”Siperia opettaa” -sanonta on peräisin 1800-luvulta

Urbaanin sanakirjan mukaan sanotaan ”Siperia opettaa”, kun opitaan kokemuksen kautta jotain monesti epämieluisaa tai karvasta. Lue tästä artikkelista, mitä se tarkoitti noin 3400 suomalaiselle 1800-luvulla.

Kuolemanrangaistus Suomessa poistettiin laista rauhanajan rangaistuskeinona vasta vuonna 1949. Tosin viimeisen kuolemantuomion täytäntöön panosta oli silloin kulunut aikaa 124 vuotta. Sodan- ja poikkeustilan aikainen kuolemanrangaistus oli lainsäädännöllisesti voimassa vuoteen 1972 saakka, ja viimeinen sodanajan kuolemanrangaistus pantiin käytäntöön vuonna 1944.

Kuolemanrangaistus Suomessa perustui vuoden 1734 maanlakiin

Kuolemanrangaistuksesta oli määrätty vuoden 1734 maanlaissa, joka jäi Suomessa voimaan myös autonomian aikana. Tätä lakia ja sen rangaistusjärjestelmää täydennettiin ja korjailtiin useita kertoja.

Kuningas Kustaa III:n aikaan valistusfilosofian vaikutuksesta mm. kidutus hävisi kokonaan oikeudenkäytöstä. Tukholmassa sijannut Ruusukamari hävitettiin samalla. Paikka oli toiminut lakisääteisenä kidutuspaikkana.

Vakavista rikoksista, kuten murhasta, saattoi edelleen menettää henkensä. Sen koki karusti naimaton renkimies Tahvo Tahvonpoika Putkonen, joka menetti päänsä tapettuaan torppari Lasse Hirvosen. Tahvon saama, vuonna 1825 Pieksämäellä täytäntöön pantu mestaustuomio oli viimeinen lajiaan Suomessa.

Piispa Johan Sundwallin ehdotus rikollisten Siperiaan karkottamisesta

Seuraavana vuonna kuolemanrangaistuksien täytäntöönpano kiellettiin ja tilalle tuli karkotus Siperiaan.

Käytännössä jo Porvoon valtiopäivillä 1809 tehtiin ensimmäinen ehdotus Siperiaan karkotuksen käyttämisestä rangaistuksena. Pöytyän kirkkoherra Johan Sundwall esitti säädyssään 29. 4. 1809 memoriaalin, jossa hän mainitsi, että lainsäädännön tehtävänä on kansalaisten hengen ja omaisuuden turvaaminen.

Vankilaolojen heikkouden tähden vankikarkurit terrorisoivat koko yhteiskuntaa. Kotiseuturakkaus oli Sundwallista niin voimakasta, että karanneet tai vapautetut varkaat tulivat takaisin synnyinsijoilleen. Vain vieras ja kaukainen seutu tekisi tästä mahdotonta. Lopputulemana Sundwall ehdotti, että kaikki elinkaudeksi vankeuteen tuomitut voitaisiin karkottaa Siperiaan.

Suomesta lähetettiin noin 3400 henkilöä pakkotyöhön Siperiaan

Filosofian tohtori Alpo Juntusen 1980-luvun alussa tekemien selvitysten mukaan Siperiaan lähdettiin myös vapaaehtoisesti. Esimerkiksi irtolaisuudesta määräämättömäksi ajaksi pakkotyöhön tuomitun oli mahdollista anoa senaatilta muutosta tuomioonsa. Noin 3400 henkilöä on lähetetty Siperiaan Alpo Juntusen väitöskirjan Siperiaan karkotetuista rikollisista ja irtolaisista tutkimuskortiston luettelon mukaan.

Matka taittui ”apostolin kyydillä”

Etappiasema Siperiaan karkotettujen matkan varrelta. Siperian itäosiin oli Suomesta noin 7000 kilometriä ja matka taitettiin kävellen. Kuva: Museovirasto, kuvaa on terävöitetty MyHeritagen kuvatyökaluilla.

Karkotetuilla oli edessään n. 7000 kilometrin matka, joka taitettiin jalan: kaksi päivää kävelyä, päivä lepoa. Matkaa varten miehiltä leikattiin puoli päätä kaljuksi, jotta he erottuisivat ja vartiointi olisi helpompaa. Venäläiset vartijasotilaat tiesivät kokemuksesta, että varsinkin kesäaikaan pakoyrityksiä tulisi olemaan useita. Kaikki eivät päässeet perille; joka kahdeskymmenes kuoli matkan aikana.

Kuva vangista: Carl Jahn 1898. Museoviraston kokoelmat – väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kokeile tätä työkalua omiin historiallisiin kuviisi!

Kuinka löydät tietoja Siperiaan karkotetuista?

Alpo Juntusen luettelo on saatavilla Suomen Sukututkimusseuran SukuHaku-jäsenpalvelusta. Siihen on koottu tiedot karkotetuista vankiloiden, senaatin oikeusosaston, kenraalikuvernöörin ja ministerivaltiosihteerin arkistoista. Jokaisesta karkotetusta on tehty oma korttinsa, johon on kirjattu häntä koskevat tiedot. Luetteloon on tallennettu kaikki korteissa esiintyvät tiedot. Kortisto on sijoitettu Turun maakunta-arkistoon vuonna 2003.

Kuvassa esimerkki kortiston sisällöstä.

Mitä Siperiaan karkotetuista tiedetään?

Alpo Juntusen mukaan vuosina 1826–1888 Suomesta karkotettiin Siperiaan 3321 henkilöä.

• 2859 (86 %) miestä ja 462 (14 %) naista
• Kuolemantuomiosta armahdettuja oli 899 eli 27 %
• Muihin ryhmiin kuuluvia oli 2422 eli 73 %

Vuosisadan loppuun mennessä oli eri siirtoloissa elossa reilut 600 miestä ja lähes 500 naista. Kokonaisuudessaan Siperiassa asui noin 1200 miestä, joten valtaosa oli löytänyt asuinsijansa muualta kuin siirtoloista. Tosin kaikkia suomensukuisia ei voitu tarkkaan jäljittää, sillä irtolaisista osa jäi 1800-luvun lopun väestölaskennan ulkopuolelle.

Suomesta karkotettiin vuosina 1826–1888 kaivoksiin ja tehtaisiin 806 miestä ja 93 naista. Rangaistusajan jälkeen monet jäivät Siperiaan, mikäli olivat ylipäätänsä selvinneet hengissä.

Kuvassamme on seppä Ronkainen vaimonsa kanssa mökkinsä edessä Siperiassa. Kuva on Museoviraston kokoelmista ja väritetty MyHeritagen kuvatyökaluilla.

Alpo Juntusen tietojen perusteella kyseinen mies on hyvin todennäköisesti Herman Ronkainen. Hänet tuomittiin rikoksistaan elinkautiseen ja hän itse anoi siirtoa Siperiaan. Sinne hänet lähetettiin 1885.

Lähde: Alpo Juntunen, Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa

Lue myös muita historiallisia artikkeleita MyHeritagen blogista.

Artikkelikuva: Siperiaan karkoitettuja vankeja 1898. Kuvaaja Carl Jahn / Museoviraston kokoelmat