Historiaa elävissä väreissä

On syntynyt uusi trendi – otetaan vanha mustavalkea valokuva ja lisätään siihen värit pikkutarkasti. Joissakin tapauksissa kuvat näyttävät niin moderneilta, että luulisi niiden olevan omalta ajaltamme sen sijaan, että ne ovat vuosikymmenten takaa.

Värityksestä riippuen, taiteilijat vievät vanhoja valokuvia eri suuntiin. Jotkut sanovat, että värien valinnasta riippuen, he muuttavat tai kirjoittavat uudelleen historiaa tavalla, joka ei kuvaa todellisuutta. Silti, vaikuttavat tekniikat, joita käytetään, otetaan yleensä hyvin vastaan. Lisäksi, väritetyt valokuvat menneiltä ajoilta saattavat sytyttää kiinnostuksen historiaa kohtaan ja auttaa meitä samaistumaan sen ajan ihmisiin ja tapahtumiin. Lisäämällä väriä vanhoihin valokuviin, tuomme ne takaisin elämään. On kuin näitä kuvia ei olisi koskaan aikaisemmin nähty ja ne olisi juuri löydetty.

Yllä olevan kuvan työttömistä miehistä hengailemassa San Fransiscon kaduilla Kaliforniassa, on ottanut Dorothea Lang huhtikuussa 1939 (kuvalähde: Library of Congress). Sen väritti brasilialainen taiteilija Marina Amaral, josta on tullut digicoloristi. Hän on myös värittänyt seuraavat (alun perin musta-valkoiset) kuvat:

Kenraali George s. Patton tervehtii vierailullaan 9.6.1945 tervetulojoukkoja Los Angelesissa (Lähde: National Archives and Records Administration)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Senaattori John F. Kennedy ja Jacqueline Bouvier Kennedy hääpäivänään 12.9.1953. (Lähde: JFK Library)

Pidätkö sinä enemmän väritetyistä kuin alkuperäisistä kuvista?

Hämmästyttävän lahjakas 22-vuotias Marina on kotoisin Brasiliasta. Ennen erikoistumistaan colorismiin, hän oli kansainvälisten suhteiden opiskelija, jolla ei ollut minkäänlaista valokuvataiteeseen liittyvää taustaa.

Joten, kuinka hän aloitti musta-valkeitten kuvien restauroinnin? Juttelimme Marinan kanssa selvittääksemme, kuinka hänestä tuli ammattimainen coloristi.

Marina on aina vapaa-aikoinaan käyttänyt mielellään Photoshop-ohjelmaa. Hän on usein viettänyt tuntikausia katselemalla opetusvideoita YouTubessa ja yrittänyt paremmin ymmärtää ohjelman työkaluja ja mahdollisuuksia.

  • Yhtenä päivänä löysin kokoelman toisen maailmansodan aikuisia restauroituja kuvia ja päätin yrittää yrittää tekniikan kokeilemista itsekin. Aluksi en tiennyt itsekään, mitä olin tekemässä, mutta vähitellen pystyin päättelemään parhaan tavan sen tekemiseksi. Harjoituksen myötä pystyin kehittämään omaa tekniikkaani. Minusta tuli aina vain parempi ja lopputuloksena sain median huomion. Ennen pitkää siitä tuli ammattini.

Viime aikoina Marina on restauroinut paljon kuvia 1850-luvulta. Riippuen kuvan monimutkaisuudesta, saattaa sen värittäminen kestää 40 minuutista yli 4 päivään. Hän yrittää olla käsittelemättä kuvaa liikaa.

  • Poistan naarmuja ja likaa, mutta en koskaan osaa kuvasta

Kuva, joka on eniten vaikuttanut Marinaan hänen aloitettuaan coloristinä, on alla. Se on kuva nuoresta, Auschwitzissä murhatusta tytöstä.

  • Kuva on erittäin tärkeä usealla eri tavalla. Lopullinen tavoitteeni oli antaa hänelle mahdollisuus esitellä itsensä; ”sanoa nimensä”, näyttää kasvonsa ja kertoa tarinansa. Halusin ihmisten ymmärtävän, että ei ainoastaan hänellä, vaan kaikilla uhreilla, oli elämä, perhe, unelmia, ystäviä, haaveita, pelkoja ja kaikki se otettiin heiltä pois.

Marina on aina ollut kiinnostunut historiata ja nauttii työstään, joka yhdistää luovuuden hänen rakkauteensa mennyttä kohtaan.

  • Rakastan kirjojen lukemista ja yritän kuvitella itseni siihen aikaan ja samanlaisiin olosuhteisiin sekä ympäristöön kuin lukemassani kirjassa. Valokuvien värittämisessä ja sama idea. Se on hieno kokemus.

 

 

Mitä mieltä SINÄ olet vanhojen musta-valkoisten kuvien värittämisestä?

Tallenna

Tallenna

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin