Maisemakorttimatka Suomen suuriruhtinaskuntaan 1800-luvun loppupuolella!

Maisemakorttimatka Suomen suuriruhtinaskuntaan 1800-luvun loppupuolella!

Maisemakorttimatka Suomen suuriruhtinaskuntaan – jännittävää! Tällä matkalla kierrellään eri puolilla ruhtinaskuntaa ja nautitaan 1800-luvun loppupuolen maisemista. Kaikki alkuperäiset kortit ovat mustavalkoisia. Tähän artikkeliin ne on väritetty MyHeritagen In Colorilla. Kokeile sinäkin!

Ennen oli tapana lähettää kotiin tervehdyksiä matkoilta. Mikä sen hauskempaa kuin näyttää kotiväelle kuvia paikasta, jossa reissattiin. Monet ihmiset lähettivät matkoiltaan paikkakunta- ja maisemakortteja. Niihin oli kuvattu esimerkiksi paikallista luontoa, kansallispukuisia ihmisiä, kaupunkinäkymiä tai nähtävyyksiä. Paikkakuntakortteja alettiin valmistaa 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäinen oli luultavasti Berliinin nähtävyyksiä esittelevä kortti, joka painettiin 1868. Ruotsissa alettiin julkaista piirrettyjä paikkakuntakortteja 1880-luvulla ja valokuvapostikorttejakin jo 1890-luvun alussa. Maisemakuvakortit yleistyivät Euroopassa kirjapainotekniikan kehityttyä 1890-luvulla. Varhaisvaiheen maisemakorteissa oli yleensä kuvattuna pari nähtävyyttä ja erilaisia koristeita. Viesti kirjoitettiin kuvapuolelle, jossa oli kuitenkin vain hyvin vähän tilaa niille.

Tampere – Kesäpäivä rantalaiturilla Viikinsaaressa

Kesäkeidas keskellä Tampereen kaupunkia! Viikinsaari on toiminut virkistysalueena jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1866 Carl Gustaf Tallqvist perusti sinne ensimmäisen ulkoilmaravintolan. 1870- ja 1880-luvuilla saaressa vietettiin iloista elämää, kun siitä aluksi tuli herrasväen huvittelupaikka. Tallqvist osti saaren omakseen vuonna 1881. Maanmittaustoimituksessa mainittiin tuolloin ison osan saaresta olleen hoidettua puistoa.

Lähetyskirjakauppa, Tampere, kustantaja 1800-luvun loppupuolella, Museovirasto

Lähetyskirjakauppa, Tampere, kustantaja 1800-luvun loppupuolella, Museovirasto

Naantali

Naantali on yksi Suomen vanhimmista kaupungeista. Se perustettiin keskiajalla birgittalaisluostarin ja sen kaupunkia edelleen hallitsevan kirkon ympärille. Kaupungin perusti kuningas Kristofer Baijerilainen, joka siirsi alun perin Maskun Karinkylään perustetun (1438) luostarin Naantalin kirkon yhteyteen vuonna 1443. Luostarille myönnettiin oikeudet kaupankäyntiin, ja kaupunki alkoi kasvaa sen ympärille. Kaupungista tuli myös merkittävä pyhiinvaellusten kohde. Kylpylätoiminta Naantalissa alkoi jo 1723 kun Viluluodon terveyslähde avattiin. Toiminta vakiintui kuitenkin vasta 1863, kun kylpylä siirrettiin kaupungin rantaan kirkon alapuolelle. 1868 valmistui edelleen toimiva ravintola Kaivohuone. Vanhan kylpylän toiminta päättyi kysynnän vähennyttyä 1863.

Veneitä laiturissa, takana vas. Aleksanterinkadun alku, oik. Niemen talo. Math. Forssman, kustantaja 1800–1899, Museovirasto

Veneitä laiturissa, takana vas. Aleksanterinkadun alku, oik. Niemen talo. Math. Forssman, kustantaja 1800–1899, Museovirasto

Halikko

Halikonjokilaakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Halikossa on myös valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, joihin lasketaan Angelniemen ja Halikon kirkonseudut, Joensuun, Vuorentaan ja Viurilan kartanot ja kuninkaantie. Postikortti valokuvasta. Vuorentaka on alkujaan Joensuun ja Wiurilan kartanoiden yhteyteen kuulunut kartanorakennus.

Halikko ja Vuorentaka, Union Postale Universelle, painaja 1874–1883, Museovirasto

Halikko ja Vuorentaka, Union Postale Universelle, painaja 1874–1883, Museovirasto

Viipuri

Viipurin on myös sanottu olleen suuriruhtinaskunnan kansainvälisin kaupunki: siellä asui suomenkielisten lisäksi venäjän-, ruotsin- ja saksankielisiä asukkaita.

