Esivanhempani olivat 45 selviytyjän joukossa, kun sota melkein pyyhki kaupungin kartalta

Kaikki alkoi isoäitini hautajaisista kaksi vuotta sitten. Sukupiirissä nousi esiin tarinoita mahdollisesta yhteydestä kuninkaalliseen hovimaalariin, Robert Peake vanhempaan. Siitä alkoi varsinainen sukututkimuksen syöksykuoppa. Olin asunut New Yorkissa 8 vuotta, ja järkytyksekseni tajusin, että olin asunut vain kortteleiden päässä hänen maalauksistaan Metropolitanin museossa – tietämättä lainkaan, että meillä voisi olla yhteinen side.

Merritt Horan Capurro

Kun seurasin hänen tarinaansa, aloin huomata, että sama saksalainen kaupunki nousi esiin yhä uudelleen – kuuden sukupolven ajan. Siinä vaiheessa ymmärsin, että sukuni tarina oli paljon syvempi kuin olin koskaan kuvitellut.

Melkein sodan pyyhkimä kaupunki

Liityin MyHeritageen kesäkuussa 2025, ja jo alusta asti olin täysin koukussa – voisin istua MyHeritagen parissa tuntikausia, jos aikataulu vain antaisi myöten. Sukumme ”pääsukututkija” täti Carolyn antoi minulle vahvan pohjan, jolta jatkaa. Kun rakensin sukupuuta, jossa on nyt 715 henkilöä, aloin huomata, että useat 1500–1600-luvuilla eläneet sukupolvet olivat kotoisin samalta pieneltä seudulta Saksassa.

Hagsfeldin kaupunki Saksassa 

Uteliaisuuttani etsin kaupungin Googlesta ja huomasin, että se oli ollut yksi Kolmikymmenvuotisen sodan merkittävistä taistelupaikoista. Se johti häkellyttävään yksityiskohtaan: vuoteen 1650 mennessä kaupungissa oli selvinnyt hengissä vain 45 ihmistä.

Palasin kiireesti sukupuuni päivämääriin – ja kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, kun tajusin, että oma sukuni muodosti 8 noista 45 selviytyjästä.

Meinzerin suvun tarina

Yksi selviytyjistä oli Paulus Meinzer (1616–1689), 13. sukupolvea taaksepäin oleva suora esi-isäni. Hän oli vain kaksivuotias Kolmikymmenvuotisen sodan alkaessa, ja 32-vuotias sodan päättyessä. Hän luultavasti kasvoi hyvin vaikeissa oloissa, mutta eli silti pitkän elämän – mikä on yksi syy siihen, miksi uskon vahvasti hänen olleen yksi niistä 45 jäljelle jääneestä asukkaasta.

Paulus työskenteli Hagsfeldissä lakimiehenä. Hän avioitui Appolonia Seyfridtin (1617–1675) kanssa, joka oli lähes saman ikäinen. Tykkään ajatella, että kyseessä oli rakkausavioliitto.

Heille syntyi useita lapsia, vaikka kaikki eivät selvinneet vauvaikää pidemmälle. On uskomatonta ajatella heitä – Paulusta, Appoloniaa ja heidän lapsiaan – elossa Kolmikymmenvuotisen sodan jäljiltä, yrittämässä selvitä ja rakentaa elämäänsä uudelleen melkein tyhjentyneessä kaupungissa. Appolonia kuoli 14 vuotta ennen Paulusta, mutta eli silti yli kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen. Heidän sinnikkyytensä on jotakin, mitä kannan mukanani.

Jos he eivät olisi selvinneet, minäkään en olisi täällä

Ajatus siitä, että kylässä oli lopulta vain 45 henkeä – ja että oma sukuni muodosti heistä kahdeksan – oli pysäyttävä. Ensimmäinen ajatukseni oli yksinkertainen kiitollisuus: jos he eivät olisi selvinneet, minua ei olisi olemassa.

Samalla kokemus tuntui hyvin henkilökohtaiselta. En saanut mielestäni tunnetta, että löysin tämän tarinan juuri oikealla hetkellä omaa elämääni ajatellen – taiteilijana. Se tuntuu polttoaineelta tulevaa työtä varten, melkein kuin heidän sinnikkyytensä odottaisi pääsevänsä näkyväksi minun kauttani.

Meren ylitys

Sukuun kuuluvaa Merritt-nimeä kantaneita henkilöitä – joka sattuu myös olemaan etunimeni – muutti vuoden 1634 tienoilla Connecticutiin Tenterdenistä, Kentistä, Englannista. Saksan puolelta Badenin jälkeläiset muuttivat Etelä-Carolinaan vuonna 1752. Nämä tiedot on DNA-vahvistettu isoäitini sisaren kautta.

