Tommy löysi isän ja kaksi veljeä Porista MyHeritage DNA-testin avulla
- Postannut annikka
53-vuotias Tommy Kokkarinen Säteristä Taalainmaalta, Ruotsista, oli koko elämänsä ajan kyseenalaistanut suhteensa isäänsä Osmo Kokkariseen. Joitakin vuosia sitten hänen sisarensa kommentoikin: Isä ei ole sinun isäsi ja lopulta Tommy löysikin biologisen isänsä ja kaksi veljeä Suomesta.
Onnettomuus, joka muutti kaiken
Vuonna 2015 Tommy joutui onnettomuuteen ja tapaus muutti täysin hänen elämänsä. Hänen piti keskittyä toipumiseen ja hän joutui lopettamaan yrityksensä. Hän on toipunut hyvin loukkaantumisensa jälkeen, mutta kärsii edelleen ajoittain ongelmista – koskaan tiedä, millainen päivästä tulee. Tommy on nyt löytänyt intohimonsa sukututkimuksesta. Häntä inspiroivat tarinat, joissa DNA ja sukututkimus ovat yhdessä pohjana tutkimukselle. Tommyn sukututkimusprojekti ja siihen keskittyminen auttavat myös unohtamaan kivut.
Totuus valkeni
Loppusyksyllä 2020 hän päätti katsoa, mitä hän voisi saada selville omasta taustastaan tilaamalla MyHeritagen DNA-pakkaukset itselleen ja isälleen. “Juuri kun olimme aikeissa tehdä testit, isä päätti kertoa minulle totuuden ja sanoi: “Äitisi jo odotti sinua, kun tapasimme”. Kuten odotettua, emme olleet DNA-osumina toisillemme.
Tiivistä sukututkimusta ja paljon sitkeyttä
Tommylla ei ollut aikaisempaa kokemusta sukututkimuksesta, mutta hän otti haasteen vastaan; hyödynsi ylimääräisen ajan siirryttyään eläkkeelle ja hankki Complete-sopimuksen, joka antoi hänelle täyden pääsyn MyHeritagen kaikkiin sukututkimusominaisuuksiin ja -työkaluihin. Tommy liittyi myös sukututkimusyhteisöön saadakseen lisää tietoa siitä, kuinka hänen kannattaisi edetä tutkimuksessaan.
Hän rakensi intensiivisesti sukupuutaan odottaessaan DNA-tuloksiaan. Hän tutki erityisesti suomalaisia kirkonkirjoja MyHeritagen kokoelmissa.
DNA-tulosten tultua
DNA-tulosten tultua, seuraavana päivänä joulukuun lopussa, hän otti yhteyttä yhteen vahvimmista DNA-osumistaan. Se oli 4,4%: n (309,2 cM) osuma 1930-luvun alussa syntyneeseen suomalaiseen mieheen. Selvittääkseen heidän sukulaisuussuhteensa Tommy aloitti rakentamaan DNA-osumalleen sukupuuta ja pyysi häntä testauttamaan myös äitinsä. Myöhemmin helmikuussa hän pyysi myös velipuoltaan Jannea tekemään testin, jotta voitaisiin varmistaa, mitkä osumat ovat isän ja mitkä äidin puolelta.
Isä löytyi
Koska Tommyn velipuoli ei ollut osumana näille kahdelle aikaisemmalle, päätteli hän löytäneensä biologisen isänsä serkun. äitinsä puolelta ei vastannut yhtään näistä kahdesta ottelusta, hän ymmärsi löytäneensä isänsä serkkun. Rakennettuaan sukupuuta osumalleen ja juteltuaan tämän kanssa, Tommy löysi biologisen isänsä, Erkki Blomsterin (1946-2017) ja sai myös selville, että hänellä oli kaksi nelissäkymmenissä olevaa veljeä Porissa, Sam ja Jani Valverinne. Tommy näki kuvia biologisesta isästään ja jo ulkonäön perusteella hän tiesi osuneensa oikeaan.
Satakunnan Kansa -sanomalehti kirjoitti tapaamisesta mm. seuraavasti:
Veljesten tapaaminen
Pääsiäisenä alkaneen yhteydenpidon jälkeen veljekset ovat soitelleet ja viestitelleet ahkerasti. Kuvia ja tuntemuksia on vaihdettu puolin ja toisin. Tapaamisesta sovittiin, ja siihen valmistauduttiin. Samin ja Janin tietämättä Tommylta oli vielä toinen yllätys tulossa.
