Tiesitkö, että Nikean kirkolliskokous 1698 vuotta sitten päätti pääsiäisen ajankohdasta?

Postannut annikka

3 huhtikuun, 2023

Kuten tunnettua, pääsiäinen on joka vuosi eri aikaan. Tämän tietyllä tapaa kummallisen asian takaa löytyy vuonna 325 pidetty Nikean kirkolliskokous. Sen päätöksen perusteella pääsiäinen on sunnuntaina, joka on kevätpäiväntasausta seuraavan täyden kuun jälkeen. Kevätpäiväntasaus on Suomessa joko 20.3. tai 21.3., joten mainittuja päiviä seuraava täysikuu määrittelee pääsiäisen ajankohdan.

Ikonissa Konstantinus Suuri ja kirkkoisät pitelevät Nikean uskontunnustusta. Lähde: Wikipedia/public domain

Sana pääsiäinen on johdettu verbistä päästä

Maailman monissa kielissä pääsiäistä tarkoittava sana on johdettu heprean sanoista pesah, pasah. Pesah -sanan merkitys on ”kulkea ohi”. Juutalaisten pesah on pääsiäisjuhla, jossa muistellaan israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Toisaalta muinaisgermaanien kevään jumalar oli Ostara (Austron), josta johtuvat englannin Easter ja saksan Ostern.

Kotoinen pääsiäisemme on johdettu verbistä päästä. Tuolloin siis päästiin paastosta, joka oli alkanut laskiaisena ja kestänyt seitsemän viikkoa. Kun kalenterit alkoivat 1700-luvulla ilmestyä runsain määrin myös suomeksi, saattoi päivän tarkistaa heti ensilehdiltä. Esimerkiksi vuoden 1741 almanakassa jo ensimmäisellä sivulla kerrotaan vuoden tärkeimmistä päivistä, pääsiäinen mukaan lukien. Tämän almanakan julkaisi Nicolaus Hasselbom, Turun akatemian matematiikan professori.

Almanakka vuodelta 1741. Kansalliskirjasto.fi

Mikä oli pääsiäisvero?

Mielenkiintoinen detalji koskee esivanhempiemme verotusta. Vuodesta 1694 lähtien rakuunoiden ja sotamiesten piti maksaa vuosittain ns. pääsiäisrahaa kahdeksan äyriä hopeassa. Toisaalta jo paljon aiemmin kannettiin erilaisia juhlapyhiin liittyviä maksuja. Jouluna joulupaisti, uutena vuotena uudenvuodenleipä ja pääsiäisenä pääsiäisrahaa neljä äyriä talolta hopeassa. Nämä maksut lankesivat seurakunnan kirkkoherralle.

Pääsiäiseen liittyy myös runsaasti erilaisia leikkejä

Satakunnasta kerrotaan mm. seuraavaa: ” Pääsiäisen aikaan oli tapana hyppiä tarhoissa hypinlaudoilla. Kun nimittäin tunkion paikka oli peitetty lyhyiksi piipuiksi hakatuilla havuilla, rakennettiin päälle keinuja, juostiin hippaa, leskistä tai kolkkaa, lyötiin keilaa ja koeteltiin jalkavoimia hypinlaudoilla. Putoaminen oli pehmeätä, kun alla oli paksulti hakoja. Kansantieteellisesti selitetään tällaisen tarhaleikin periytyvän vanhoista laskiaishuveista. Pääsiäisajan keinut taas ovat antaneet vähitellen alun kyläkeinuille.”

Lapsia hyppylaudalla 1942. Kuvaaja H. Harrivirta / Sotamuseo. Väritetty In Colorilla

Tutustu MyHeritagen In Coloriin.

Kymenlaakson Jaalasta on myös jäänyt perimätietoa: ” Hartaat ihmiset riensivät pääsiäisaamuna korkealle mäelle katsomaan auringon ”leimehtimist”, auringon tanssia. ”Ihlan tolestah se nous pääsiäisamun toisel kalel, sil kai leimeht.”

Joulun, uuden vuoden ja pääsiäisen yöt olivat myös erityisen suotuisaa aikaa noidille. Silloin saattoi toiselta riistää karjaonnen leikkaamalla palan lehmien hännistä tai nyppimällä niistä karvoja”.

Tiesitkö näistä pääsiäiseen liittyvistä uskomuksista ja perinteistä?

Aikoinaan hedelmällisyyden jumalatar Eostre löysi talvisesta metsästä pienen kuolemaisillaan olevan linnun. Jumalatar nosti maasta linnun syliinsä ja lämmitti sen takaisin henkiin. Koska hänen oli mahdotonta ottaa lintua mukaansa Eostre päätti muuttaa linnun jänikseksi, joka lämpimän turkkinsa ja voimakkaiden käpäliensä ansiosta selviäisi myös talvesta. Pääsiäispupu mainitaan ensimmäisen kerran jo 1600-luvulla Saksassa.

Pääsiäiskortti vuodelta 1890. Helsingin kaupunginmuseo

Pupulle tehtiin aina pehmeä pesä, johon sitten yön aikana ilmestyi niitä suklaamunia. Koska pääsiäispupu oli alun perin ollut se kylmissään ollut lintu oli täysin luonnollista, että sen pesästä löytyi juuri munia. Alkuperäisen tarun mukaan pupu -henkiin herätetty lintu- koristeli munat ja antoi ne lahjaksi kiitokseksi Eostrealle henkensä pelastamisesta.

Pääsiäismunat. Helsingin kaupunginmuseo

Muna symboloi uutta elämää ja elämän jatkumoa. Pääsiäinen on nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen ja uuden elämän juhla. Tipua, kanaa ja kukkoa yhdistää kaikkia hedelmällisyys, syntyminen ja jälleen syntyminen.

Keskiajalla mämmi oli nimenomaan pitkänperjantain ruokaa koska silloin ei saanut sytyttää tulta uuneihin. Kylmänä syötävä tummanruskea mämmi voitiin nauttia kylmänä tai sitä voitiin myös sivellä leivän päälle.

Helsingin kaupunginmuseo

Pääsiäiskortit toivat kuulumisten kera keväisen tervehdyksen sukulaisilta ja ystäviltä

1800-luvun lopulta lähtien yleistyi tapa lähettää pääsiäiskortteja ystäville ja tietysti myös sukulaisille. Kaikista vanhimmat säilyneet pääsiäiskorttimme ovat 1880-luvulta. Tuolloin ne vielä lähetettiin kirjekuoressa.

Pääsiäiskorttien aiheiksi vakiintuivat jo aikaa sitten erilaiset kanat ja kukot sekä puput ja tiput. Tietysti myös noita-akkoja on nähty korteissa matkallaan Kyöpelinvuorelle. Luonnollisesti myös elämän symbolina toimiva muna on ollut aiheena. Keltuaisen kirkas väri sopi hyvin pääsiäisen ja kevään väriksi.

Pääsiäisenä Jeesuksen eteen heiteltiin Raamatun mukaan palmun lehviä. Koska näitä ei kovin helposti täältä pohjoisesta löydy, on pajunoksista tullut niiden suomalainen vastine.

Alla hieno kokoelma pääsiäiskortteja, joita on lähetetty ystäville ja sukulaisille 1950-luvulla. Kortit ovat yksityiskokoelmasta.