Kunnianosoitus isovanhemmillemme

Muutama päivä sitten, 10.9, vietettiin Yhdysvalloissa kansallista isovanhempien päivää, joka on luotu kunnioittamaan isovanhempia ja heidän ainutlaatuista ja ajatonta paikkaansa sydämissämme.

Kutsummepa heitä isoäidiksi ja -isäksi, ukiksi ja mummiksi, papaksi ja mummaksi tai millä tahansa muulla nimellä lempinimien loputtomasta listasta, heidän pyyteetön rakkautensa, tukensa ja hymynsä säilyvät ikuisesti muistoissamme.

Isovanhempi pitää pikkulapsen käsiä käsissään.

Joissakin kulttuureissa isovanhemmat asuvat saman katon alla aikuisten lastensa ja lastenlastensa kanssa. Usein heillä on selkeä rooli lasten kasvatuksessa ja heistä huolehtimisessa. He ovat lapsenlapsilleen tavallaan toinen ”setti” vanhempia.

Isovanhempien rooli

Minun isoanhempani katsoivat meidän peräämme kun vanhempamme tarvitsivat erityistä apua. He valmistivat suosikkiruokiamme ja huolehtivat meistä rakkaudella. Kun olin ala-asteella hakivat isovanhempani minut muutaman kerran viikossa koulusta ja olin heidän luonaan siihen asti kun vanhempani palasivat töistä. Kuuntelin heidän tarinoitaan ja autoin heitä kotiaskareissa. Muistan vieläkin eri huoneissa olleet tuoksut, kun tein tutkimusmatkoja heidän kotonaan. Se oli tuttua mutta silti jännittävää. Saatoin löytää uusia aarteita joka käynnillä. Muistan poimineeni vadelmia pensaista ja syöneeni niitä niin paljon, että tulin sairaaksi. Voin myös tuntea suussani isoäitini, minulle ja siskoilleni, valmistaman hernekeiton maun.

Kun isovanhempaa ei enää ole

Kaikki eivät ole kuitenkaan yhtä onnekkaita ja saa kasvaa isovanhempiensa läheisyydessä. Toinen isoisäni kuoli juuri ennen syntymääni, eikä minulla ollut koskaan mahdollisuutta tavata häntä. Minusta tuntuu silti, kuin olisin kasvanut hänen läheisyydessään ja tuntisin hänet hyvin. Vuosien aikana äitini on kertonut niin paljon hänestä; hänen tarinoistaan, vitseistään ja sananparsistaan, että tuntuu siltä kuin hänen muistonsa eläisi meissä jokaisessa, hänen jälkeläisistään.

Muistamme mielessämme ja sydämessämme nuo maut ja tuoksut, neuvot, ohjeet, sanonnat ja heidän omat muistonsa, mutta riippuu meistä tallennammeko sen kaiken tuleville sukupolville. Meillä on mahdollisuus tallentaa muistoja esivanhemmistamme, jotka antoivat meille nuoruudessamme niin paljon rakkautta ja tukea, ja välittää niitä jälkeläisillemme.

Mikä on sinun paras muistosi isovanhemmista? Jaa se alla kommenteissa!