Mikkelinpäivä aloitti palvelusväen vuoden ainoan loman

Mikkelinpäivä aloitti palvelusväen vuoden ainoan loman

Mikkelinpäivä on alun perin arkkienkeli Mikaelille omistettu kristillinen juhlapäivä. Kekrijuhlat aloittavasta Mikkelinpäivästä alkoi ennen piikojen ja renkien vuoden ainoa vapaaviikko.

Vapaaviikollaan palkolliset kokoontuivat markkinoille huvittelemaan, tanssimaan ja kuulostelemaan mahdollisia uusia työpaikkoja. Työpaikan löytymistä avittamaan järjestettiin erityisiä pestuumarkkinoita. Rakkauskin roihusi näillä piikojen ja renkien mikkelinmarkkinoilla, kihloja ostettiin ja häitäkin pidettiin.

Torikuva 1800-luvun lopulla. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Torikuva 1800-luvun lopulla. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kokeile sinäkin vanhojen mustavalkeiden kuvien värittämistä!

Palvelusväellä vuodessa vain viikko vapaata

Vapaaviikkoa saattoi seurata muutto uuteen palveluspaikkaan, mikäli palvelusväki löysi paremman työpaikan. Vuonna 1664 määrättiin, että palvelusväen oli saatava vapaata ”seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää”. Vuonna 1816 vapaa siirrettiin marraskuun alkuun. Piiat ja rengit saattoivat vuosilomalla vierailla kotipaikallaan ja viedä palveluspaikkansa sadon tuoreita tuliaisia mukanaan.

Keyrikirkolla. Varpasen kylän piiat ovat tulleet vuoden 1924 ”riiviikolla” (palvelusväen vuotuisella vapaaviikolla) Lieksaan valokuvaamoon. Kuvalähde: Pielisen museon kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Keyrikirkolla. Varpasen kylän piiat ovat tulleet vuoden 1924 ”riiviikolla” (palvelusväen vuotuisella vapaaviikolla) Lieksaan valokuvaamoon. Kuvalähde: Pielisen museon kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Lomansa aikana piiat ja rengit tekivät päätöksen, jatkavatko samassa palveluspaikassa vai ottavatko uuden pestin. Vapaaviikkoa kutsuttiin eri puolilla Suomea esimerkiksi kekriviikoksi, väliviikoksi, riiviikoksi, irtoviikoksi, römppäviikoksi, runtuviikoksi, kissaviikoksi tai saviviikoksi.

Pässi pääsi hengestään

Mikkelinpäivä merkitsi sadonkorjuun loppua, sillä se ”tyhjensi pellot ja lukitsi riihet”. Viimeistään silloin piti ”nauriiden olla kuopassa ja akkojen tuvassa”. Lehmät siirrettiin laitumelta navettaan ja paimenetkin pääsivät taas käymään kirkossa.

Itä-Suomessa oli tapana uhrata jo keväällä valittu pässi. Sen verta ja sisälmyksiä vietiin talon uhripuun juurelle tai sen pää ja jalat pantiin metsään tietyn lähteen äärelle. Uhrilla kiitettiin vuodentulosta ja taattiin kotieläinten hyvinvointi.

Pohjanmaalla puolestaan kylän nuoret keräsivät rahaa ja ostivat lampaan, joka sitten teurastettiin ja syötiin Mikkelinpäivän jälkeisenä maanantaina. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä suunnitellaan mikkelinpäivän viettoa muun muassa rommin, nahkiaisten ja sillin kera.

Mikkelinpäivä aloitti talonpojan kalenterissa syksyn. Suomessa talonpojat ennustivat syyssäitä mikkelinpäivän sään mukaan: jos oli kylmää, kevät tuli varhain. Se kuului kekrin ohella suomalaisen maanviljelysyhteisön merkittävimpiin juhliin. Mikkeliä juhlittiin alun perin syyskuun 29. päivänä, mutta vuoden 1772 pyhäuudistuksessa se siirrettiin seuraavalle sunnuntaille, jossa se on vielä nykyäänkin.

Lue täältä myös kekrinvietosta

Mikkelinpäivä kristillisessä perinteessä

Mikkelinpäivää juhlitaan arkkienkeli Mikaelin kunniaksi. Mikkelinpäivän nimi juontuukin Mikaelin vanhasta suomalaisesta nimestä Mikkeli. Päivän juhlinta on alkanut 400-luvulla.

Arkkienkeli Mikael, osa Pyhän kolminaisuuden kirkon ikkunasta Hullissa. CC BY 2.0

Arkkienkeli Mikael, osa Pyhän kolminaisuuden kirkon ikkunasta Hullissa. CC BY 2.0

Nykyisin Mikkelinpäivä on kaikille enkeleille omistettu kristillinen juhlapäivä. Enkelit kuvataan Raamatussa Jumalan sanansaattajina, jotka suojelevat ja opastavat ihmistä. Ne ovat Jumalan luomia henkiolentoja.

Mikkelinpäivää vietetään kaikkien enkelien päivänä. Mikkelinpäivänä kirkoissa vietetään usein perhemessuja. Muistopäivän ajankohta on määrätty arkkienkelille omistetun vuoritemppelin vihkiäisjuhlasta, joka pidettiin 29.9. Etelä-Italiassa paikalla, jossa enkeli oli ilmestynyt.

Löytyykö sinun sukupuustasi piikoja ja renkejä? Heidät merkittiin rippikirjoihin isäntäperheen alle ja myöhemmin erillisenä aakkosellisena luettelona.

Vinkki: piikoja ja renkejä kannattaa hakea palveluspaikkojensa sivuilta. Suomalaisiin rippikirjoihin pääset tästä linkistä.

Artikkelikuva: markkinatungosta Raumalla 1900-luvun alussa. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Kommentit

Sähköpostiosoite pidetään yksityisenä, eikä sitä näytetä

  • UV

    Ulla virolainen

    lokakuu 3, 2021

    Mistä saisi lisää tällaista istoriaa kiinnosraa kovasti