Suomen Asutuksen Yleisluettelo (SAY) sukututkimuksessa
Taannoin kirjoitimme voudin- ja läänintileistä. Ne ovat ensisijainen lähde sukututkimukseen ennen rippikirjojen alkamista, mutta samalla ne ovat erittäin haastavia käyttää. Tätä mieltä oli jo reilut sata vuotta sitten teatterimies, kirjailija ja innokas kotiseutuihminen Jalmari Finne. Häntä harmitti, että piti aina selata monia, jopa kymmeniä niteitä löytääkseen yhden talon tapahtumat em. tiliasiakirjasarjoista. Innokkaana sukututkijana Jalmari Finne kehitteli Suomen Asutuksen Yleisluettelon eli systemaattisen koosteen alkuperäisistä voudin- ja läänintileistä. Hänen ideanaan oli se, että yhdeltä luettelon aukeamalta voisi löytää 20 vuoden tapahtumat yhdestä talosta ja siinä asuneista ihmisistä.
Suomen Asutuksen Yleisluettelo – taustaa ja toteutus
Alkuperäinen haave oli toteuttaa SAY, kuten luettelo lyhennetään, koko Ruotsin vallan ajalta ensimmäisistä voudintileistä vuodelta 1539 aina vuoden 1809 loppuun. Harmillisesti tämä ei koskaan toteutunut, sillä resurssit loppuivat 1970-luvulla projektien kestettyä jo noin 60 vuoden ajan. Tänä aikana saatiin koko mainitulta ajalta valmiiksi vain Satakunta ja Häme. Lisäksi Suomen Asutuksen Yleisluettelo ei kata koko maata, sillä esimerkiksi Savo, Karjala ja Kainuu puuttuvat siitä. Tosin Savosta on mukana entinen Juvan suurpitäjä. Finnen idea tarvitsi pohjakseen kyliä, joissa oli taloja. Esimerkiksi Savo oli ensi alkuun uudisasutusaluetta, jossa ei ollut varsinaista kylärakennetta.
Hetonahon uudismökki. Kuvaaja E. Lyytinen. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen InColorilla
Suomen Asutuksen Yleisluettelon lyhenteet
Paria poikkeusta lukuun ottamatta luettelosta puuttuvat myös kaupunkien tiedot. Joka tapauksessa SAY on erinomainen apuväline sukututkijalle, sillä sen avulla voi sukeltaa syvemmälle historiaan tarvitsematta osata vanhoja käsialoja. SAY on kirjoitettu 1900-luvun kaunokirjoituksella ja tekstaamalla, joten siihen pääsee hyvin sisälle. Kansallisarkiston sivuilta voi lisäksi ladata erityisen oppaan, josta on hyötyä erityisesti lyhenteiden osalta. Suomen Asutuksen Yleisluettelossa esiintyy vain sitä varten kehiteltyä lyhenteitä, joten ilman em. opasta voi tulkitseminen olla mahdotonta.
Suomen asutuksen yleisluettelo, opas
Rukiinleikkuuta. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen InColorilla
Digitoituna Kansallisarkistossa
Koko Suomen Asutuksen Yleisluettelo on digitoitu Kansallisarkiston digitaaliarkistoon. Se on tehty paikkakunnittain ja edelleen kylittäin 20 vuoden jaksoissa. Yhdellä silmäyksellä saa käsityksen talossa asuneista henkilöistä ja heihin liittyvistä merkinnöistä veroluetteloissa. Luettelon käytön alkuun pääsee helpoiten etsimällä pitäjän, josta rippikirjat ja Asutuksen Yleisluettelo menevät jonkin matkaa päällekkäin.
Käytännön vinkkejä
Jatkossa voikin sitten lähteä etsimään yhä kaukaisempia sukupolvia pitäen mielessään yhden tärkeän asian. Suomen Asutuksen Yleisluettelo on kokonaan tulkinta alkuperäislähteistä. Siinä on jonkin verran virheitä ja tietoja on syytä tarkistaa myös alkuperäisistä voudin- ja läänintilien asiakirjoista. Oikein huolellinen tutkija voi vielä erikseen lähteä käyttämään luettelon rinnalla tuomiokirjoja vahvistaakseen kehittelemänsä sukujohdon oikeellisuuden.
Talohistoriasta
Suomen Asutuksen Yleisluettelon avulla pääset sellaisten tietojen lähteille, jotka kertovat tietyn talon verotusperusteista, maksetuista veroista, taloissa pidetystä karjasta ja sekä erilaisten ylimääräisten verojen määristä. Tämän jälkeen sukututkimusta on helppo laajentaa talohistorian suuntaan, sillä verotuslähteet eivät aina sovellu henkilöhistorialliseen tutkimukseen. Verotus kohdistui hyvin pitkään nimenomaan maatilaan ja sen tuottoon, ei yksittäisiin henkilöihin.
Rekisteröidy nyt MyHeritage-käyttäjäksi ja aloita mielenkiintoinen sukututkimusharrastus!
Artikkelikuvassa kynnetään perunakosselilla. Kuvaaja Gösta Grotenfelt. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen InColorilla – kokeile sinäkin!
