Maalaisyhteiskunnassa ei juuri tunnettu käsitteitä lastentarha tai lastenhoitaja. Äidin edellytettiin jatkavan normaaleja töitään jo muutaman päivän sisällä synnytyksestä. Tämä oli luonnollisesti vaarallista sekä vauvalle että äidille. Työvoiman tarve maalaistalossa tai torpassa oli kuitenkin niin kova, ettei kenelläkään ollut mahdollisuuksia jäädä lepäilemään yhtään turhaa hetkeä, ei vaikka oma terveys olisi tästä vaarantunut.
Mies, vaimo ja 6 lasta pienintä myöten heinäpellolla 1920-luvulla. Pielisen museo – väritetty In Colorilla.
Kokeile In Coloria omiin historiallisiin kuviisi ja herätä ne henkiin!
Kaupungistumisen myötä tulivat lastentarhat ajankohtaisiksi
Kaupungistumisen myötä alkoi vähitellen tulla tarvetta nykyaikaisille päiväkodeille, joihin lapsen saattoi jättää työpäivän ajaksi. Ensimmäinen päiväkoti, kansanlastentarha kuten sitä tuolloin kutsuttiin, perustettiin Helsinkiin 135 vuotta sitten.
Johanna Sofia Rothman oli nainen tämän laitoksen takana. Lapinlahden sairaalan taloudenhoitajan tytär oli syntynyt 1856 ja käynyt ruotsinkielistä tyttökoulua. Sen jälkeen hän kävi ns. opettajarluokan ja lähti lopulta vuonna 1881 opiskelemaan lastentarhanopettajaksi Pestalozzi-Fröbel-Haus -nimiseen oppilaitokseen Berliiniin. Tämän opiskelun tuloksena hän toi maahamme fröbeliläisen lastentarhaideologian.
Museovirasto – Johanna Sofia Rothman, kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Fröbelin lastentarhaideologia korostaa lapsen luonnollista kehitystä ja kasvua
Fröbeliläinen lastentarhaideologia perustuu Friedrich Fröbelin ajatuksiin lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Fröbel oli saksalainen kasvatusfilosofi ja pedagogi, joka kehitti ensimmäiset lastentarhat 1800-luvun alussa.
Fröbeliläisessä lastentarhaideologiassa korostetaan lapsen luonnollista kehitystä ja kasvua. Fröbelin mukaan lapsi oppii parhaiten leikin kautta, ja hän kehitti erilaisia leikkivälineitä ja -menetelmiä, kuten kuutioita ja palloja, jotka ovat edelleen käytössä nykypäivän leluissa. Fröbelin mukaan lapsen kehitystä tulee tukea kokonaisvaltaisesti, jolloin lapsen fyysinen, henkinen ja emotionaalinen kehitys ovat tasapainossa.
Fröbelin kehittämä oppimisympäristö korosti myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten taitojen kehittämistä, mikä on edelleen tärkeä osa nykyaikaista varhaiskasvatusta. Fröbelin lastentarhaideologia on vaikuttanut merkittävästi varhaiskasvatuksen kehittämiseen ympäri maailmaa, ja sen periaatteita sovelletaan edelleen nykyaikaisessa varhaiskasvatuksessa. Suomessa erittäin suosittu lastenmusiikkiyhtye otti nimensä Friedrich Fröbelin kehittämistä leluista, joista oheinen kuva on.
Fröbelin palikat, suunnittelija Friedrich Fröbel, Lappeenrannan museot
Ebeneser -säätiö perustettiin tukemaan vanhemmuutta ja varhaiskasvatusta
Johanna Sofia Rothman eli Hanna perusti siis kansanlastentarhan 1888 Helsinkiin ja hetkeä myöhemmin toisen Sörnäisten kaupunginosaan. Toiminnan laajentuessa hänen avukseen tuli toinen alan uranuurtaja, Elisabet eli Betty Alander. Myös hän kävi hakemassa oppinsa Berliinistä, tosin Betty ei koskaan valmistunut.
Heidän yhteistyönsä kantoi kaunista hedelmää lastentarhaopettajatarkoulutuksen aloittamisen myötä vuonna 1892.
Toinen merkittävä edistysaskel oli naisten perustama Ebeneser-säätiö, joka on edelleen olemassa. Sen tehtävänä oli varhaiskasvatuksen ja vanhemmuuden tukeminen. Säätiötä varten arkkitehti Wivi Lönn suunnitteli oman Ebeneser-talon.
Ebeneser-talo, Helsinginkatu 7, valmistumisvuosi 1908. Flickr / Ebeneser-säätiö. Kuva on väritetty In Colorilla
Tämä talo on edelleen olemassa Helsingin Sörnäisissä. Nykyisin säätiö ylläpitää lastentarhamuseota sekä järjestää museopedagogista toimintaa.
Lastentarhan kasvattajatarkurssi oli alkusysäys lastentarhaopettajien koulutukselle
Hannan ja Bettyn vanavedessä vuonna 1892 kansanlastentarhan yhteydessä alkoi lastentarhan kasvattajatarkurssi, jota voidaan pitää suomalaisten lastentarhanopettajakoulutuksen alkusysäyksenä.
Pääsyvaatimuksena kurssille oli tyttökoulun päästötodistus, kurssi kesti yhden vuoden ja se oli ruotsinkielinen. Vuonna 1896 kurssi pidennettiin kaksivuotiseksi. Uusia lastentarhoja nousi 1900-luvun vaihteeseen mennessä Kuopioon, Kotkaan, Poriin, Turkuun, Vaasaan ja Viipuriin.
Porin lastentarhan lasten touhuja kevättalvella 1910-luvulta. Flickr/Ebeneser-säätiö. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen Photo Enhancerilla.
Itsenäisyytemme alussa toiminnassa oli jo noin 80 lastentarhaa, joissa oli yhteensä kuutisen tuhatta lasta. Vuodesta 1924 lähtien lastentarhat siirtyivät silloisen kouluhallituksen alaisuudesta sosiaaliministeriön vastuulle.
Tutustu myös muihin historiallisiin artikkeleihin MyHeritagen blogissa!
Artikkelikuva: lapsia kiikkulaudalla Ebeneserin pihalla 1919–1921. Flickr/Ebeneser-säätiö. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen Photo Enhancer-työkalulla – kokeile sinäkin!
