He kutsuivat toisiaan siskoiksi – eivätkä tienneet, että olivat sitä oikeasti
Aina silloin tällöin eteen tulee DNA-löytöön perustuva tarina, joka tuntuu enemmän elokuvan käsikirjoitukselta kuin todellisuudelta. Meenan ja Minalin tarina on yksi näistä elämän uskomattomista käänteistä.
Molemmat tytöt syntyivät Mumbaissa 1980-luvun alussa ja heidät adoptoitiin vauvoina eri perheisiin Hollannissa. He kasvoivat kaukana toisistaan täysin tietämättä, että heillä oli samat biologiset vanhemmat. Kaikista epätodennäköisimmistä sattumista huolimatta elämä johdatti heitä jatkuvasti toisiaan kohti – ensin toisilleen tuntemattomina, sitten lapsuudenystävinä, jotka kutsuivat leikillisesti toisiaan ”siskoiksi”, ja lopulta 30 vuotta myöhemmin biologisina täyssisaruksina, minkä MyHeritage DNA vahvisti.
Tässä on heidän uskomaton tarinansa.
Erilaiset lähtökohdat
”Synnyin Mumbaissa vuonna 1983, ja belgialais-hollantilainen, opettajina työskentelevä ihana pariskunta adoptoi minut neljän kuukauden ikäisenä”, Meena Geltink kertoo.
)
Meenan adoptioasiakirjoista
”Kasvoin intialaistyttönä pienessä hollantilaiskylässä tummaihoisena, ja tunsin aina olevani erilainen. Olin hyvä voimistelussa, mutta yritin olla erottumatta liikaa – erotuinhan jo muutenkin tarpeeksi vain olemalla oma itseni.”
)
Meena lapsena
”Vanhempani olivat aina avoimia adoptiostani”, Meena kertoo. ”Vietimme aina lokakuun 25. päivää – päivää, jolloin saavuin Alankomaihin – toisena syntymäpäivänäni, ja matkustimme yhdessä Intiaan tutustumaan juuriini. Silti ilman mitään tietoa biologisesta perheestäni tunsin syvää surua ja ulkopuolisuutta.”
Samaan aikaan Minal Tijssen eli hyvin samankaltaista elämää. ”Minut adoptoitiin kolmen ja puolen kuukauden ikäisenä vuonna 1982 rakastavaan perheeseen Madeen, Brabantissa”, Minal kertoo. ”Kuten Meena, rakastin urheilua – voimistelua, maahockeyta ja tennistä. Vaikka perheeni oli lämmin ja rakastava, tunsin sisälläni voimakasta yksinäisyyttä. Muiden intialaisten näkeminen jopa pelotti minua lapsena, ja kun ihmiset katsoivat minua, ajattelin: ’En ole niin kuin sinä.’ Tunsin olevani muukalainen, jolla ei ollut yhteyttä todelliseen identiteettiinsä.”
)
Minalin adoptioilmoitus
”Vanhempani kertoivat minulle, että minut oli jätetty koriin Mumbaissa sijaitsevan orpokodin ulkopuolelle”, Minal kertoo. ”42 vuoden ajan tämä niukka tieto oli ainoa kertomus alkuperästäni, joka minulla oli.”
Kosmisen tuntuisia sattumia
Kauan ennen kuin DNA-tietokanta pystyi yhdistämään heidät, kohtalo oli jo antanut heille vihjeitä. ”Kun olin 12-vuotias, perheeni lähti telttailemaan Itävaltaan”, Meena kertoo. ”Erään toisen hollantilaisperheen poika kutsui minua jatkuvasti ’Minaliksi!’ Korjasin häntä, mutta hän vain intti: ’Ei, näytät aivan samalta kuin eräs kotipaikkakunnallani asuva tyttö nimeltä Minal.’”
”Kun olin 14-vuotias, vanhempani lähettivät minut kansainvälisesti adoptoitujen nuorten viikonlopputapaamiseen”, Minal kertoo. ”Menin sinne ystäväni kanssa, kuten tavallista, kauhuissani. Siellä tapasin Meenan. Illallisen aikana huomasin hänen tuijottavan minua. Aluksi se tuntui epämukavalta – kuka tämä tyttö oli, joka näytti minulta?”
)
Meena (vas.) ja Minal (oik.) teini-ikäisinä
”Sitten hän tuli luokseni ja kertoi lomalla tapaamastaan ystävästä, joka oli luullut häntä minuksi”, Minal kertoo. ”Kävi ilmi, että tuo poika oli luokkatoverini alakoulussa!”
”Ystävämme olivat hämmästyneitä siitä, kuinka paljon näytimme toisiltamme”, Meena kertoo. ”He raahasivat meidät molemmat kylpyhuoneeseen. Seisoimme vierekkäin ja katsoimme epäuskoisina peiliin. Samat silmät, sama nenä, sama hymy, sama tumma iho, sama rakkaus voimisteluun.”
)
Minal (vas.) ja Meena (oik.) muistuttivat hämmästyttävän paljon toisiaan
”Tunsimme heti yhteyden”, Minal kertoo. ”Aloimme kirjoittaa toisillemme kirjeitä. Koska välillämme oli niin outo, vaistonvarainen yhteys, puhuttelimme toisiamme hellästi ’siskoiksi’. Mutta kun kasvoimme aikuisiksi, elämä vei mennessään. Siihen aikaan ei ollut sosiaalista mediaa pitämässä meitä yhteydessä. Vuoteen 2011 mennessä olimme menettäneet yhteyden toisiimme. Oletin, että ’siskoutemme’ oli vain suloinen teini-iässä keksimämme satu.”
