Isoäidit: heidän paikkansa historiassa
Meidän isoäitimme! Millaisia muistoja meillä on heistä?
Niitä saattaisivat olla heidän luonaan saamamme erityiskohtelu, yhdessä askarteleminen tai virkkaamisen opettaminen. Niitä voisivat olla sellaisten asioiden salliminen, mihin vanhempamme eivät olisi antaneet lupaa tai valmius olla meille lapsenvahtina aina tarvittaessa. Listaa isoäitien huolenpidosta, heidän tärkeydestään kehityksellemme ja heidän paikastaan perheessä voisi jatkaa loputtomasti.
Vielä mielenkiintoisempi on uusi tietokonesimulaatioon perustuva tutkimus, joka tukee ”hypoteesia isoäideistä”. Tutkimus, jota emme olisi voineet tehdä ilman heitä!
Teoria siitä, että ihmisten aikuiselämä on pitempi kuin apinoiden perustuu siihen, että isoäidit ovat auttaneet lastenlasten ruokinnassa noin 24000 – 60000 vuotta kestäneen kehitysvaiheen aikana.
Utahin yliopiston professorin antropologi Kristen Hawkesin mukaan ”isoäitiys oli ensimmäinen askel kohti sitä, mitä olemme tänään”. Kristen on kirjoittanut aiheesta,vuonna 2012, kirjan ”The New Study”.
Tutkimuksen mukaan se, että isoäidit auttoivat ruokkimaan lapsenlapsiaan vieroituksen jälkeen mahdollisti tyttärien synnyttävän enemmän lapsia lyhyemmin välein.
Mahdollistamalla tyttäriensä saavan enemmän lapsia, ne muutamat esiäidit, jotka elivät tarpeeksi pitkään tullakseen isoäideiksi siirsivät pitkäikäisyysgeeninsä jälkipolville, jotka sen tuloksena elivät pidempään.
Hawkes yhdessä Utahin yliopiston antropolgin James O’Connelin ja UCLAn antropologi Nicholas Blurton Jonesin kanssa esittelivät vuonna 1997 ”hypoteesin isoäideistä”, josta on väitelty siitä lähtien.
1980-luvulla Hawkes ja Connell viettivät aikaa Tansaniassa metsästäjä-keräilijä Hazda heimon parissa tarkkailen vanhempia naisia, jotka käyttivät päivänsä keräämällä juurimukuloita ja muuta ruokaa lapsenlapsilleen. Ihmisiä lukuunottamatta kaikki muut kädelliset ja nisäkkäät keräävät oman ruokansa vieroituksen jälkeen.
Kuitenkin viimeisten kahden miljoonan vuoden aikana ympäristö muuttui metsien vähentymisen myötä ja tuli kuivemmaksi, jolloin hyvin nuoret lapset voivat kerätä ja syödä hedelmiä itsekin.
”Joten äideillä oli kaksi mahdollisuutta” sanoo Hawkes. ”He voisivat seurata pakenevia metsiä, joista vieroitetut lapset voisivat kerätä ruokansa tai jatkaa heidän syöttämistään. Se olisi ongelma äideille, sillä se tarkoittaisi sitä, että he eivät voisi hankkia seuraavaa lasta, koska he olisivat vielä kiinni tässä edellisessä.”
Tutkijat myös sanovat, että 1800- ja 1900-luvun Euroopassa, Kanadassa ja joissakin Afrikan heimoissa Hazda-heimon lisäksi on nähtävissä todisteita siitä, että isoäitiys edistää lastenlasten selviytymistä.
Kerro meille omasta isoäidistäsi. Kuinka hän on vaikuttanut sinun kehitykseesi? Millaisia muistoja sinulla on hänestä? Jaa ne alla kommenteissa.
