Birgittalaisluostari Armonlaakso (Nådendal) toimi Suomessa katolisella keskiajalla ja vielä pitkälle 1500-lukua. Se perustettiin Ruotsin Vadstenan luostarin innoittamana Naantaliin vuonna 1438. Luostari sai 1440-luvulla yhteensä vajaat 120 lahjoitusta, ja siitä tuli nopeasti suosittu. Muun muassa Maskusta lahjoitettiin toistakymmentä maatilaa vuoteen 1509 mennessä.
Margaretha Pederintytär, Filipus Jönsinpojan vaimo, lahjoitti esimerkiksi isänperintönä saamansa Merimaskun Kuuslahden ja perintöosuutensa Rymättylän Brunilasta (2/3) kahden tyttärensä Bengtan (nunna nro 59) ja Birgitan (nunna nro 46) ylläpitoa varten. Hänen poikansa vahvistivat lahjoitukset kuvassa (alla) olevalla lahjoituskirjalla Margarethan kuoleman jälkeen 14.10.1490.
Lahjoituskirja
Lahjoituksiin oli monia syitä, kuten pelko omasta kuoleman jälkeisestä kohtalosta, pääsy luostarin sielunhoidon piiriin ja pääsy varakkaille tarkoitettuun vanhustenhoitoon. Luostarin tarkka jäsenmäärä tunnetaan vain vuodelta 1487; tuolloin luostarissa asui 54 nunnaa.
Pyhä Birgitta on pohjolan ainoa naispyhimys
Vadstenan birgittalaisluostari sijaitsee Vadstenan kunnassa, Itä-Götanmaalla, Ruotsissa. Luostarin alueella on 1200-luvulla rakennettu nunnaluostari, joka muutettiin 1360-luvun lopulla Birgitta Birgerintyttären mukaan birgittalaisluostariksi. Tämä Birgitan kaavailema luostari perustettiin Vadstenaan vasta hänen kuoltuaan ja vihittiin vuonna 1384.
Pyhä Birgitta rukoilee kammiossaan. Johan Knutson 1845–1852, Museovirasto. Mustavalkoinen kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Birgitta oli aikansa tärkeimpiä uskonnollisia mutta myös poliittisia vaikuttajia. Hän oli Ruotsin ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu nainen. Hän on myös Pohjolan ainoa naispyhimys ja yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä.
Luostarissa abbedissa oli Neitsyt Marian sijainen, ja jokaisella nunnalla oli lisänimenä Maria
Näin siksi, että Birgitta kunnioitti syvästi Neitsyt Mariaa ja piti häntä kuningattarena. Luostari oli siis ensimmäinen naisillekin tarkoitettu luostari, sekä laitos, joka sivisti naisia. Birgitta toimi kirkon ykseyden puolesta, joten tavallaan hän oli ekumenian edelläkävijä, vaikka kyseistä sanaa ei vielä tuolloin tunnetukaan.
Pyhän Birgitan alkuperäinen ajatus oli, että luostariin otettaisiin jäseniksi lähinnä ylhäisten sukujen naisia. Näiden oli sitten omalla elämällään luotava jumalaista ja siveellistä esimerkkiä tavalliselle rahvaalle. Niinpä Vadstenassa oli mm. kuninkaantyttäriäkin nunnina.
Ovimaalaus Pyhästä Birgitt Akaan kirkon alttarikaapista 1300–1550. Kuvaaja P.O.Welin, Museoviraston kokoelmat
Naantalissa ei tainnut koskaan olla kuninkaallisia muuta kuin ehkä vieraina, mutta sen sijaan sellaisten sukujen kuten Flemingien, Kurkien, Särkilahtien, Kirveiden, Jägerhornien ja mm. Karpalaisten varhaisia jäseniä siellä kyllä oli nunnina.
Birgittalaisluostariin ei kävelty vain ovesta sisälle – haku kesti kauan
Suomen keskiajan historia -teos vuodelta 1898 kertoo nunnaksi tulosta: Kun joku ilmoitti halustaan nunnaksi, käskettiin häntä kolmen kuukauden kuluttua tulemaan takaisin luostariin ilmoittamaan abbedissalle syyt tähän päätökseen. Siinä vaiheessa asia jätettiin avonaiseksi, kunnes kokonainen vuosi oli kulunut umpeen ensimmäisestä ilmoituksesta. Jos pyrkijä pysyi edelleen päätöksessään, hänen anomuksensa hyväksyttiin. Koko hakuprosessi kesti siis n. 15 kuukautta.
Hiippakunnan piispa vihki noviisin juhlallisesti Jumalan morsiameksi
Avojaloin ja hiukset kerittyinä odotti noviisi eli luostariin pyrkijä kirkonoven ulkopuolella pyhää toimitusta, joka oli ainaiseksi sulkeva hänet muun maailman yhteydestä. Kysyttyään syytä, miksi noviisi tahtoi ruveta nunnaksi, ja saatuaan vastauksen, talutti piispa hänet kirkkoon ja jätti hänet ovensuuhun seisomaan.
