Kohdennettu DNA-testaus auttoi minua löytämään oikean isoisäni
- Postannut annikka


Ruotsalainen MyHeritage-käyttäjä Anders Bergenek epäili, että hänen isänsä ei ehkä ollut biologisesti sukua miehelle, jonka hän tunsi isoisäkseen. Huolellisen tutkimuksen ja kohdennetun DNA-testauksen ja MyHeritagen kautta saamiensa osumien avulla hän pystyi paitsi vahvistamaan epäilynsä myös tunnistamaan biologisen isoisänsä ja saamaan yhteyden sukulaisiinsa.
Tässä on hänen tarinansa:
Noin 25 vuotta sitten, kun tyttäreni oli teini-ikäinen, hän alkoi huomautella, kuinka outoa oli, että isäni Inge oli niin erilainen kuin veljensä.
”Aivan kuin he eivät olisi sisaruksia”, hän sanoi.
Paljastin hänelle, että isoäitini Elin meni naimisiin miehensä Carlin kanssa vasta reilu vuosi isäni Ingen syntymän jälkeen, mikä viittaa siihen, että hänellä on voinut olla eri isä. Tyttäreni piti tätä ajatusta hyvin jännittävänä, ja päätimme katsoa, voisimmeko vahvistaa epäilyksemme. Aloimme yhdessä tutkia kirkonkirjoja ja kätilön päiväkirjoja. Molemmissa lähteissä isäni isä oli merkitty syntymähetkellä tuntemattomaksi. Isäni oli tässä vaiheessa kuollut, mutta hänen veljensä ja siskonsa olivat vielä elossa, ja molemmat heistä suhtautuivat epäilevästi siihen, että Ingellä olisi voinut olla eri isä.
Kun vaimoni aloitti sukututkimuksen vuonna 2014, lähdin hänen seurakseen Genealogy Day -konferenssiin Nyköpingissä, Ruotsissa. Siellä päätin tehdä DNA-testin nähdäkseni, auttaisiko se minua löytämään isoisäni. Tulokset osoittivat läheisen sukulaisuuden siskoni kanssa ja sitten paljon kaukaisia sukulaisuussuhteita, joista en saanut mitään johtolankoja.
Vuonna 2015, kun jäin eläkkeelle, kohtasin kollegan, joka oli sukua isoisälleni Carlille, mutta ei isoäidilleni Elinille. Keskustelimme sukulaisuudestamme, ja ehdotin, että hän tekisi DNA-testin, jotta näkisimme, olisimmeko todella sukua. Hän suostui siihen mielellään. Kun testitulos tuli, eivät DNA:mme ei vastanneet toisiaan.
Kohdennettu DNA-testaus: Jos se ei ollut Carl… Kuka se sitten oli?
Aloimme siskojeni kanssa kaivella ja keksiä ideoita siitä, kuka oikea isoisämme olisi voinut olla. Kun saimme mahdollisen johtolangan, etsimme kyseisen henkilön sukulaisia ja pyysimme heitä tekemään DNA-testin. Tällä tavoin testasimme isoäitini lapsuudenystävän, työnantajan, jonka palveluksessa hän oli työskennellyt piikana, ja papin, joka muistutti isoisääni valokuvassa. Kukaan näistä ihmisistä ei ollut meille sukua.
2019 joulukuu
Vuoden 2019 jouluksi päätin ostaa itselleni joululahjaksi MyHeritagen DNA-testin. Tulos oli mielenkiintoinen: löytyi 3,3 prosentin (235 cM) jaettu DNA Yhdysvalloissa asuvan minua nuoremman naisen kanssa (”A”). Ja vielä toinen hieman heikompi DNA-osuma – 1,7 prosenttia (120 cM) – henkilöön, joka asui Englannissa (”B”). Kirjoitin näille kahdelle naiselle ja muutamalle muulle. Floridassa asuvalla ”A:lla” ei ollut tietoa mahdollisesta ruotsalaisesta taustasta. Tämä oli turhauttavaa, sillä äitini tai isäni puolelta ei ollut tiedossa siirtolaisia.
