Kun katsot vanhoja perhekuviasi ja kohennat niiden laatua MyHeritage Photo Enhancer -ominaisuudella, huomaat ehkä mielenkiintoisen ilmiön. Sen lisäksi, että geneettisesti toisiinsa liittyvien perheenjäsenten välillä on usein yhdennäköisyyttä, myös pariskunnat, jotka eivät ole sukua toisilleen muistuttavat toisiaan. Monissa tapauksissa nämä yhtäläisyydet näyttävät vain lisääntyvän, kun pari vanhenee.
Miksi pariskunnat muistuttavat toisiaan, vaikka heillä ei ole yhteistä DNA:ta?
Tätä ilmiötä on itse asiassa tutkittu useissa yhteyksissä, ja periaatteessa se johtuu kahdesta eri tekijästä: kuinka valitsemme kumppanimme ja millainen vaikutus ko. kumppanilla on meihin. Puhutaan ”naimanaamoista”. Vaikka parin ulkoiset olemukset ja elämäntyyli eivät olisi yhtenäiset suhteen alkuaikoina, aika hioo heitä samanoloisiksi. Tutkimukset osoittavat myös, että mitä samankaltaisempia parit ovat ulkonäöltään ja elämäntyyliltään, sitä tyytyväisempiä he ovat suhteeseensa. Naimanaamat on siis varsin kuvaava nimitys.
Vetävätkö vastakohdat toisiaan puoleensa? Ei oikeastaan
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että meitä yleensä vetävät puoleensa tutulta näyttävät ihmiset.
Lisa M.DeBruinen vuonna 2004 tekemässä tutkimuksessa tutkijat pyysivät osallistujia arvioimaan vastakkaista sukupuolta edustavien houkuttelevuutta valokuvien perusteella – ja joitain valokuvia muutettiin digitaalisesti, jotta kohde näyttäisi enemmän kuvaa katsovalta henkilöltä. Tulokset osoittivat, että ihmiset suosivat kasvoja, jotka muistuttavat enemmän omia kasvoja. Samanlaisia tuloksia saatiin Laengin johtamassa tutkimuksessa vuonna 2013.
Uudemmat tutkimukset, esim. Fraleyn johtama vuodelta 2010 ja Heffemenin vuonna 2018 julkaisema tutkimus, osoittivat, että ihmisillä on taipumus alitajuntaisesti kiinnostua henkilöistä, jotka muistuttavat heidän vanhempiaan – etenkin vastakkaista sukupuolta olevaa vanhempaa, kuten Freud tunnetusti teorisoi jo sata vuotta sitten.
Sebronin vuonna 2017 johtaman tutkimuksen analyysi, viittaavaa siihen, että ihmiset yleensä viehättyvät henkilöihin, joilla on geneettisiä yhtäläisyyksiä heidän kanssaan. On kuitenkin hyvin vaikeaa erottaa, kuinka suuri osa siitä on sosiaalista ja ympäristötekijöistä johtuvaa. Ihmisillä on taipumus viettää suurin osa ajastaan sosiaalisissa piireissä muiden, geneettisesti samanlaisten kanssa, ja se voi olla ratkaiseva tekijä sen sijaan, että alitajunta suosisi geneettisesti samanlaista kumppania.
Tiiviisti yhdessä elävät pariskunnat
Pariskuntien samankaltaisuuteen vaikuttaa myös yhdessä eläminen ja tiivis intiimiajan jakaminen toistensa kanssa.
Ihmiset luonnostaan peilaavat toisiaan. Kun puhut jollekulle, matkit alitajuisesti hänen ilmeitään, ryhtiään ja jopa äänensävyä. Tämä peilaaminen auttaa meitä kommunikoimaan tehokkaammin.
Kun ihmiset viettävät paljon aikaa toistensa kanssa, he usein peilaavat toisiaan ja yhä useammin heillä on tapana käyttää samoja ilmeitä ja kehon kieltä kuin kumppaninsa. Tämän seurauksena samankaltaisuus lisääntyy, ja iän myötä heidän kasvonsa saattavat muuttua yhdennäköisiksi – heillä saattaa olla ryppyjä samoissa paikoissa hymyilemisen, otsan rypistämisen tai kulmakarvojen kohottamisen vuoksi.
Pariskunnilla on myös vaikutusta toistensa terveyskäyttäytymiseen: Jacksonin johtamassa tutkimuksessa vuonna 2015 todettiin, että kun toinen kumppaneista omaksui jonkin myönteisen terveyskäyttäytymisen, myös toinen teki todennäköisesti samoin. Joten jos toinen kumppaneista lopettaa tupakoinnin, alkaa noudattaa terveellisempää ruokavaliota tai aloittaa säännöllisen liikunnan, toinen luultavasti toimii samoin. Terveytemme vaikuttaa muun muassa siihen, miltä näytämme, joten myös tällä seikalla saattaa olla vaikutusta parien samankaltaisuuteen.
Sopisivatko nämä teoriat myös lemmikkeihin?
Monet ihmiset näyttävät samanlaisilta lemmikkiensä kanssa ja molemmat yllä mainitut tekijät voivat päteä myös siihen! Kaksi, vuonna 2004 julkaistua tutkimusta (toinen Christenfield ja Roy sekä toinen Payne ja Jaffe) tukevat ajatusta, että ihmisillä on taipumus valita koiria, jotka ovat heidän itsensä näköisiä. Lemmikit, erityisesti koirat, ovat kehittäneet nonverbaalisen kommunikointitavan ihmisen kanssa, ja se sisältää inhimillisiä piirteitä ja ilmeitä. Joten voi hyvinkin olla, että samanlainen peilaaminen tapahtuu lemmikin ja omistajan välillä!
Onko sinulla olevissa vanhoissa perhekuvissa mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä pariskuntien välillä? Kokeile Photo Enhancer -ominaisuutta ja näet valokuviesi kasvot ja niiden yksityiskohdat paljon aikaisempaa selkeämmin!
