Selvitin biologisten vanhempieni sankarilliset tarinat ja sain kolme uutta sisarusta MyHeritagen avulla

Synnyin Tukholmassa vuonna 1943 ja minut adoptoi ruotsalainen pariskunta toisen maailmansodan aikana. Biologiset vanhempani olivat norjalaisia pakolaisia. Äitini oli kotoisin Tromssan läänistä pohjoisesta ja isäni Haldenista etelästä — he tapasivat Tukholmassa vuonna 1942. Kasvoin ilman sisaruksia ja uskoin suurimman osan elämästäni, ettei minulla ollut biologista perhettä. Adoptioisäni kuoli samana vuonna kun synnyin, ja äitini puolelta minulla oli vain neljä serkkua Värmlannissa, joista suurin osa on jo edesmenneitä.
Vuosikymmenten ajan tämä riitti. Mutta ajan kuluessa aloin pohtia: keitä biologiset sukulaiseni olivat? J voisiko minulla sittenkin olla eläviä perheenjäseniä jossain?

Jan Rencke

Kokonainen maailma paljastui kahdeksassa kuukaudessa

Tuo uteliaisuus johdatti minut MyHeritagen pariin. Valitsin itselleni palvelun täyden tilauksen, ja vain kahdeksassa kuukaudessa – tehden tutkimusta muutaman tunnin päivässä – onnistuin rakentamaan valtavan sukupuun. Joka kerta kun lisäsin nimen, MyHeritagen Smart Matches™ ja Record Matches avasivat uusia ovia, usein mahdollistaen jopa kokonaisten sukupolvien lisäämisen yhdellä klikkauksella.
Mikä alkoi vaatimattomana projektina, muuttui hämmästyttäväksi aikamatkaksi. Löysin yli 3050 suoraa esi-isää – ja lisäksi 3400 naimalla sukuun tullutta henkilöä. Ruotsalaisen isoäitini (joka oli naimisissa norjalaisen kanssa) kautta löysin pitkän linjan pappeja: yli tusina seurakuntapappia ja kaksi piispaa.

Eikä yllätykset loppuneet siihen. Eräs erityisen kiehtova sukuhaara paljasti 1500-luvulla eläneen esi-isän, kirkkoherran, jonka veli meni naimisiin aatelisnaisen kanssa 1530-luvulla. Hän osoittautui modernin Ruotsin perustajan Kustaa Vaasan serkuksi. Hänen kauttaan koko kuninkaallinen sukuhaara tuli osaksi sukupuuta, ulottuen aina vuoteen 1050 asti.
Yksi odottamattomimmista löydöistä oli Pyhä Birgitta, joka esiintyy puussa kahdesti avioliittojen kautta. Vaikka emme olekaan verisukulaisia, hänellä on silti kunniapaikka sukuni kudelmassa.

Puoliveljieni löytäminen

Mutta mikään ei vedä vertoja sille, mitä sain selville biologisesta ydinperheestäni.
Muutama vuosi sitten etsin biologisen isäni, Bjarne Hagenin, nimeä MyHeritagen kokeilutyökalulla. Se johti minut kahden aiemmin tuntemattoman puoliveljen nimiin. Löysin heidän sähköpostiosoitteensa ja otin yhteyttä.
Yllätyksekseni ja ilokseni he olivat innoissaan. He lensivät Tukholmaan tapaamaan minua ja toivat mukanaan valokuvia ja tarinoita isästäni. Heidän kertomustensa ansiosta löysin hänen henkilökohtaisen pakolaistiedostonsa Ruotsin kansallisarkistosta — tunteikas ja informatiivinen hetki, ottaen huomioon kuinka tarkasti Ruotsi dokumentoi sodan aikana saapuneet yli 40 000 norjalaista pakolaista.
Tuo tiedosto kertoi poikkeuksellisen tarinan.

