penkkijako 1600-luvun lopulla

Vuonna 1690 Prunkkalan kappeliseurakunnassa kirkkoraati kokoontui ja yhdessä professori ja Liedon kirkkoherra Pietari Laurbeckiuksen ja kappalainen Henrik Brunkanderin kanssa raadin miehet laativat penkkijaon kirkkoon.

Kuva: Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen digitoima Prunkkalan kappeliseurakunnan tilikirja vuodelta 1690

Penkit oli jaettu miesten- ja naistenpuoleen. Prunkkalassa 1690 miestenpuolen ensimmäiselle riville pääsivät istumaan pitäjän aateliset, upseerit ja vieraat. Toista riviä kansoittivat ne kauppiaat, jotka omistivat pitäjässä taloja. Kolmannessa rivissä sanaa joutuivat kuulemaan nimismies ja Karviaisten kylän Simo Yrjönpoika. Miestenpuolen neljännellä rivillä olivat Karviaisten Abram ja Järsän talon Jaakko.

Naistenpuolella jako oli hieman samantapainen, sillä eturivissä olivat vieraat, aatelisnaiset ja kappalaisen emäntä. Toisella rivillä kauppiaiden puolisot ja kolmannella nimismiehen sekä Karviaisten Simo Yrjönpojan puolisot. Neljänteen penkkiriviin jäivät sitten Karviaisten Abramin ja Järsän emännät.  Vuonna 1690 laadittu penkkijärjestys oli voimassa harvinaisen pitkään, sillä pääkohdiltaan sitä noudatettiin vuoteen 1804 saakka. Syksyllä 1736 tehdyn kirkon korjauksen yhteydessä oli tosin tehty pieniä muutoksia. Kokonaan uusi penkkijärjestys tuli ajankohtaiseksi vasta 1804 valmistuneen uuden kirkon myötä.

Aateliset istuivat edessä ja rahvaan paikat olivat kirkon takaosassa

Jokainen penkkijako oli omanlaisensa, mutta kirkonmiehet puolisoineen, aateliset sekä säätyläiset kansoittivat aina kirkon etuosan penkit. Toisaalta lehtereillä istuivat yleensä ruotusotilaat ja rakuunat, sillä sieltä oli nopeinta päästä ulos vaaran uhatessa. Toki upseereilla ja aliupseereilla vaimoineen olivat paikat lähellä alttaria, riippuen tietenkin seurakunnan väestön sosiaalisesta jakaumasta.

Prunkkalan lisäksi voimme tarkastella satakuntalaisen Pyhärannan penkkijärjestystä vuodelta 1759. Siitä voi huomata mielenkiintoisen seikan käsityöläisten osalta. Heidän arvonsa lienee ollut maaseutuyhteisössä todella korkealla, sillä käsityöläiset on sijoitettu istumaan lähemmäs alttaria kuin pitäjän talolliset.

Kuva: Museoviraston kuvakokoelmista Pyhämaan uhrikirkon penkit, kuvaajana Soile Tirilä 2002.

Mistä sukututkija löytää lähteitä penkkijärjestykseen

Yhteenvetona kirkkojen penkkijaoista voi todeta, että edessä istuivat aateliset, upseerit ja aliupseerit miesten puolella ja naisten puolella em. puolisoiden lisäksi pappien vaimot. Tämän jälkeen tulivat seurakunnan säätyläiset, maata omistava väestö, vuokraviljelijät ja käsityöläiset. Tilattoman väestön osaksi tuli seurata jumalanpalveluksia lehtereiltä, niiden alla olevilta riveiltä tai kirkon oven luokse sijoitetuilta satunnaisilta istuimilta. Yleensä penkistä myös maksettiin seurakunnalle pieni summa, ns. penkkimaksu.

Sukututkija löytää näitä dokumentteja piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista, kirkontileistä, erillisistä luetteloista ja jopa rippikirjojen alku- tai loppusivuilta. Joskus järjestys määrättiin käräjillä, joten innokkaalla tutkijalla on paljon selvitettävää.

Sukupuun rakentaminen MyHeritagen työkaluilla on helppoa – aloita nyt

Tutustu muihin sukututkimusaiheisiin kirjoituksiimme täällä.

Artikkelikuva: Kirkkosali 1400-luvulta. Museovirasto/ P.O. Welin