Näkymä Katariinankadulta Viipurista 1800-luvun lopulta, Museovirasto

Näkymä Katariinankadulta Viipurista 1800-luvun lopulta, Museovirasto

Nokia

Insinööri Fredrik Idestam rakennutti kosken partaalle puuhiomon, Nokian ensimmäisen teollisuuslaitoksen, vuonna 1868. Puuhiomo muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1871, jolloin sen nimeksi tuli Nokia Oy. Yritys aloitti paperin tuotannon vuonna 1880 ja vuonna 1885 sen yhteyteen rakennettiin Suomen ensimmäinen sulfiittiselluloosatehdas. Tehtaiden yhteydessä toimivat myös saha, mylly ja tiilitehdas. Tehtaiden toiminnalle ratkaiseva edistysaskel oli Tampereen-Porin rautatien valmistuminen vuonna 1895;

Maantie Nokialla ja Nokian kirkko, 1880-1900, Museovirasto

Maantie Nokialla ja Nokian kirkko, 1880-1900, Museovirasto

Kuopio

1800-luvulla kaupungin kehitykseen vaikutti paremmat liikenneyhteydet: Varkauden Taipaleen kanavan valmistuminen 1840, Saimaan kanavan avautuminen 1856 (samana vuonna valmistui Puijon ensimmäinen torni) ja Savon radan valmistuminen 1889. Lisäksi vuonna 1858 Kuopio sai oikeuden suoraan ulkomaankauppaan. Kaupunkiin alkoi syntyä puutavarakaupan ympärille teollisuutta: sahoja, rullatehdas ja tulitikkutehdas. Myös ympäröivän maakunnan maataloustuotteet synnyttivät teollisuutta, esimerkiksi voi oli merkittävä vientituote.

Näkymä kirkon tienoilta rantaan, takana oik. lääninhallitus 1890, Museovirasto

Näkymä kirkon tienoilta rantaan, takana oik. lääninhallitus 1890, Museovirasto

Pekkalan kartano Ruovedellä

1880-luvulla Johan Adolf Aminoff (1852–1888) perusti Pekkalan meijeri- ja karjakkokoulun sekä alustalaisille Pekkalan kyläkoulun. Seuraava omistaja filosofian maisteri Alexander Aminoff (1865–1918) oli mukana perustamassa Kurun-Ruoveden-Virtain Telefooni Osakeyhtiötä ja Ruoveden osuuskauppaa sekä oli Ruoveden kuntakokouksen esimiehenä ja kunnanvaltuuston jäsenenä. Hän perusti Ruovedelle omilla varoillaan keuhkotautiparantolan ja rakennutti 1902–1904 Pekkalaan oman höyrykoneen voimalla toimineen sähkölaitoksen, 1905 meijerin sekä suuren viljamakasiinin, sikalan, sahan ja työväen asuntoja.

Pekkalan kartanon väkeä pihalla, portailla todennäköisesti Alexander Aminoff. Museovirasto 1890-1900

Pekkalan kartanon väkeä pihalla, portailla todennäköisesti Alexander Aminoff. Museovirasto 1890-1900

Porvoon saaristo

Kaupungin itäosassa on pitkä Tirmon niemimaa, jonka etelä- ja länsipuolella on useita selkiä: Stensbölenselkä, Orrbynselkä, Äggskärsinselkä, Svartbäckinselkä ja Esthamninselkä. Siellä on myös suuria saaria ja saaristoja käsittävä rikkonainen vesialue. Suurimpia saaria ovat kapeiden salmien mantereesta erottamat Kråkö, lähes 15 kilometriä pitkät Vessölandet ja Emäsalo ja sadoista saarista muodostuva Pellingin saaristo. Kaupungin lounaisosassa taas on hajanainen Onaksen saaristo. Postikortti vuosisadan (1800-1900) vaihteen tienoilta. Kuvassa on laituri, jolla on ihmisiä matkatavaroineen odottamassa laivaa. Taka-alalla metsäinen ranta.

Laivalaituri Porvoon saaristossa, Suomen merimuseo

Laivalaituri Porvoon saaristossa, Suomen merimuseo

Terijoki

Terijoki on ollut suosittu lomakohde pietarilaisten keskuudessa jo vuodesta 1870, jolloin Pietarin–Viipurin rautatie valmistui, ja sinne kehittyi rikas pietarilaisten huvila­yhdys­kunta. 70 kilometriä pitkälle hiekkarannalle syntyi 1892 Terijoen vesihoitolaitos

Terijoen kirkonkylän keskustaa, Gröhn, kustantaja 1897–1899, Museovirasto

Terijoen kirkonkylän keskustaa, Gröhn, kustantaja 1897–1899, Museovirasto

Joensuu

Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista sekä kirkonkirjoista. Tällöin se kuului Kontiolahteen. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä.Kuvassa: Talojen edessä kulkee Rantakatu. Talojen välistä lähtee Malmikatu. Risteyksen vasemmalla puolella on apteekkari Olsonin talo ja oikealla tohtori H. Hällströmin talo.

Joensuun satamalaiturin vilinää, Schlüterin Kirjakauppa Yhtiö, kustantaja 1897, Museovirasto

Joensuun satamalaiturin vilinää, Schlüterin Kirjakauppa Yhtiö, kustantaja 1897, Museovirasto

Helsinki – Ruotsalainen teatteri Helsingissä

1866 käyttöön vihitty rakennus, joka myöhemmin jäi ruotsinkieliseksi näyttämöksi nimellä Svenska Teatern. Rakennuksen suunnitteli venäläinen arkkitehti Nicolas Benois.Vuoteen 1887 saakka teatteria kutsuttiin Nya Teaterniksi eli Uudeksi teatteriksi, mutta suomenkielisen teatterin perustettua Helsinkiin uuden näyttämön vuonna 1872 nimeksi muutettiin Svenska Teatern.

Ruotsalainen teatteri 1890-luvulla, Museovirasto

Ruotsalainen teatteri 1890-luvulla, Museovirasto

Toivottavasti nautit matkasta!