Seitsemän veljestä julkaistiin ensin neljänä novellivihkona 2.2.1870 ja sai murska-arvion, joka murskasi myös lopullisesti Aleksis Kiven terveyden. Kesällä 1870 Kivi kirjoitti Kaarlo Bergbomille: ”Alakuloisella mielellä havaitsen, että se iloinen ja rohkea maailmankatselma, joka tähänasti, huolimatta lukemattomista kivuista ja kärsimyksistä, on aina asunut povessani, rupeaa jo synkistymään ja elämä ja tulevaisuuden toivo ei anna minulla enään yhtään huvitusta.”
Seitsemän veljestä tunnetaan Aleksis Kiven (1834–1872) ikonisena ja rakastettuna romaanina.
Kivi kirjoitti sen ainakin kolmeen kertaan ennen kuin oli tyytyväinen; hän luki teoksestaan katkelmia veljelleen Juhanille jo 1860-luvun alussa. Seitsemän veljestä oli ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneita, mutta ei yksiselitteisesti ensimmäinen.
I painos julkaistiin neljänä novellivihkona, Kansalliskirjasto – Doria
Kiven ystävän Theodor Forssellin mukaan oli hänen ainoa romaaninsa tarkoitettu alun perin näytelmäksi, joita Kiven tuotannosta on suurin osa. Näytelmään viittaavat myös teoksen näytelmälliset jaksot, jotka Kiven on arveltu kirjoittaneen ensimmäisenä.
Seitsemän veljestä romaaniksi
Seitsemän veljestä julkaistiin ensimmäisen kerran yhtenä niteenä vuonna 1873. Kirjan esipuheen kirjoitti kolme ajan merkkimiestä Fredrik Cygnaeus, Kaarlo Bergbom ja Julius Krohn. He panivat oman arvovaltansa likoon Kiven romaanin puolesta. Esipuheessa he ilmoittivat jyrkästi, että eivät missään tapauksessa halunneet ryhtyä ”parantamaan” Kiven käsikirjoitusta, vaan romaani julkaistaan sellaisena, kuin Kivi on sen kirjoittanut.
Seitsemästä veljeksestä on sittemmin tehty lukemattomia näytelmäversioita. MyHeritage tutustui Seitsemän veljeksen ensimmäiseen, ammattiteatterissa tehtyyn näytelmäversioon vuodelta 1898.
Seitsemän veljeksen ensi-ilta teatterissa 1898
Ensimmäisen kerran Seitsemän veljestä esitettiin ammattiteatterissa, Suomalaisen Teatterin (nykyisin Kansallisteatteri) näyttämöllä 23.11. 1898. Tuolloin Kansallisteatterin nykyinen rakennus rautatientorilla ei ollut vielä valmistunut vaan näytelmä esitettiin Arkadia-teatterissa, joka sijaitsi alkujaan aivan kaupungin rakennetun alueen rajalla, nykyisen Lasipalatsin paikalla sijainneen Turun kasarmin ja Töölön kaakkoiskulmassa sijainneen Arkadian huvila-alueen välissä
Taiteilija Frans Oskar Liewendal 1877, Museovirasto
Uusi Suometar no. 271 22.11.1898, Kansalliskirjasto
Teoksen sovitti näytelmäksi näyttelijädramaturgi Hemmo Kallio.
Hemmo Kallio (1863–1940), public domain, Kansalliskirjasto
Seitsemää veljestä esitettiin Suomalaisen Teatterin toimintakautena 1898–99 yhteensä 11 kertaa, ajan kielellä ilmaistuna ”4-näytöksisenä huvinäytelmänä kuudessa kuvaelmassa.”
Ensimmäiset seitsemän veljestä
Roolitus vuonna 1898 oli veljeksillä seuraava, kaikki näyttelijät olivat pitkän linjan teatteriammattilaisia:
Juhani – Aleksis Rautio
Veljeksistä vanhin on tarinan alussa 25-vuotias. Luonteeltaan hän on äkkipikainen, määräilevä ja hidasoppinen. Jukolan isännäksi kohottuaan hänestä tulee ankaran herännyt mies.
