Viime vuonna Stephanie paljasti DNA-osuman avulla isoäitinsä salaisen menneisyyden. Tänä vuonna hän tunnisti salaperäisen biologisen isoisänsä

Sukuhistorian tutkiminen on lahja, joka antaa jatkuvasti uutta – erityisesti Stephanie Gustylle. Viime vuonna julkaisimme uskomattoman tarinan siitä, miten DNA-osuma auttoi selvittämään ensimmäisen polven kanadalaisen menneisyyden

No, hänen löytönsä eivät loppuneet tähän! Stephanie kommentoi hiljattain erääseen Instagram-postaukseemme, että hän oli tehnyt uuden löydön, ja me otimme häneen yhteyttä saadaksemme tietää kaiken.

Isoäiti

Kerrottakoon, että Stephanien isänpuoleinen isoäiti Stefanija syntyi Liettuassa. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset veivät hänet 17-vuotiaana perheeltään ja sijoittivat hänet pakkotyöleirille. Sodan jälkeen Stefanija siirrettiin brittien johtamalle pakolaisleirille, ja siellä hän alkoi odottamaan  Stephanien isää. Pian sen jälkeen hän meni naimisiin Stephanien isoisän kanssa, ja he saivat toisen lapsen. Perhe muutti lopulta Kanadaan.

”He tulivat Kanadaan Halifaxin laiturin 21 kautta, Nova Scotiassa”, Stephanie kertoo. ”Siellä isää pidettiin lavantautikaranteenissa. Isäni vauvakuvassa näkyy villavaatteisiin puettu pikkulapsi, jolla on nälän turvottama vatsa.” Kuva alla.

Stephanie sai hiljattain selville saksalaisen Arolsenin arkiston kautta, että saksalaiset antoivat pakolaisille vaatteita heidän matkalleen uusiin maihin. ”Olen aina ihmetellyt laivalla otettua valokuvaa, jossa isoisäni ja muut liettualaiset näyttävät komeilta huonosti istuvissa puvuissaan. Nyt tiedän, miten he saivat nämä vaatteet.”

Stephanien liettualainen isoisä, joka tuli Saksasta muiden itäeurooppalaisten miesten kanssa. Kuvaa on korjattu, parannettu ja väritetty MyHeritagen kuvatyökaluilla.

Toinen kuva liettualaisista pakolaisista laivamatkalla Halifaxiin. Kuvaa on korjattu, parannettu ja väritetty MyHeritagessa.

Mystinen isoisä

”Isäni oli aina olettanut, että hänen äitinsä liettualainen aviomies oli hänen biologinen isänsä”, Stephanie kertoo. ”Kun isäni aikuisena pyysi Saksan hallitukselta syntymätodistustaan, hän järkyttyi, kun isää ei ollutkaan merkitty.”

Stephanie yritti auttaa isäänsä selvittämään oman isänsä henkilöllisyyttä, mutta se oli mahdoton tehtävä… kunnes DNA-testit tulivat saataville.

“Tein DNA-testin ja latasin tulokset MyHeritageen,” sanoo Stephanie. ”Olin aina olettanut, että salaperäinen isoisäni olisi liettualainen. Mutta MyHeritage osoitti minulle, että olen vain noin 25 prosenttia liettualainen ja minulla on noin 25 prosenttia brittiläistä etnisyyttä, jonka on täytynyt tulla isänpuoleiselta isoisältäni.”

Stephaniella oli useita DNA-osumia, joita hän ei pystynyt sijoittamaan sukupuuhunsa, ja hän pohti, voisivatko ne mahdollisesti johdattaa hänet salaperäisen isoisän jäljille.

Facebook-ryhmä apuun

Hän pyysi apua Facebook-ryhmässä, ja Alexandra Dixon -niminen nainen tuli hänen avukseen. Alexandra lajitteli Stephanien DNA-osumia ja paikansi ne, jotka näyttivät olevan sukua kadonneelle isoisälle. Muutamassa päivässä hän löysi DNA-osumia, joiden esivanhemmat olivat Lancashiresta ja joista osalla oli sukunimi Wolstenholme – yleinen nimi Lancashiressa, ja monet ihmiset siellä polveutuvat alueen alkuperäisestä Wolstenholme-suvusta. Se vaikutti ensin lupaavalta johtolangalta, mutta osumat olivat liian kaukaisia, jotta yhteyttä olisi voitu jäljittää.

Muutamaa kuukautta myöhemmin löytyi Englannista paljon läheisempi DNA-osuma, joka näytti olevan sukua Stephanien isoisän kautta. Stephanie lähetti viestin pakkausta hallinnoivalle henkilölle, vaikka ei ollut varma yhteydestä.

Wolstenholme-linja

Tänä kesänä Stephanie kirjoitti jälleen Facebook-ryhmään, ja Richard Rohan -niminen mies tuli hänen avukseen. ”Tutkittuaan lisää DNA-osumiani Richard pystyi löytämään vielä useita muita osumia, joilla oli Wolstenholme-esivanhempia”, Stephanie kertoo. ”Niinpä kirjoitin uudestaan DNA-osumalleni Britanniaan ja kysyin häneltä, tiesikö hän yhtään kyseisistä nimistä. Hän vastasi, että yksi oli hänen isoisoäitinsä tyttönimi, ja antoi minulle sitten isoisoäitinsä sisarusten nimet. Yksi nimi nousi esiin: Wilfred Wolstenholme. Wilfred oli myös minun isäni nimi!”

Tässä vaiheessa Alexandra tuli uudestaan mukaan peliin Hän työskenteli yhdessä Richardin kanssa yrittäen selvittää Wolstenholme-yhteyden – ja löysivät jopa haaran, joka asettui lähelle Stephanien nykyistä asuinpaikkaa. ”Tämä uusi osuma jakoi kanssani oikean määrän DNA:ta, jonka perusteella hänen iso-iso-isosetänsä Wilfred olisi todellakin voinut olla isoisäni”, Stephanie sanoo. ”Olemme nyt 99-prosenttisen varmoja siitä, että Wilfred on isänpuoleinen isoisäni, mutta hänen suorien jälkeläistensä löytäminen testattavaksi antaisi lopullisen vahvistuksen.”

”Valitettavasti isäni kuoli tietämättä koskaan, kuka hänen isänsä oli”, Stephanie sanoo. ”Hän ajatteli sitä jatkuvasti ja halusi saada selville, kuka hän oli. Se on katkeransuloista. Toivon, että saan yhteyden joihinkin sukulaisiin Wolstenholme-linjan kautta, mutta sillä välin olen saanut ihania uusia ystäviä dnaenkeleistäni Richardista ja Alexandrasta.”

Tee MyHeritage DNA-testi — koskaan ei voi tietää, mitä uutta tietoa saat suvustasi!