MyHeritagen Record Match -osuman ansiosta Linda löysi isoisänsä 1. maailmansodan aikaiset palvelustiedot

MyHeritagen Record Match -osuman ansiosta Linda löysi isoisänsä 1. maailmansodan aikaiset palvelustiedot

MyHeritage-käyttäjä Linda Schmidt Kaliforniasta on tutkinut sukunsa historiaa 15 vuotta. MyHeritagen Record Match -osuma johti Lindan hämmästyttävän yksityiskohtaiseen kertomukseen hänen isoisänsä kokemuksista Yhdysvaltain armeijan palveluksessa ensimmäisen maailmansodan aikana. Tässä on hänen tarinansa:

Sukututkimusta

Viime vuoteen asti tiesin vain kolme asiaa äidin puolen isoisäni kokemuksista ensimmäisessä maailmansodassa: eli, että pian sen jälkeen, kun hän oli mennyt naimisiin isoäitini kanssa 26. toukokuuta 1918, hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan, että ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli Ranskassa ja että hän haavoittui vakavasti taistelussa. Yli kymmenen vuotta kestäneen sukututkimukseni aikana pystyin saamaan selville vain sen verran.

Lindan isovanhemmat, Roy H. Evans ja Jennie Finn Evans, toukokuussa 1918.

Lindan isovanhemmat, Roy H. Evans ja Jennie Finn Evans, toukokuussa 1918.

Sitten viime vuonna sain MyHeritagesta Record Match -osuman, joka muutti kaiken.

Osuman mukaan oli löydetty historiallinen kirja, jossa oli isoisäni nimi. Seurasin nopeasti linkkiä, ja se vei minut MyHeritagen verkkosivustolle. Sivulla oli korostusvärillä kirja oli nimeltä The National in the World War, ja se oli julkaistu vuonna 1920.

Valokuva kirjan The National in the World War kannesta

Valokuva kirjan The National in the World War kannesta

Aloin selata sivuja verkossa

…ja kyllä – siellä oli isoisäni, Roy Henry Evans!

General Electricin National Lamp Works, joka on kirjan kustantaja, loi kirjan kunnioittaakseen niitä työntekijöitään, jotka olivat taistelleet ja monissa tapauksissa antaneet henkensä ensimmäisen maailmansodan aikana. Kirjan toinen tarkoitus oli kertoa niistä palkinnoista, jotka yhtiö oli saanut sotaponnisteluistaan, muun muassa lamppujen toimittamisesta ja kaasunaamarin kehittämisestä. Olin iloinen huomatessani, että isoisälleni, joka oli työskennellyt yhtiön Mahoningissa, Ohiossa sijaitsevalla osastolla, oli kirjassa omistettu kaksi sivua ja toisella niistä oli hänen valokuvansa.

Kirjan kuvassa Roy Henry Evans, Lindan isoisä

Kirjan kuvassa Roy Henry Evans, Lindan isoisä

Hämmästyttävää kyllä, osa tiedoista sisälsi isoisäni sotakokemuksia, jotka hän oli kuvannut omin sanoin.

Koulutusta

Ensimmäiseltä sivulta löysin tietoja isoisäni värväyksestä, peruskoulutuksesta Yhdysvalloissa, jatkokoulutuksesta Isossa-Britanniassa ja yksityiskohtia laivamatkasta, joka vei hänet ja muun komppanian Englannista Ranskaan. Siellä oli myös kuvaus hänen marssistaan Ranskan halki heidän määränpäähänsä Verduniin St. Mihiel-Argonnen hyökkäystä varten.

Sitten kirjassa kuvataan, kuinka hän ja hänen komppaniansa viettivät useita viikkoja opettelemalla pommien ja käsikranaattien heittelyä sekä pistin- ja kaasuharjoituksia, jolloin Roy sai ensimmäisen maistiaisen elämästä juoksuhaudoissa Argonnen metsissä.

Hyökkäys

Sitten tuli päivä, jolloin sotilaat menivät hyökkäsivät.

”Kello 5.00 aamulla, kun ensimmäiset heikot aamunkoiton merkit alkoivat hiipiä matalalla roikkuvan sumun läpi meidät määrättiin ylös”, isoisäni kirjoitti.

”Asetuimme juoksuhaudassa riviin, kiinnitimme kevyiden reppujemme hihnat tiukemmalle, säädimme varusteemme, vedimme vöitä pari pykälää sisään ja odotimme lähtökäskyä. Viimein käsky tuli ja me kaikki ryntäsimme ylös ja pois haudoista huutaen kuin hullut.  Menimme eteenpäin – se oli näky, jonka voi viedä mukanaan hautaan – parveillen kuin mehiläiset suuresta pesästä. Ylös ja eteenpäin…”.

Hän jatkoi: ”Jatkoimme eteenpäin seuraavat kaksi päivää yli kukkuloiden, pikkukaupunkien, metsien ja rotkojen läpi. Päivä ja yö, pitkät rivit vankeja ja haavoittuneiden paareja kantavia viiletti taaksepäin. Lentokoneet taistelivat yläpuolella ja syöksyivät maahan. Tarkkailupalloja syöksyi alas liekeissä. Konekiväärit sylkivät ja tykistö jyrisi. Toisinaan jouduimme kirjaimellisesti hakkaamaan tietämme läpi metsäkasvuston. Toisinaan se oli kuin piiloleikkiä, sillä näimme hyvin harvoja saksalaisia… aina oli oltava silmä tarkkana – vaikka heitä ei voinut nähdä.”

Haavoittuminen

Valitettavasti tuona aikana isoisääni osui reiteen konekiväärin luoti, jonka ampui yksi niistä ”saksalaisista”, joiden hän kuvaili piileskelevän siellä täällä, ja kaikkialla. Sen jälkeen hän joutui kärsimään kauhean 18-tuntisen matkan mutaisilla, teillä ennen kuin pääsi evakuointisairaalaan. Roy vietti seuraavat 23 päivää kolmessa eri sairaalassa Ranskassa, minkä jälkeen hän palasi Yhdysvaltoihin, jossa hän oli hoidettavana virginialaisessa sairaalassa ennen kunniakasta kotiuttamistaan 3. helmikuuta 1919.

Vaikka Roy käveli sen jälkeen hieman ontuen, hän eli antaen rakkaita muistoja kuudelle lapsenlapselleen ja saaden kokea kahden lapsenlapsenlapsen syntymän.

Linda isoisänsä Royn kanssa San Fransiscossa 1952

Linda isoisänsä Royn kanssa San Fransiscossa 1952

Kaikeksi onneksi onnistuin löytämään kaksi uusintapainosta vuodelta 2012; toisen itselleni ja toisen siskolleni (sukututkimuskaverilleni)

Linda (oikealla) ja hänen siskonsa Deanie Honsinger sukututkimustapahtumassa

Linda (oikealla) ja hänen siskonsa Deanie Honsinger sukututkimustapahtumassa

Tämä on hämmästyttävää suvun historiaa, enkä olisi koskaan löytänyt sitä ilman MyHeritage Record Match -osumaa. Nämä kirjat ja niissä olevat tiedot ovat ehdottomasti perheeni aarteita! Kiitos, MyHeritage!

Monet kiitokset Lindalle hänen jakamastaan tarinasta! Voit tehdä hakuja samasta kokoelmasta, josta kirja löytyi: Historialliset kirjat – Hakemisto Kirjailijoihin ja kirjassa mainittuihin henkilöihin 1811-2003. Voit myös rekisteröityä MyHeritage-käyttäjäksi ja Saada Record Matches -osumia 15.1 miljardia tietoa sisältäviin kokoelmiimme