”Jatkoimme molemmat elämäämme ja rakensimme omat elämämme”, Meena kertoo. ”Minä asuin Gemertissä ja Minal muutti Ranskaan.”
Vastausten etsiminen
Molemmat naiset yrittivät tahoillaan selvittää juuriaan ja palata Mumbain kautta omille alkusijoille, mutta törmäsivät kerta toisensa jälkeen musertaviin umpikujiin.
”Vuonna 2004 ja uudelleen vuonna 2025 kävin Mumbaissa siinä orpokodissa, joka mainittiin oikeusasiakirjoissani”, Minal kertoo. ”Kummallakaan kerralla ei löytynyt asiakirjoja, nimeäni ei mainittu missään eikä vastauksia ollut. Henkilökunta ohjasi meidät ulos. Lähdin sieltä tuntien itseni pyyhityksi pois – olinko edes olemassa? Mistä minä tulin?”
Myös Meena yritti selvittää alkuperäänsä. ”Vuonna 2017 etsin vastauksia tekemällä MyHeritage DNA -testin”, hän kertoo. ”Kuukausi toisensa jälkeen kului ilman läheisiä sukulaisosumia. Lopulta luovutin, unohdin salasanani ja poistin sovelluksen puhelimestani.”
”Tämä on totta… olemme biologisia täyssisaruksia”
Yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun Meena oli tehnyt testinsä, Minal sai vihdoin MyHeritage DNA -testipakkauksen keväällä 2026.
”Eräänä päivänä istuin sohvalla Ranskassa, kun puhelimeeni ilmestyi ilmoitus: ’MyHeritage-testisi tulokset ovat valmiit!’”, Minal muistelee. ”Avasin sovelluksen. Listan yläosassa, kohdassa Lähisukulaiset, luki: ’Sisar: Meena, Alankomaat.’
”Istuin siinä liikkumatta ja vapisten. Menin autoon hakeakseni poikani jalkapalloharjoituksista, ja yhtäkkiä purskahdin hallitsemattomaan itkuun – kyyneleet tulivat jostain niin syvältä sisältäni, etten ollut koskaan ennen kokenut sellaista.”
”Menin nopeasti Facebookiin, löysin Meenan Messengeristä ja lähetin hänelle kuvakaappauksen hänen profiilistaan: ’Meena, muistatko, kuinka kutsuimme toisiamme ennen sisaruksiksi? No, tarkista MyHeritage-sovelluksesi – saatamme oikeasti olla sisaruksia.’”
”Olin niin hämmentynyt!” Meena huudahtaa. ”En edes muistanut salasanaani. Puolisoni auttoi minua kirjautumaan takaisin vanhalle tililleni. Hän katsoi sentimorganimäärää, tarkisti sen kahdesti ja katsoi sitten minua: ’Meena… tämä on totta. Te olette biologisesti täyssisaruksia.’”
”Se on uskomaton tunne”
DNA-tulokset vahvistivat sen, minkä heidän sydämensä olivat tienneet jo 30 vuotta aiemmin kylpyhuoneen peilin äärellä: Meenalla ja Minalilla on täsmälleen sama biologinen äiti ja isä.
”Koko elämäni ajan tunsin, etten kuulu mihinkään”, Minal kertoo. ”Mutta kun testi vahvisti, että Meena on biologinen täyssisareni, kaikki muuttui. Tunsin viimein: Olen olemassa. Olen elossa. En ole muukalainen. Olen todella syntynyt, koska siskoni syntyi samasta kohdusta, samoille vanhemmille.”
”Nyt lähetämme viestejä ja soitamme videopuheluita joka päivä”, Meena kertoo. ”Meillä on niin paljon samoja piirteitä, muistoja ja jopa sama musiikkimaku – molemmat kasvoimme intohimoisesti Backstreet Boysin musiikkia kuunnellen! Se on uskomaton tunne.”
Kaksikko tapasi vihdoin uudelleen Alankomaissa elokuun puolivälissä. Katso heidän tunteikas jälleennäkemisensä alla olevalta videolta:
”Kun näen sinut, tuntuu kuin olisin kotona”, Minal sanoi Meenalle.
)
Sisarusten syleily
)
Meena ja Minal
)
Meena ja Minal
Sisarusten uskomaton tarina herätti kiinnostusta ympäri maailmaa. Siitä uutisoivat muun muassa People.com, The New York Times, CBC Radio ja The Indian Express. Olemme erittäin kiitollisia Meenalle ja Minalille siitä, että he jakoivat tarinansa kanssamme ja koko maailman kanssa. Heidän tarinansa muistuttaa koskettavalla tavalla siitä, kuinka voimakas ja elämää mullistava työkalu DNA-testaus voi olla adoptoiduille ja muille kauan kadoksissa olleita sukulaisia etsiville.
Jos sinäkin olet tehnyt MyHeritagen avulla hämmästyttävän löydön (eikä sen todellakaan tarvitse olla yhtä mullistava kuin tämä!) haluaisimme kuulla siitä. Jaa tarinasi kanssamme osoitteessa stories@myheritage.fi.
