Joulun kilpailu: Kerro kaikkien aikojen merkityksellisimmästä joululahjastasi

Kaikki tietävät sen tunteen kun haluat lahjan. Jollekin se voi olla ensimmäinen polkupyörä, jollekin jalkapallo, jollekin erikoinen kirja tai joillekin jotain muuta.

Minulle elämäni toivotuin lahja oli koiranpentu. Minulta meni monta kuukautta kun yritin vakuuttaa vanhemmilleni, että olin kykenevä ottamaan sen vastuun ja tehdä vanhemmilleni selväksi, että olin valmis huolehtimaan koiranpennusta ja että todellakin hoitaisin sitä suurella rakkaudella. Vanhempani koettivat varoittaa minua ajatuksesta ja vieläpä pelottelivat, että koira tuohoaisi koko talon. Koira söisi kenkämme, naarmuttaisi lattiat, pisuskelisi joka puolelle, hyppisi sänkyihin, pudottasi karvojaan joka puolelle ja että me emme koskaan enää voisi ottaa vapaata.

Kuitenkin olin päättäväinen ja rukoilin mahdollisuutta . Taputtelisin jokaista koiraa, jonka tapaisin kadulla ja kyselisin koirien omistajilta josko vanhempieni antama kuvaus pitää paikkansa. Ei se näyttänyt pitävän paikkaansa, kuitenkin kampanjani koiran pennun puolesta ei johtanut minnekään. Vanhempai sanoivat aina, että ei.

Joulukuun 24. päivänä, kylmänä ja valkoisena jouluaamuna kaikki muuttui.  Menin alakertaan katsomaan joulukuusta ja siellä oli laatikko, jossa oli monta pientä reikää laatikon päällä. Se oli ainoa lahja kuusen alla. Vanhempani odottivat minua sohvalla istuen veljeni ja siskoni kanssa. Heräsin viimeisenä tuona aamuna. Kaikki katsoivat minua jollakin tavoin jännittyneenä.  Iloisuuden ja perheen yhtenäisyyden ilmapiiri pisti sydämeni lyömään yhä nopeammin ja niin nopeaan, ja ajattelin, että kaikki kuulevat sydämeni lyönnit.

Lähestyin laatikkoa ja nostin kannen, ja siellä oli Adia. Kaunis saksan paimenkoiran pentu katsoi minua kahdella suloisella silmällään, jollaisia en ollut koskaan eläessäni nähnyt.  Otin Adian varovasti pois laatikosta ja aloin itkemaan ilosta. Vanhempani ja sisarukseni halasivat minua enkä tiennyt itkivätkö he vai nauroivat. Se oli uskomattomin lahja, jonka olen koko elämäni aikana saanut. Se lahja lujittu perheemme yhtenäisyyttä vielä lisää.

Adian tulemisen jälkeen meillä oli lukemattomia  retkiä kotimme lähistön metsissä. Joka päivä koulun jälkeen me leikimme Adian kanssa puutarhassa yhdessä veljieni ja äitini kanssa. Adia oli aina keskipiste koettaessaan saada kiinni pallon, jonka heitimme toisillemme. Se oli meidän suosikkipeli.  Veljeni ja minä annoimme Adialle monta kauneushoitoa. Isäni kuuli lukemattomia tarinoita koulustani ja elämästäni kun me veimme Adian ulos.

Adia oli aina paikalla ruoka-aikaan ja halusi saada lihapalan. Adia näytti puolustavan meitä vanhempeimme moitteilta ja Adia oli aina valmis retkeilyyn tai hauskanpitoon.  Äitin aina sanoi, että Adia oli hänen nuorin tyttärensä, ja Adia oli todella yksi perheen jäsen.

Seuraavien joulujen aikana Adia oli aina paikalla, kuusen alla, muistuttaen siitä ilosta, jota hän on tuonut perheemme elämään.

Entäpä sinä? Mikä oli merkittävin joululahja, jonka olet koskaan saanut? Mitä ovat ne perheen muistot, jotka liittyvät nykyhetkeen?

Me etsimme yhtä onnekasta henkilöä, joka voittaa tabletin tänä jouluna. Toivomme, että se pitää perheen sukuhistorian elossa koska se mahdollistaa  perheen sukuhistorian  ylläpidon. Voit ottaa ja tallentaa kuvia kaikista sukulaisistasi ja täydentää suvun historiaa silloin kun perhe on yhdessä.

Kuinka voit osallistua? : Kirjota viesti  osoitteeseen stories@myheritage.com ja kuvaile mikä on ollut merkittävin joululahja, jonka olet koskaan saanut ja kerro kokonaisuudessaan tähän lahjaan liittyvät yksityiskohdat.  Se voi olla lahja , jonka olet saanut tai lahja jonka olet antanut.

Lähetä meille sähköposti 16.12.2015 mennessä. Jos sinulle on kertomukseen liittyviä valokuvia niin voittamismahdollisuudet paranevat.

Ilmoitamme voittajien nimet MyHeritagen Joulun lähetyksessä.

Lähetä kertomuksesi ja Onnea!