Minun tarinani: Mysteereitä haudan takaa

Jean

Sen jälkeen kun Jean Park liittyi MyHeritageen muutama vuosi sitten, hän on kokenut muutamia uskomattomia yllätyksiä. Hän oli luullut äitinsä olleen ainoa lapsi perheessä, joten oli ihmeellistä kun paljastuikin, että todellisuudessa hänen äitinsä oli osa kokonaista sukuhaaraa, jonka olemassa olosta hän ei ollut tietoinen.

Hänen isänsä, kanadalainen sotilas, syntyi Skotlannissa ja kasvoi Kanadassa ja hänen äitinsä oli  brittiläinen. He tapasivat toisen maailmansodan aikana ankaran pommituksen aikana Lontoossa, Jeanin äidin työskennellessä brittiläisille ilmavoimille. Sodan jälkeen hänen isänsä palasi Kanadaan ja hänen äitinsä seurasi kohta perässä. Saapuessaan Kanadaan Jean oli 2-vuotias.

Jean kävi koulua ja opiskeli Kanadassa sekä Englannissa, meni naimisiin muutaman korttelin päässä asuvan nuoren miehen kanssa ja he saivat 2 lasta (tytön ja pojan). Ensimmäisen miehensä kuoltua 44-vuotiaana, Jean muutti itäisestä Ontariosta Albertaan, missä hän vieläkin asuu. Muutaman vuoden kuluttua Jean tapasi nykyisen miehensä, jonka kanssa avioliitto on kestänyt lähes 30 vuotta.

Jean kiinnostui sukunsa historiasta jo nuorena, mutta hänestä tuntui, ettei hänellä ollut aikaa sille ennen kuin nyt myöhemmin.

Äitini henkilökohtainen historia oli aina salaisuuksien peitossa, sillä hän oli hyvin nuorena joutunut löytölapsikotiin. Hän oli vihjaillut jotain elämästään, mutta minua ja kahta sisartani oli kielletty tutkimasta asiaa ennen hänen kuolemaansa. Olin aina kiinnittänyt huomiota hänen puheisiinsa tallentanut kaiken muistiini. Siitä kaikesta tuli pohja tutkimuksilleni.

Jean muisti sen talon osoitteen, jossa hänen äitinsä väitettiin syntyneen, hänen äitinsä isän nimen ja sen tosiasian, että hän oli palvellut ensimmäisessä maailmansodassa, mutta muuten hyvin vähän. Jeanin isä puhui hyvin harvoin omasta perheestään. Jean tunsi isänsä sisarukset ja muutaman hänen tädeistään ja sedistään. Jeanin isä oli vieraantunut omasta isästään ja hänen äitinsä oli kuollut ennen Jeanin saapumista Kanadaan naperona.

Jeanin äidinpuoleisilla isovanhemmilla oli kaksi lasta; Bill ja Norah. Pian Norahin (Jeanin äidin) syntymän jälkeen hänen vanhempansa (jotka eivät koskaan olleet menneet naimisiin) päättivät erota. Oli päätetty, että isä, Jeanin isoisä, ottaa Billin ja äiti, Jeanin isoäiti, ottaa Norahin.

Koska Jeanin isoäidin terveys ei ollut hyvä, hän sijoitti Norahin n. 3-vuotiaana löytölasten kotiin. Se poikkesi tavallisesta lastenkodista ja oli enemmänkin kuin kylä. Lapset eroteltiin sukupuolen mukaan ja he asuivat pienissä mökeissä ”äitien” ja ”isien” kanssa. He kävivät koulua ja kun he varttuivat heille opetettiin ammatti ja valmisteltiin ottamaan paikkansa yhteiskunnassa.

Norah kiintyi kovasti sijaisäitiinsä ja löytökodin jälkeen he jopa asuivat yhdessä äitinä ja tyttärenä. Jean kasvoi luullen häntä isoäidikseen ja hänen perhettä omaksi perheekseen. Vasta alettuaan käyttää MyHeritagea Jeanille avautui aivan uusi sukulinja; hänen todellinen biologinen perheensä äidin puolelta.

