Kummit sukututkimuksessa – Ruotsin kuningas kenraaleineen kummina suomalaislapselle!

”Kummit owat papille nimitettäwät, kun kastamista anotaan. Kastettaissa pitää muutamia henkiä oleman kummeina saapumilla, ei kuitenkaan muita, kuin ewankelis-lutherilaisen seurakunnan jäseniä, jotka owat Herran pyhällä ehtoollisella käyneitä ja moittimattomia elämässänsä.” Näin lakonisesti todettiin kummeista vuoden 1686 kirkkolaissa. Kummien määrää ei siis varsinaisesti rajattu, mutta monikkomuodon perusteella heitä piti olla vähintään kaksi. Ruotsin vuoden 1686 kirkkolain mukaan kummin tuli olla hurskaasti elävä, luterilaista uskoa tunnustava, katekismuksen taitava sekä iältään laillinen henkilö.

Ruotsin kuningas kenraaleineen kummina suomalaislapselle

Tiesitkö, että Ruotsin kuningas on kerran ollut kummina ihan tavalliselle suomalaislapselle. Vuonna 1790 kuningas Kustaa III oli matkalla Kymenlaaksossa ja pysähtyi Myllykylässä. Siellä hän jostain syystä halusi olla kummina Ömanin talossa heinäkuun 27. päivänä syntyneelle tyttöselle.

Kastettujen luettelossa onkin komea määrä Kustaa III:n titteleitä: ”Hans Kongi. Maj. ifr Sverje Allerdurchl. Stormacht. Herrn Konung Gustav den tredie. Kuninkaan lisäksi Gustava sai muitakin arvostettuja kummeja kuninkaan seurueesta, nimittäin kenraalit: GeneralBaron Armfeldt, General Baron Klingsporre, General Grafv. Horn (och) General Baron Essen”.

Valitettavasti Gustavaksi kastettu lapsi menehtyi jo saman vuoden elokuun 18. Päivänä. Haudattujen luetteloon on hänen kohdalleen merkitty ”Gustaf den 3jes guddotter”.

Kuvalähde: narc.fi

Muutoksia vuoden 1869 kirkkolakiin

Kastettavan piti ao. kirkkolain mukaan olla enintään kahdeksan päivää vanhan. Vuoden 1869 kirkkolaissa tämä poistettiin. Tästä lähtien lapset piti kastaa ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsi ehti kuuden viikon ikään, piti kirkkoherran muistuttaa vanhempia tuomaan lapsi kasteelle. Toki kelirikkoaikoina oltiin näissä säännöissä kohtuullisia, mutta pahimmillaan vanhempia uhkasi kirkollisen äänioikeuden menetys tai joku muu kirkkokurin toimenpide.

Sama vuoden 1869 laki salli kastamisen missä tahansa. Usein kaste tapahtuikin kotona, mutta aikaisempina vuosisatoina myös kirkossa. Kummien tehtävänä oli edelleen 1800-luvulla kasteen todistaminen, lapsen kasvattaminen vanhempien apuna sekä huolehtiminen hänen hengellisestä kasvustaan.

Yllä olevassa kuvassa yhteiskaste Heidekenin synnytyssairaalassa Turussa. Kuvassa myös kummit Tyyni ja Tapio Kivikoski. Kuva: Turun museokeskus. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin!

Kummiutta jo muutama tuhat vuotta

Kummius sinänsä on parituhatta vuotta vanha asia. Jo Rooman valtakunnassa, kristinuskon tulon jälkeen, piti kummien selvittää kastettavan halukkuus toimitukseen. Tuolloin kastettiin vielä valtaosin aikuisia. Kun lapsikaste sai sijaa, muuttui kummien rooli. Kummin piti pidellä lasta kasteena aikana, vastata kastajan kysymyksiin ja huolehtia pienokaisen kristillisestä kasvattamisesta.

Bernhard Picart teki vuonna 1726 kuvasarjan ”Lappalaisten elämää”. Tässä osassa kastaminen. Museoviraston kokoelmat.

Kummius yhdisti perheitä ja sukuja

FM Jarkko Keskinen, joka on tutkinut kummeja väitöskirjassaan ”Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765–1845” toteaa, miten kummien valinta yhdisti yhteiskunnalliselta asemaltaan toisistaan eroavia perheitä ja sukuja toisiinsa. Sukututkijan kannattaakin pohtia tästä näkökulmasta, vaikka suorien esivanhempiensa kummeja. Millaisia sosiaalisia verkostoja ne muodostivat ja millaisia suoria sukuyhteyksiä niistä löytyy?

Eräs käytännön esimerkki olkoon Karjalohjan Karkalin yksinäistalossa tammikuun lopulla 1786 syntynyt Hedvig Hagelberg. Hänet kastoi helmikuun alussa samana vuonna kirkkoherra Florin ja kummeina olivat seuraavat henkilöt:

• Lohjantaipaleen Hakalan talon isäntä Erik Johansson
• Saman kylän Passin talon isäntä Petter Gabrielsson
• Lohjansaaren Kiertlän rusthollin leskivaimo Kirstin Rautell
• Ja Suurniemen talon leskivaimo Maria Henriksdotter.

Näistä kummeista olivat

• Erik Johansson oli Hedvigin setä
• Kirstin Rautell Hedvigin äidin serkku
• Petter Gabrielssonin vaimo oli puolestaan Hedvigin isän serkku
• Maria Henriksdotter asui naapurissa, Suurniemessä. Hänen sukulaisuutensa Karkalin isäntäväkeen on epäselvä eikä sellaista ehkä olekaan.

Kuinka monta kummia lapselle?

Säätyläisperheissä kummeja oli pääsääntöisesti vähintään kuusi, kun taas avioton lapsi saattoi joutua ”tyytymään” kahteen kummiin. Korkein tunnettu kummien määrä maassamme on peräti 25! Kummien ei ollut tarpeen olla läsnä kastetilaisuudessa, vaan vanhemmat vain ilmoittivat heidän tietonsa papille.

Mielenkiintoista on myös selvitellä, oliko kummien joukossa aviopareja vai yksittäisiä henkilöitä. Myös pitäjän kirkonmiesten ja säätyläisten perheenjäseniä kannattaa tutkia. Esimerkiksi upseerin tai kirkkoherran puoliso on saattanut olla jopa kymmenien eri lasten kummi vuosikymmenien mittaan. Kummiksi pyytäminen oli osoitus luottamuksesta ja siitä kieltäytyminen ei ollut kohteliasta.

Mitäpä jos…

Mitäs jos tämän blogijuttumme jälkeen kirjaisit MyHeritagen sukupuuhusi vähintäänkin suorien esivanhempiesi kummit ellet sitä ole jo tehnyt? Ota lisäksi pari kolme esimerkkihenkilöä, joiden kummiverkoston selvität perusteellisesti!

Lue muita sukututkimukseen liittyviä artikkeleitamme täältä!

Artikkelikuva: Ristiäiset 1900-luvun alkupuolelta. Helsingin kaupunginmuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.