Kynttilä – tuo ikivanha keksintö yleistyi Suomessa vasta 1800-luvulla
Kynttilän historia alkanee Roomasta ajanlaskumme alusta tai viimeistään toiselta vuosisadalta; toisen vuosisadan lopulla tehtiin jo ero vaha- ja talikynttilöiden välillä. Historian vanhin tunnettu, ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin oleva kynttilä löydettiin Etelä-Ranskasta. Roomalaisten teksteistä ilmenee, että tuolloin kynttilöitä valmistettiin käyttäen raaka-aineena talia. Kynttilöiden sydämenä käytettiin kierrettyä papyruskaislaa ja niiden valmistustapa oli kastaa sydän toistuvasti mehiläisvahaan tai taliin.
Keisari Konstantinuksen kynttiläperinteitä
Oletettavasti ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus (n. 272–337) alkoi käyttää kynttilöitä pääsiäisjumalanpalveluksessa 300-luvulla, ja kynttilöistä tuli merkittävä osa kirkollisia seremonioita. Konstantinus aloitti myös kynttilänpäivätradition 2. helmikuuta sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä temppeliin ja Simeon siunasi hänet. Kynttilänpäivänä jaettiin uskoville kynttilöitä ja keskiajalla kynttilänpäivänä vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät.
Miniatyyri Jeesuksen temppeliintuomisesta, public domain/Wikipedia
Kristityt omaksuivat kolmannella vuosisadalla esikristilliseltä ajalta peräisin olevan tavan käyttää kynttilöitä mm. hautajaismenoissa ja muutenkin katolinen kirkko lukuisine kulttimenoineen suosi kynttilöitä ja lisäsi niiden käyttöä.
Myöhemmin ruhtinashovien loisto jatkoi tätä perinnettä. Keskiaikaan asti kynttilät valmistettiin etupäässä mehiläisvahasta. Katolisen kirkon käyttämien kynttilöiden oli oltava vahakynttilöitä, mutta arkikäyttöön kelpasivat myös halvemmat, lampaan tai naudan rasvasta valmistetut talikynttilät. 1400-luvulta lähtien lienee kynttilänvalo ollut eniten käytetty valaistus, joskin meillä Suomessa päre ainakin maalaisoloissa hallitsi yksinvaltiaana 1800-luvun puoliväliin saakka, kunnes parafiini ja sittemmin myös steariini keksittiin.
Steariinin käytön kynttilöissä keksi 1800-luvulla ranskalainen Michel Chevreul
Kemisti Michel Eugène Chevreul keksi tavan sekoittaa talia ja rasvaisia öljyjä luodakseen sekä kiinteää rasvaa (steariini ja margariini) että nestemäistä rasvaa (öljy).
Tyttö menossa nukkumaan kynttilän valossa. Sandberg, Johan Gustaf, taiteilija 1845, Kansallisgalleria
Vuonna 1837 teollisuusmies ja Aftonbladetin perustaja, ruotsalainen Lars Johan Hierta huomasi Lontooseen suuntautuvalla matkallaan steariinikynttilän, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Tämän jälkeen hän otti yhteyttä nuoreen kemistiin, Johan Michaelssoniin, joka oli kiinnostunut rasvojen erottelusta. Hänen tutkimustensa ansiosta vuonna 1838 tehtiin ensimmäinen kynttilöiden valmistuskone Liljeholmenissa Tukholmassa.
Kynttilät pysyivät edelleen kalliina, kunnes Johan Michaelsson kehitti menetelmiä, jotka mahdollistivat suuremman määrän steariinia samasta rasvasta. Tämä puolestaan alensi kynttilöiden hintoja ja lisäsi niiden kysyntää. 1900-luvun alussa kynttilöiden myynti kuitenkin laski voimakkaasti, kun sähkövalo yleistyi.
Kynttilöistä tuli kirkkojen valonlähde
Se näkyy sukututkijalle mm. kirkonkokousten pöytäkirjojen ja kirkkojen tiliasiakirjojen kautta. Esimerkiksi nykyisessä Auran pitäjässä, silloisessa Prunkkalan kappelissa seurakuntalaisten velvollisuuksiin kuului joulukirkkojen kynttilöiden valmistus. Tarvittavat kynttilät valettiin maalaistaloissa itse, ja 1700-luvulla joulukynttilöiden hankkiminen oli tarkasti suunniteltu prosessi.
Kappeliseurakunnan kirkkoraati päätti vuonna 1741, että koko manttaalin talosta oli tuotava kaksi kynttilää. Ellei näitä pystynyt tuomaan, joutui maksamaan kahdeksan kupariäyriä kirkon kassaan. Tällä rahalla lukkari sitten osti kynttilät jostain.