Tuomas – Evert Suonio
Aapon kaksosveli, veljessarjan harteikkain ja luonteeltaan vakaa ja sovitussa pysyvä.
Aapo – Hemmo Kallio
Veljeksistä pisin, Tuomaan kaksosveli, harkitsevainen ja järkevä, veljesten puhemies. Usein vertauksia käyttävä veljesten paras tarinankertoja. Vanhan lautamies Mäkelän kuoltua Aapo perii hänen tehtävänsä.
Simeoni – Iisakki Lattu
Veljesten ruokahuollosta vastaava, hengellisen herätyksen kokenut saarnamies ja tuurijuoppo.
Timo – Alpo Pietari
Yksinkertainen, mutta suosittu Laurin kaksosveli. Toinen veljeksistä jolle viina maistuu, joskin harvemmin.
Lauri – Onni Savola
Käsistään taitava, hiljainen, yksinään metsässä viihtyvä veljessarjan taiteilija ja Timon kaksosveli.
Eero – Sirkka Hertzberg, Vielä 1890-luvulla oli tapana, että naiset tekivät pojankloppien roolit.
Veljeksistä nuorin ja lyhyin, tarinan alussa 17-vuotias, on älykäs toisinajattelija, joka mielellään seuraa sivusta vanhempien veljiensä hölmöilyjä. Hänestä tulee aikanaan pitäjän jahtivouti, jonka toimia mainitaan harkituiksi ja toimeikkaiksi.
Hämeen Sanomat no. 147 23.12.1899,
Seitsemän veljestä on Suomen kolmanneksi suosituin näytelmä.
Se on saanut ensi-iltansa ammattiteattereissa ainakin 136 kertaa. Ensi-iltojen määrässä ohi menevät ainoastaan Aleksis Kiven Nummisuutarit ja Teuvo Pakkalan Tukkijoella-musiikkinäytelmä.
Seitsemän veljestä -romaanin dramatisointeja on esitetty tasaisesti eri vuosikymmenillä ja se on ollut vahvasti suomalainen näytelmä, jota ei ole esitetty kovin laajasti ulkomailla. Alla muutamia kuvia Kansallisteatterin esityksestä vuodelta 1934. Kuvat ovat osa museoviraston kokoelmia, ne on ottanut Tyyne Savia ja ne on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Väkikapulaa vetävät Yrjö Tuominen (oikealla) ja Uuno Montonen, oikeassa reunassa Tauno Palo ja keskellä Aku Korhonen, vieressään Eero Eloranta
Jukolan veljekset kosimassa Männistön Venlaa. oikealta: Kaisu Leppänen, Aku Korhonen, Yrjö Tuominen, Uuno Montonen, tunnistamaton, Tauno Palo ja Eero Eloranta
Jukolan veljekset lukkarin koulussa. Pöydän ympäri oikealta: Uuno Montonen, Unto Salminen, Eero Eloranta, Aku Korhonen, Tauno Palo ja tunnistamaton (pöydän alla), nurkassa Yrjö Tuominen ja lukkarina Uuno Laakso
Tästä linkistä pääset tutustumaan Seitsemän veljeksen juonilyhennelmään
Artikkelikuvassa: kohtaus Kansallisteatterin ”Seitsemästä veljeksestä”. Näyttelijät oikealta: Aku Korhonen, Tauno Palo, Uuno Montonen, Unto Salminen, Eero Eloranta ja Yrjö Tuominen. Kuvaaja Tyyne Savia 1934, museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Lähteet: nurmijarvi.fi, tinfo.fi, vintti.yle.fi, teatterimuseo.fi, wikipedia.fi, suomalaisen kirjallisuuden seura, Kansalliskirjasto, teatteri.turku.fi