Löysin viime vuonna oikean perheeni minulle lähetetyn historiallisen tiedon perusteella. Loppu on toteutunutta unelmaa! Serkkuni, äitini velipuolen tytär, otti minuun yhteyttä. Rakensimme palapeliämme hitaasti ja huolellisesti ja kun olimme täysin varmoja siitä että kaikki palat ovat paikoillaan, järjestimme tapaamisen. Lensimme Englantiin – tapaaminen oli aivan ihana! Meidät kutsuttiin heidän koteihinsa, esiteltiin kaikille  ja jaettiin tietoja. Loma oli aivan hämmästyttävä ja sukulaiseni ovat ensi vuonna tulossa meille.

Olen iloinen löydettyäni tämän porukan, jota en vielä vuosi sitten tuntenut. Useimmat ihmiset, joita tutkimuksenii koskee, ovat Kanadasta, Englannista tai USA:sta. MyHeritagen  Smart Matches-osumista saan jatkuvasti pieniä ”bonuksia”, jotka auttavat täyttämään sukututkimukseni aukkopaikkoja.

Aikaisemmin Jean ei tiennyt mitään tästä sukuhaarastaan, mutta on nyt alkanut selvittää sitä. Yhtä mieltä ollaan siitä, että Jeanin isoisä oli hyvin mielenkiintoinen henkilö. Jeanin juuri löytynyt eno uskoo (ja sanoo muiden hänen piiriinsä kuuluvien myös epäilevän), että isoisällä saattaa jossain olla vielä toinenkin perhe! Jeanilla on nyt kuvia isoisästään sekä serkkujen ja enon kertomuksia hänestä.

Minusta alkaa tuntua, että jollakin tavalla alan ”tuntea” häntä.

Tällä hetkellä Jeanin sukupuussa on 22 302 henkilöä. Jotkut ovat hänen ensimmäisen miehensä sukulaisia osana heidän lastensa perhehistoriaa. Yksi ryhmä on hänen nykyisen miehensä sukulaiset, johon kuuluu laaja ranskalais-kanadalainen suku. Loput ovat hänen omaa sukulinjaansa.

Jeanin puoliso, Jean ja ”Kitty-tädin” poika Michael kesällä 2016Koko tämä uusi tietous suvustaan sai Jeanin pohtimaan sitä, kuinka suhtautua ihmisiin, joiden myötä hän on kasvanut koko elämänsä. (henkilöihin suvusta, jonka hänen äitinsä rakensi itselleen).

No, rakastan näitä ihmisiä ja kävimme myös heidän luonaan ollessamme Englannissa viime vuonna. Tänä kesänä yksi heistä tulee meille viikoksi!

Jeanilla on muutama neuvo niille, jotka ovat juuri aloittelemassa omaa sukututkimusmatkaansa:

• Neuvoni juuri aloitteleville on ”älä koskaan anna periksi”. Seuraava johtolanka voi olla klikkauksen päässä. Juttele kaikkien sukuusi liittyvien ihmisten kanssa.
• Hyödynnä suvun ja perheen tapahtumat esittämällä kysymyksiä. Me esimerkiksi, olemme menossa Highland Games tapahtumaan ensi kuussa ja vietämme aikaa mieheni serkkujen kanssa. Aion ottaa mukaan läppärini ja kokeilla pystyisivätkö he auttamaan minua nimien liittämisessä kuviin ja lapsien liittämisessä täteihin ja setiin. Meistä kaikista se on hyvin hauskaa ja synnyttää henkeviä keskusteluja.

Ennen muuta Jean on kiitollinen uudelleen löydetystä perheestään:

Kiitoksia tosi paljon, MyHeritage, kaikesta avusta ja jatkuvasta tuesta. Suku voi olla aivan erityinen, jos sitä joutuu etsimään pitkän aikaa.

Oletko sinä jännittävän sukuhistoriaan liittyvän löydön partaalla? Meistä olisi mukava kuulla siitä. Kerro meille sähköpostilla stories@myheritage.com.