– Uskomatonta. Sellainen olo, että voiko tämä olla totta, Sam ja Jani Valverinne kuvailevat tuntojaan.
Vain puoli tuntia aiemmin menneisyydestä tupsahtanut isoveli on onnistunut yllättämään heidät jälleen ilmestymällä Suomeen muutama päivä sovittua aiemmin.
– Meidän piti tavata vasta muutaman päivän päästä. Sitten meidät pyydettiin serkkumme luo käymään. Saavuimme tänne, ja yhtäkkiä Tommy seisoi siinä ovensuussa. Meni sekunti ennen kuin tajusin asian. Sitten menin halaamaan, Sam Valverinne kertoo.
Yllätys
– Minä vähän aavistelin, että jotain tässä on. Alun perin olin kertonut kaikille, etten tänään pääse mihinkään. Teen päivystysluonteista työtä ja olen siis koko ajan tässä valmiina lähtöön. Mutta sitten aloin saada viestejä vähän joka suunnasta, että tänne on nyt pakko tulla juuri tänään edes ihan hetkeksi aikaa. Siitä tiesin, että tätä ei voi jättää välistä, Jani Valverinne kertoo.
Tommy kertoo, että hän keksi idean yllättää veljekset: ”– Minä sain yllättäen uuden isän, ja he saivat yllättäen veljen.”
Koronapandemia oli hankaloittanut veljesten ensitapaamisen järjestymistä. Kun Tommy sai Ruotsissa toisen koronarokotteen, ensimmäinen ajatus oli heti lähteä Suomeen veljiä tapaamaan.
Ei epäilystäkään sukulaisuudesta
Epäuskoisista tunnelmistaan huolimatta Sam ja Jani Valverinne ovat sukulaisuussuhteesta vakuuttuneita ilman uusia dna-tutkimuksia. Tommy Kokkarisessa on paljon isän piirteitä niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin.
Sam ja Jani Valverinne ovat samaa mieltä. – Meillä ei ole epäilystäkään, etteikö Tommy olisi isämme poika, he sanovat.
Kukaan ei tiedä varmaksi, tiesikö Erkki-isä Tommysta. Tommyn äidin ja isän suhde on ollut pikainen. Äiti oli silloin vain 19-vuotias ja Erkki 21-vuotias.
Hyvä yhteys
Kaikesta huolimatta veljeksillä on nyt toisensa, ja he aikovat pitää yhteyttä tiiviisti. Ensitapaamisen jälkeen lähti Sam Tommyn mukaan kiertämään Suomea ja tapaamaan Tommyn äidin puolen sukulaisia. Tommylla on Suomessa äidin puolelta myös toinen velipuoli, jonka luo he menevät kyläilemään. Jani Valverinne ei valitettavasti päässyt reissuun mukaan, mutta seuraavalla kerralla.
Jouni Häkkinen
4 huhtikuun, 2023
Minulla oli aina ollut epäilykseni juuristani. Tein DNA-testin MyHeritagessapari vuotta sitten 65-vuotiaana, jolloin selvisi, että serkkuni ja tätini eivät olleet minulle mitään sukua. Myöhemmin sain n.6% osuman nuorempaan tyttöön jota kautta sain osin tuurillakin selvitettyä sukuani. Tytön isä oli näet adoptoitu pienenä eikä hän tuntenut vanhempiaan, ennen äitinsä kuolemaa, silloinkin vain nimen. Kuitenkin aloin yhdistellä pieniä osumia ja lopulta löysin isäehdokkaiksi muutaman veljeksen, kaikki jo kuolleita, mutta lisäksi vielä elossa olevan tätini. Hän kertoi kuka veljeksistä on todennäköinen isäni hänen mielestään. Otin yhteyttä tämän veljen lapsenlapseen joka lupasi minulle tehdä DNA-testin, vaikka sanojensa mukaan isänsä ei ollut oikein innokas. Hän oletti, että olen jonkun muun veljeksen, kuin hänen isoisänsä poika, mutta, kun hän kuuli että isänsä on todennäköisesti velipuoleni hän lopetti yhteydenpidon kuin seinään, eikä ole sen jälkeen vastannut viesteihini. Sain siis selville, että olen Närhen sukua, ja tätini mukaan todennäköisemmin veljensä Veikon poika. Tämä on ollut aika matka juurilleen, koska olen selvittänyt tässä samalla äitini ja isäni sukuja aina 1500- luvulle asti. Ja senkin, että Närhen esi-isä oli 1400-luvulla toden näköisesti Liinaharja sukunimeltään.