2021 helmikuu
Helmikuun 2021 alussa sain MyHeritagen kautta sähköpostia Englannissa asuvalta ”B:ltä”. Hän pyysi anteeksi, että viestini näkeminen kesti vuoden, mutta hän oli varma, että olemme sukua. Hän on Halmstadista kotoisin olevan August Olssonin jälkeläinen. August muutti Englantiin 1800-luvun lopulla. Vaimoni, joka on sukututkija, etsi hänet kirkonkirjoista ja sai myös hänen vanhempiensa ja sisarustensa nimet. Tulokset vastasivat sitä, mitä siskoni oli jo saanut selville amerikkalaisesta DNA-osumasta (”C”).
Ja tutkimus jatkuu…
Tässä vaiheessa päätin tilata maksullisen MyHeritage-sopimuksen, jotta voisin tutkia tarkemmin toisten käyttäjien sukupuita. Sain tietää, että myös A:n isän nimi oli Olsson. Vuonna 2014 tekemästäni DNA-testistä saatu osuma (”C”) tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun tarkastelimme paremmin Olssonin esivanhempien sukupuita, sillä löysimme yhteyden Halmstadiin. Nyt ei ollut epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi olleet oikeilla jäljillä: siskoni oli tutkinut ”C”:tä vuotta aiemmin, mutta ei kokenut voivansa yhdistää häntä biologiseen isoisäämme.
Kirjoitin ”C:lle” ja kerroin hänelle, että olimme todennäköisesti sukua. Hän vastasi nopeasti ja kertoi minulle, että hänkin polveutui Gustaf Samuel Olssonista. Vastasin ja kerroin hänelle läheisestä sukulaisuudesta ”A:n” kanssa ja kysyin, tunsiko hän tämän. Hän sanoi, ettei tuntenut, mutta seuraavana päivänä hän kirjoitti saaneensa selville, että ”A:n” isä oli Simon Olssonin – Gustaf Samuelin veljenpojan – jälkeläinen. Sekä Simon että isoäitini Elin asuivat Halmstadissa vuonna 1910, kun Elin tuli raskaaksi. Simon muutti Yhdysvaltoihin tammikuussa 1911, 6 kuukautta ennen isäni syntymää. Simonin vanhemmat veljet olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin jo aiemmin. Kaikki merkit näyttivät viittaavan Simoniin.
Facebook apuna
Aiemmin olin lähettänyt Facebookissa paikalliseen Halmstadin ryhmään kysymyksen, jossa kysyin, tiesikö kukaan Olssonin perheestä, ja annoin joitakin löytämiäni tietoja heistä. Sain vastauksen Halmstadissa asuvalta naiselta, joka kertoi tehneensä sukututkimusta Olssonin perheestä. Kerroin hänelle, että meillä oli pääepäiltynä Simon Olsson. Hän hiljeni täysin ja sanoi sitten: ”No, se oli Simon. Hän oli mieheni setä. Tapasin hänet muutaman kerran.”
Hänen miehensä suostui tekemään MyHeritage-dna-testin, ja hänen tuloksensa osoittivat 6,3 prosentin (448,5 cM) jaettua DNA:ta – mikä vahvisti, että hän oli biologisen isoisäni serkku.
6 – 7 vuotta ehti kulua
Tutkimus on kestänyt 6-7 ja vaatinut paljon kovaa työtä, kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Iskimme päätämme seinään koko tutkimuksemme ajan, mutta emme koskaan lakanneet uskomasta, että voisimme löytää etsimämme henkilön: biologisen isoisämme Simon Olssonin (1891-1964).
Koko prosessin ajan kokosimme tietoja lukuisista lähteistä, ja kaikilla niillä oli tärkeä rooli tavoitteemme saavuttamisessa. MyHeritagen kautta saamamme DNA-vertailut antoivat meille kuitenkin lopulta suuren läpimurron.
Tänään nautimme löytöjemme ansiosta hyvistä suhteista uusiin, tutkimuksemme aikana saamiimme, sukulaisiin ja tuttavuuksiin sekä Ruotsissa että Yhdysvalloissa.
Kiitos, MyHeritage.