Edellä kannettiin punaista lippua, jonka toisella puolella oli ristiinnaulitun, toisella puolella pyhän Neitsyen kuva. Piispa astui korkea-alttarin ääreen ja siunasi kultasormuksen, jota tuleva nunna oli kantava sormessaan. Sitten hän meni noviisin luo ja otti vastaan kuuliaisuus-, köyhyys- ja naimattomuuslupauksen. Sen tehtyään laittoi piispa sormuksen noviisin sormeen ja sanoi ”minä vihin sinut nyt Jumalan morsiameksi ja ainaiseksi omaisuudeksi”.
Messusävelien soidessa vietiin noviisi korkea-alttarin eteen, jossa häneltä riisuttiin vanha puku ja hän sai nunnanpuvun. Kun jumalanpalvelus esirukouksineen ja synninpäästöineen oli päättynyt, talutti piispa nunnan luostarinovelle ja jätti hänet abbedissan haltuun. Ovi sulkeutui ja uusi nunna astui luostarin ilottomaan hämärään, uskoen, että hänen nuoruutensa inhimilliset unelmat ja hartaimmat toiveet olivat olleet vain sulaa syntiä sekä pahuutta.
Nunna sai käyttää talvella lampaannahalla vuorattua hametta
Nunnan pukuun kuului pitkä, valkoinen aluspaita ja sen päällä harmaa, hihallinen hame. Vyötäisillä hame oli kiinnitetty mustalla nahkavyöllä. Hameen etupuolella riippui hartioista lähtevä scapulare eli kapea vaatekaistale. Päällysvaatteissa käytettiin harmaata kaapua ilman poimuja tai laskoksia. Kaikki nämä vaatteet olivat sarkaa, joskus myös verkaa. Talvella oli kylläkin lupa käyttää myös lampaannahalla vuorattua hametta. Hartioita ja niskaa suojasi valkoinen kangaskaulus.
Birgittalaissisar Vadstenassa. Kuvannut Gunnar Bach Pedersen, public domain
Jalkineet olivat mustasta nahasta, kesällä kengät ja talvella varrelliset saappaat. Päähineenä oli valkoinen palttinahuntu, joka peitti kasvoista otsan, poskipäät ja leuan. Tämän hunnun päällä oli toinen, musta huntu. Siihen kiinnitettiin ns. ”Kristuksen kruunu” eli valkoisista palttinakaistaleista tehty risti. Yksi kaistale kulki vanteena pään ympäri ja kaksi muuta kaistaletta tekivät ristin vanteen sisälle. Yhtymäkohtiin oli ommeltu pieniä, punaisia tilkkuja, ikään kuin veripisaroita. Päällyskaavussa oli myös punainen ristinmerkki.
Uskonpuhdistuksen myötä katolilainen birgittalaisluostari lakkautettiin
Naantalin nunnaluostari sijaitsi aikoinaan kirkon vierellä, mutta nykyisin siitä ei ole jäljellä kuin maanalaisia fragmentteja. Kirkon kolmestatoista alttaristakaan ei ole jäljellä kuin yksi.
Luostarirakennus alkoi kirkon pohjoisseinän keskivaiheilta. Siihen sisältyivät mm. keittiö, ruokasali, panimo, kapitulisali sekä useita muita rakennuksia. Luultavasti paikalla on ollut myös nunnien puutarha. Kirkon lounais- ja länsipuolella oli vastaavasti munkkikonventti. Heilläkin oli oma puutarhansa ja rantaan johtanut käytävä eristi nunnien ja munkkien tilat toisistaan.
Naantalin kirkko, joka on ainoa luostarista jäljellä oleva rakennus ja se on Turun tuomiokirkon jälkeen Suomen toiseksi suurin keskiaikainen kivikirkko. Kuvannut J Reinberg 1880–1889, Museoviraston kokoelmat
Viimeinen luostarissa asunut nunna kuoli vuonna 1591, 432 vuotta sitten. Luostaria ei ole koskaan tutkittu arkeologisin menetelmin ja sen jäänteiden päällä on jopa kolmimetrisiä maakerroksia. Ehkä vielä jonain päivänä saamme lisätietoa tästä laitoksesta, joka ensimmäisenä Suomessa antoi opillista sivistystä naisille. Katolilaisista luostareista toimintaa on nykyisin ainoastaan Turun birgittalaisluostarissa.
Onko sinulla valokuvia, joiden värit ovat ajansaatossa muuttuneet tai kellastuneet. Kokeile niihin MyHeritagen värientisöintiä.
Artikkelikuvan maalaus Naantalista on Johan Knutsonin käsialaa ja ajalta 1845–1852, kuvannut P.O.Welin, museoviraston kokoelmat. Osa maalauksen alkuperäisistä väreistä on palautettu MyHeritagen In Colorilla.
