Keskiaikaiset linnat ovat varmasti sellaisia kohteita, että ne kiehtovat yhden, jos toisenkin mielikuvitusta. Niihin liittyy runsaasti taruja, legendoja sekä erilaista perimätietoa, josta osassa on todellisuuspohjaakin.
Olavinlinna 1875–1890. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Kokeile sinäkin MyHeritagen In Coloria!
Linnat ovat retkikohteita, joissa viihtyy helposti pidempäänkin. Suomen keskiaikaisia linnoja ovat Turun, Hämeen ja Viipurin linnat sekä Kuusiston piispanlinna, Raaseporin, Kastelholman ja Korsholman linnat plus Olavinlinna. Näistä Korsholma on hävinnyt kokonaan ja Kuusisto purettiin vuonna 1528 Kustaa Vaasan määräyksestä.
Turun linna kuutamolla. Taitelija Johan Jakob Reinberg n. 1850 / Museoviraston kokoelmat
Linnojen tehtävänä oli toimia sotilaallisena tukikohtana ja puolustuslaitteena
Alkujaan linnat toimivat myös hallinnollisena paikkana. Linnalla oli oma voutinsa, joka itse valitsemiensa muiden virkamiesten kanssa kantoi alueen verot.
Linnan vakinaiseen, hallinnolliseen väkeen kuuluivat voudin lisäksi linnakirjuri, alivouti, alikirjuri sekä kappalainen. Linnoissa oli omat kappelinsa sielunhoitoa varten.
Turun linnan nunnakappeli. Kuvaaja Teuvo Kanerva 1960–1979/Museovirasto. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla
Kokeile sinäkin MyHeritagen In Coloria historiallisiin kuviisi!
Jos linnanvouti vaihtui, vaihtui koko em. väki, sillä jokainen vouti toi mukaan omat miehensä. Edellä mainituista miehistä hyvin tärkeä rooli oli linnankirjurilla. Hänen tehtävänään oli hoitaa tilinpitoa Tukholman kuninkaallisen laskukamarin ohjeiden mukaisesti.
Nämä tilit löydät Kansallisarkiston digitoimina voudintilien joukosta. Melkoinen osa säilyneistä tileistä on itseasiassa kirjoitettu Tukholmassa. Linnankirjuri lähetti kirjanpitonsa Tukholmaan, jossa se em. laskukamarissa kirjoitettiin puhtaaksi. Tarkoituksena oli, että tilit esitettäisiin yhtenäisen mallin mukaisesti.
Linnanvoudin työpaikka takasi hyvän toimeentulon
Oman tilansa tuoton lisäksi voudille lankesi läänitysten verotulot, kruunun maksama rahapalkka sekä erilaiset luontaissuoritukset. Voudit kuuluivatkin alempaan rälssiin ja saattoivat nousta urallaan ylöspäin.
Voudilla oli myös käytössään miehiä, joiden tehtävänä oli kulkea mukana linnalääniin tehdyillä tarkastusmatkoilla. Linnassa asuvat asemiehet muodostivat kyseisen linnan varuskunnan. Lisäksi tuli monikymmenpäinen palvelijoiden ja tallipoikien joukko, joka huolehtia arkisen elämän sujumisesta omalla työpanoksellaan.
Ketkä olivat keskiaikaisten linnojen rakentajia?
Säilyneiden tiliasiakirjojen avulla voidaan selvittää yhä vieläkin näkyvissä olevien rakenteiden tekijöitä. Tästä käy esimerkiksi Hämeen linnan suuri rondelli eli tykkitorni, joka näkyy uljaana Varikonniemen suuntaan. Sen rakentamisen saattoi alulle itse Kustaa Vaasan maahan kutsuma itäpreussilainen Henrik von Cöllen, joka oli oman aikansa linnoitustekniikan mestari. Hämeen linnassa hän antoi tykkitornin teon muurarimestari Staffan Olssonille, joka vuonna 1559 ryhtyi työhönsä apunaan tusinan verran muurareita
Hämeen voutikuntien tilejä – 3869 Hämeen linnan tilikirja 1559-1559, jakso 41; Kansallisarkisto
Heidän lisäksensä työssä auttoi suuri määrä apulaisia, joiden tehtäviin kuului mm. rakennustelineiden tekeminen ja kivien nostaminen. Näistä asioista saa tietoa linnan tilikirjoista vuodelta 1559, josta myös oheinen kuvamme on.
Ketkä asuttivat keskiaikaisia linnoja?
Jos haluat kattavan kuvan linnan asukkaista, saat sen kuukausittain pidetyistä henkilöluetteloista. Linnanväki sai syödä kruunun pöydästä ilmaiseksi, joten henkilöistä tehtiin tarkat listaukset.
Opetustaulu keskiajan kaupungista / Nurmeksen museo
Vuoden 1549 tiedot kertovat, että hoviväen pöydissä söi päivittäin 106 henkeä ja palvelusväen sekä tallipoikien puolella 49 henkeä. Viimeksi mainitut saivat tyytyä syltyn ja makkaran syömiseen. Sen sijaan paremman väen pöydästä löytyy mm. savustettua naudanlihaa, naudankieltä ja vaikkapa vastateurastettua naudanlihaa. Yksi suosittu ruoka oli ns. skånensilli samoin kuin suorastaan tavaramerkiksi noussut ”suomalainen kuivattu hauki” eli kapahauki.
Yksi merkittävä työllistäjä linnassa oli oma panimo. Olut muodosti suuren osan päivittäisestä ravinnosta ja esimerkiksi Turun linnassa sitä on arvioitu juodun vuosittain jopa 700 000 litraa. Se tarkoitti käytännössä sitä, että päiväkulutus oli hovin pöydässä 4,6 litraa per henkilö, voudin sekä aseväen pöydässä 3,3 litraa ja lopulta palvelusväen pöydässä 2,2 litraa per henkilö.
Tutkija löytää keskiaikaisten linnojemme tietoja voudin tileistä
Voudintilien joukosta löytyvät linnojen tilikirjat antavat tarkalle tutkijalle suoran näkymän jopa 480 vuoden takaiseen elämään. Tutkimus vaatii vanhojen käsialojen lukemista, kärsivällisyyttä ja määrätietoisuutta. Saadakseen selkeän kuvan tapahtumista, on jaksettava lukea läpi useiden vuosien tilikirjoja.
Osa tiedoista on toki kuluneiden vuosisatojen aikana kadonnut, mutta ällistyttävän hyvin tietoa on loppujen lopuksi säilynyt. Kansallisarkisto on omalta osaltaan kunnostautunut digitoimalla voudintilejä uudelleen alkuperäisistä, paperisista dokumenteista.
Lue muita historiaan liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista
Artikkelikuva: Kastelholman linna – yksityiskokoelmat