Yksi esi-isistä, Johann Georg Mentzer (alkujaan Mantzer), syntyi vuonna 1727 Hagsfeldissä ja oli viimeinen Saksassa syntynyt sukupolvi ennen muuttoa Amerikkaan. Hän eli satavuotiaaksi ja kuoli New Hollandissa, Lancasterin piirikunnassa Pennsylvaniassa. Hänen isänsä, Johann Michael Mentzer (1701–1781), näyttää tulleen mukana, sillä molemmat kuolivat samassa kaupungissa.

Johannin matkasta Amerikkaan kertova tieto MyHeritagen Passenger and Immigration Lists, 1500–1900 -kokoelmasta.

Heidän sukulinjansa johtaa suoraan Hanns Georg Meintzeriin (1643–1691), Pauluksen poikaan, joka oli vain viisivuotias sodan päättyessä. Hänen edellään oli Paulus itse, ja Paulusta ennen George J. Meintzer (tai Muenzer), joka syntyi vuonna 1580 Baijerissa. Jossain vaiheessa perhe muutti länteen, Badenin alueelle. Hänen isänsä, Johannes Georgius Mentzig, näyttää alun perin olleen Badenista. Tuo muutto on yhä yksi monista mysteereistä, jotka haluaisin ratkaista.

Kodin tunne, jota en osannut selittää… ennen kuin nyt

Tämä löytö on täysin muuttanut sitä, miten koen sukuni historian ja oman identiteettini. Se tekee minut suunnattoman ylpeäksi juuristani ja herättää vahvan halun palata Saksaan.

Vuonna 2010 matkustin sinne äitini ja veljeni kanssa. Vietimme aikaa Rothenburg ob der Tauberissa, joka myöhemmin selvisi olevan alle 60 kilometrin päässä esi-isieni kaupungista.

Merritt Münchenissä vuonna 2010 perheensä ja ystävänsä Steffin kanssa

Nauttimassa saksalaisesta oluesta Münchenissä

Muistan kävelleeni keskiaikaisia katuja syvässä rauhan tunteessa, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Sanoin jopa ääneen äidilleni, että sieluni tuntui olevan ”levossa” siellä. Hän oli samaa mieltä. Nyt tuo tunne tuntuu entistä merkityksellisemmältä.

Valokuva Merrittin Rothenburg ob der Tauber -matkalta

Yllätyksiä, jotka tuntuivat kannustukselta

MyHeritage on auttanut minua paitsi vahvistamaan vanhoja sukutarinoita myös löytämään täysin uusia tarinoita – sellaisia, jotka ovat yllättäneet minut täysin. Yksi merkityksellisimmistä oli tieto siitä, että sekä isoäitini että isoisoäitini – jotka molemmat vaikuttivat valtavasti taiteelliseen polkuuni – olivat syntyneet Fulton Countyssa, Atlantassa. Erityisesti isoisoäitini Mary Elizabeth oli minulle lapsena suuri taiteellinen esikuva. Hänellä oli rankka elämä, mutta luova liekki ei koskaan sammunut.

Valokuva Merrittin isoisoäidistä Mary Elizabethistä vauvana äitinsä Artimesian kanssa

Äskettäin voitin taideapurahan, jonka ansiosta pääsin esittelemään töitäni suurella festivaalilla Atlantassa… samassa piirikunnassa, jossa isoäitini oli syntynyt! Kun se tapahtui, minusta tuntui kuin esi-isäni olisivat kannustaneet minua reaaliajassa – kuin heidän perintönsä olisi tullut täyteen ympyrään.

Enemmän kuin nimiä sukupuussa

Haasteena on nyt se, että mitä kauemmas ajassa menen, sitä niukempia ja epävarmempia lähteet ovat. Mutta jokainen uusi nimi – jokainen palanen tätä palapeliä – tuntuu yhdeltä uudelta säikeeltä, joka sitoo minut takaisin juurilleni.

Olen erityisen kiinnostunut syventymään tarkemmin Pauluksen työhön kaupunkinsa lakimiehenä ja linnoituksen asiakirjoihin, joiden perusteella hän saattoi syntyä siellä. Vaikka kaikkia vastauksia ei vielä ole, tämä matka on jo antanut minulle jotain pysyvää: yhteyden, ylpeyden ja tarkoituksen tunteen.

Ja MyHeritage on kulkenut rinnalla joka askeleella.

Lämmin kiitos Merritt Horan Capurrolle hänen uskomattoman tarinansa jakamisesta. Jos sinäkin olet tehnyt MyHeritagen avulla merkittävän löydön, kuulisimme siitä mielellämme! Lähetä tarinasi meille tämän lomakkeen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen stories@myheritage.fi