8. maaliskuuta 1941 Bjarne Hagen nähtiin repimässä alas Nasjonal Samlingin, Quislingin norjalaisen natsipuolueen, julisteita. Seuraavana päivänä Hirdin miehet – Quislingin versio Hitlerin SA-joukoista – tulivat pidättämään hänet. Mutta Bjarne ei ollut kotona. Hän oli jo päättänyt paeta. Otettuaan taksin Haldenista Liholtiin hän jatkoi jalan Krokstrandin rajan yli ja saapui Ruotsiin mukanaan vain 10 Norjan kruunua. Häntä kuulusteltiin ensin poliisin toimesta Strömstadissa ja sitten hänet lähetettiin norjalaiseen pakolaisleiriin Örerydiin.
Myöhemmin, vuonna 1943, hän liittyi salaisiin Norjan joukkoihin, joita koulutettiin puolueettomassa Ruotsissa. Hän kuljetti tarvikekuorma-autoja Ruotsin Luleån satamasta Suomen kautta vapautetulle Norjan Finnmarkin alueelle. Koska hänestä on valokuvia Narvikin satamassa 10. toukokuuta 1945, uskon hänen ajaneen sinne saakka.

Hiljattain tuli uusi yllätys: MyHeritagen ja paikallisen tutkijan avulla selvitin, oliko biologisella äidilläni Anny Marie Markussenilla muita lapsia. Ja niin oli. Löysin kolmannen puoliveljen Norjasta. Hän sattui olemaan Tukholmassa Elton Johnin konsertissa, ja tapasimme illallisella.

Kuten muutkin puoliveljeni, hän oli lämmin, vastaanottavainen ja täynnä tarinoita. Hän toi mukanaan valokuvia, jotka antoivat minulle vilauksen sukuun, jota en ollut koskaan tuntenut.

Äitini Annyn sotatarina ei ollut yhtään vähemmän rohkea. Häntä uhkasi pakkotyöpalvelukseen joutuminen Saksassa. Yhdessä 15 muun norjalaisen kanssa Lavangenista hän pakeni ensin polkupyörällä, sitten suksilla tiettömän maaston halki. He ylittivät rajan lähellä Koppåsin asemaa Kiruna–Narvik-rautatien varrella. 7. kesäkuuta 1942 he jatkoivat junalla Kirunaan, missä Ruotsin poliisi kuulusteli heitä. Annylla oli noin 100 Norjan kruunua mukanaan. Miehet lähetettiin Örerydiin ja naiset Tukholmaan.

Vuonna 1944 hän kouluttautui lotaksi – naispuoliseksi avustajaksi – ja työskenteli norjalaisen keittiön kanttiinissa Tukholmassa. On jopa mahdollista, että hän palveli tulevaa Norjan kuningatarta Sonjaa, joka oli tuolloin samassa paikassa. Palatakseen Bjarnen luo Narvikiin, hän lienee matkustanut junalla Tukholmasta Kirunan kautta – mahdollisesti jo voitonpäivänä 8. toukokuuta.

Janin puoliveli Steinar vierailee heidän äitinsä Annyn haudalla

Uusia yhteyksiä, uusia näkökulmia

Puoliveljieni tapaaminen on rikastuttanut elämääni tavoilla, joita en olisi osannut odottaa. Pidämme säännöllisesti yhteyttä, ja olen myös yhteydessä kahteen velipuolieni tyttäreen ja heidän perheisiinsä.
MyHeritagen ansiosta siirryin tilanteesta, jossa minulla ei ollut yhtään tiedossa olevaa biologista sukulaista, tilanteeseen, jossa sukupuuni sisältää tuhansia nimiä – joista monet ovat nyt todellisia ihmisiä elämässäni, omine kasvoineen, tarinoineen ja muistoineen.

Tämä kokemus on ollut sekä syvästi opettavainen että aidosti antoisa. Vaikka MyHeritagen täysi tilaus on investointi, se oli minulle jokaisen kruunun arvoinen. Pienellä uteliaisuudella ja muutamalla tunnilla päivässä onnistuin kaivamaan esiin valtavan ja elävän historian – sellaisen, joka yhdistää minut paitsi kuninkaisiin ja pyhimyksiin, myös ennen tuntemattomiin eläviin sukulaisiin.

Sydämellinen kiitos Janille, että jaoit tämän uskomattoman tarinan kanssamme! Jos sinäkin olet tehnyt upean löydön MyHeritagen avulla, kuulisimme siitä mielellämme. Lähetä tarinasi meille tämän lomakkeen kautta tai sähköpostitse osoitteeseen [stories@myheritage.fi](mailto:stories@myheritage.fi).