Kuva Karunan kirkosta, rakennettu 1685 ja siirretty Seurasaaren ulkomuseoon. Kuvannut Pekka Kyytinen, Museoviraston kokoelmat. Väritetty MyHeritagen In Colorilla.
Kokeile nyt MyHeritagen kuvatyökaluja kännykässäsi! Lue lisää Reimagine-sovelluksesta.
Määräaika kynttilöiden tuonnille oli Tuomaanpäivä. Talot ja kirkon kynttiläkruunut oli nekin jaettu kätevästi. Karviaisten väki toi kahdeksan kynttilää messinkikruunuun. Käetyn kaksi talollista puolestaan alttarille kolme, Prunkkalan Isotalot saarnastuolin laidalle kaksi ja Järykselä sekä Satopää yhteensä viisi kynttilää papinpenkkiin. Edelleen Laukkaniityn, Leppäkosken, Leikola, Simolan, Järvenojan ja Seppälän talollisten 11 kynttilää sijoitettiin kirkkolaivan alipäässä olleeseen puiseen kruunuun. Samaan tyyliin käytiin läpi kaikki kappeliseurakunnan talot, jokaisella oli oma vastuualueensa valaistuksessa. Kaiken kaikkiaan kirkkoon tarvittiin tuohon aikaan 46 suurta kynttilää.
Kynttilöiden valmistuksesta on säilynyt hyvin perimätietoa
Kynttilöiden valmistus oli naisten vastuulla. Eläinten teurastuksen jälkeen eristettiin paras tali lehmistä ja lampaista. Tämä kynttilätali saatiin poistamalla se eläimen ns. mahanpäällisestä. Aluksi talia hakattiin voimakkaasti hakkurissa kirveellä, sitten se sulatettiin padassa ja sekoitettiin kuumaa vettä niin paljon kuin pataan mahtui. Sulanut tali kaadettiin kirnuun, johon lisättiin vettä ja tali nousi kevyempänä pinnalle.
Kynttilöiden sydäminä oli neljä pumpulilankaa, jotka kiinnitettiin puolentoista metrin pituiseen tikkuun. Tikussa olevia lankoja kasteltiin kirnussa useita kertoja, kunnes kynttilät olivat riittävän paksuja. Kynttilöiden kastaminen vaati taitoa, koska liian syvälle upottaminen vetiseen taliin sai kynttilät rätisemään palamisen aikana.
Anna Lintulahti valmistaa kynttilöitä mummonsa kanssa. Yli-Vakkuri, Yrjö, kuvaaja 1935. Museovirasto. Väritetty MyHeritagen In Colorilla
Aina kun yksi tikullinen oli valmis, se asetettiin kuivumaan seinänrakoon asetettujen vartaiden päälle. Usein valmistettiin myös kaksiosaisten kynttilöiden pari, jossa kaksi sydäntä oli kiinnitetty yhteen tikun alapäästä. Kynttilöitä valmistettaessa oli tärkeää olla hyvällä tuulella ja nauraa runsaasti, sillä se teki kynttilöistä hyviä ja ne paloivat iloisesti. Sydänlanka oli puuvillaa, pellavaa ei käytetty, koska se savusi liikaa.
Kynttilän jalaksi kelpasi köyhemmässä perheessä pullo tai peruna!
Kynttilänjalan tehtävänä oli pitää kynttilä pystyssä ja estää sulaneen steariinin leviäminen tai tippuminen kynttilän ympärille alustaan. Alla muutama esimerkki 1600–1800 lukujen kynttilänjaloista
Seinälampetti 1600-luvulta, pakotettua kuparia. Kirkkoherra Simeon Tarvoniuksen seurakunnalleen vuonna 1678 lahjoittama. Mikkelin kaupunginmuseot
Kynttelikkö, Åvikin lasitehdas, valmistaja 1748–1833, Suomen kansallismuseo
Kynttilänjalka 1840–1870, Helsingin kaupunginmuseot
Artikkelikuva: Tyttö lukee kynttilänvalossa kirjaa vierellään pöytäkuusi. Kuvaaja Aarne Pietinen Oy 1934. Museoviraston kokoelmat, väritetty MyHeritagen In Colorilla
Lähteitä:
Kotiseutu : Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, 01.03.1930, nro 2, s. 59
https://www.sanctus.fi/?page_id=54
Auran seurakunnan arkisto – II Cb:1 Kirkkoneuvoston pöytäkirjat, 1738–746; Kansallisarkisto
