Aikanaan saattoi moni hymähtää kuullessaan sanan ompeluseura. Hymähtelyyn ei kuitenkaan olisi ollut mitään syytä, sillä 1800-luvun loppupuolella suoranaiseksi kansanliikkeeksi noussut ompeluseuratoiminta muodosti merkittävän osan sen ajan hyväntekeväisyydestä. Ompeluseuroja perustettiin esimerkiksi raittius- ja nuorisoseurojen yhteyteen, mutta erityisesti kristillisten seurojen keskuuteen. Vähitellen niistä tuli monille tahoille kaikista merkittävän varainkeruumuoto ja ylipäätänsä iso osa toimintaa.
Hyväntekeväisyys perustui kristillisiin arvoihin
Hyväntekeväisyys sinänsä kumpusi kristillisestä maailmankatsomuksesta ja, kun jokaisen naisen perustaitoihin katsottiin kuuluvaksi käsitöiden tekeminen, oli nämä kaksi asiaa helppo yhdistää. Ompeluseuroja edelsivät kaupungeissa perustetut rouvasväenyhdistykset.
Rouvasväen yhdistyksen jäseniä kankaiden leikkuussa, kuvaaja Victor Barsokevitsch, 1915. Kuopion kulttuurihistoriallinen museo.
Yllä oleva kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla. Kuvittele sinäkin entisaika uusiksi ja lataa matkapuhelimeesi Reimagine-sovellus – lue lisää MyHeritagen blogista! Tai lataa Reimagine-sovellus App Storesta tai Google Playsta
Rouwaswäen yhdistykset tekivät paljon hyvää!
Esimerkkimme on Sortavalasta 1800-luvulta. Sortavalan ”Rouwaswäen-yhdistys” saattoi kertoa julkisuuteen vuosien 1888–1889 toiminnastaan seuraavaa;
Yhdistys, johon tänä wuonna on kuulunut 38 jäsentä, on jatkanut waikutustaan samaan tapaan kun ennenkin. Köyhille koululapsille ja muillekin köyhille on jaettu ompeluseuran teoksia; 23 mekkoa, 26 paria housuja, 18 paitaa, 7 röijyä, 7 hametta, 12 leninkiä ja 8 paria suksia.
Sitäpaitsi on annettu 18 päällysnuttua, sukkalankaa, 11 paria kenkiä, 24 paria saappaita, nahkaa 26 pariksi saappaita, sekä Ristin ja Läskelän kansakouluille yksi pakka pumpuliwaatetta ja kaksi pakkaa pumpulipalttinaa.
Tehdäkseen noille lapsille koulunkäynnin mahdolliseksi on yhdistys edelleen jakanut heille 223 leiwiskää jauhoja (kirjoittajalta: 1895,5 kg, 1 leiwiskä = 8,5 kg)
Rouvien yhdistyksen tulopuolelta voitiin todeta;
| Kassan säästö | 102,20 |
| 37 jäsenen wuosimaksu | 111,00 |
| Wapaaehtoisia lahjoja | 27,70 |
| Lahja ilt.seur. toimik. | 131,20 |
| Tulot basaarista | 207,50 |
| 1 w korko yhd. pääomasta | 495,00 |
| Anniskeluyhtiön woittowar. | 500,00 |
| Myyty käsitöitä | 15,75 |
| Sekalaisia tuloja | 16,00 |
| Yhteensä tuloja markkaa | 1606,35 |
Menopuolelle laskettiin;
| Seminaarin oppil. apuraha | 205,00 |
| Tarpeita lapsien vaatt. | 457,55 |
| Kenkätarpeita | 252,13 |
| Köyh. koulul. hoito | 504,55 |
| Koulutarpeita | 34,88 |
| Työn ansiota köyh. naisille | 100,07 |
| Pieniin tarpeisiin | 24,28 |
| Kassan säästö | 27,89 |
| Yhteensä menoja markkaa | 1606,35 |
Tilastokeskuksen rahanarvonmuunnin kertoo, että toimintaan käytetty summa vuoden 2022 rahassa oli 10402,45 € – mistään pikkurahoista ei siis ollut kyse.
Sortavalan Rouvasväen Yhdistys toimi ahkerasti
Sortavalan Rouwaswäen Yhdistys oli perustettu 1876. Sen taustalla oli jo 1853 toimintansa aloittanut Sordawala Fruntimmersförening, jonka tehtävänä oli erikseen koottavilla varoilla ylläpitää köyhäinkoulua työväestön lapsille.
Perustajina mainitaan rouvat Hallonblad, Hällström, Boehm, Tapenius, Gripenberg ja Renqvist. Koulu avautui helmikuussa 1853, mutta lopetti toimintansa muutaman vuoden kuluttua. Yhdistyksen kokoamat varat talletettiin pankkiin, mutta varsinaista toimintaa sillä ei ollut moneen vuoteen. Lopulta 1877 yhdistys koki uuden tulemisen 32 jäsenen voimin.
Pormestarinna Maria Berg oli tuolloin kutsunut koolle Sortavalan naisia ja näin pääsi rouvasväki uusin eväin kehittämään yhdistystään. Vanha yhdistys luovutti varansa uudelle 1879 ja tämä 11000 markan ( 62908,05 € vuoden 2022 rahassa) summa saatiin sillä ehdolla, että se talletettaisiin kaupungin kassaan. Näin myös tapahtui jatkossakin. Sen 20 toimintavuoden suurimpiin saavutuksiin kuului ehdottomasti paikallisen kutomakoulun perustaminen.
Termi ompeluseura tuli yleiseen käyttöön 1900-luvulla
Helsinkiläisrouvien ompeluseura. Vasemmalta: Emma Saltzman, Mathilda Krohn ja Olga Federley, Museovirasto, Väritetty MyHeritagen In Colorilla.
Termi ompeluseura ilmestyi yleiseen kielenkäyttöön vasta 1900-luvun alkuvuosina. Tätä ennen oli em. rouvasväenyhdistyksiä, ompeluyhdyskuntia, neulomakokouksia tai neulomakuntia. Vanhoista sanomalehdistä löytää mielenkiintoisia mainintoja näiden yhdistysten hyväntekeväisyydestä. Esimerkiksi Viipurin rouvasväenyhdistys keräsi rahaa orvoille jo vuonna 1836 hyväntekeväisyysarpajaisilla, joissa voittoina oli jäsenten tekemiä käsitöitä.
Koska nämä yhdistykset ja seurat kokoontuivat yleensä jonkun jäsenen kotona, tarkoitti tämä myös yhteisiä kahvihetkiä tarjoiluineen. Suurimmat yhdistykset joutuivat etsimään kokoontumispaikkaa kansakouluilta tai esimerkiksi pappilasta kotien käydessä liian pieniksi jäsenmäärän kasvaessa.
Artikkelikuvassa helsinkiläisrouvien ompeluseura 1900-luvun alkupuolelta. Museovirasto,
