Rakennettu ympäristö ja kurkkaus sen historiaan sukututkijan silmin

Rakennettu ympäristö sisältää kaiken ihmisen aikojen saatossa käyttöönsä muokkaaman kuten rakennukset, asuinalueet ja kaupunkiseudut. Ruotsi-Suomessa alettiin 1600-luvulta lähtien kehittää keskitettyä julkista rakennustoimintaa, joka käsitti valtiolliset, kirkolliset ja kunnalliset rakennushankkeet. Keskiajallahan kirkkojen ja kaupunkien rakennusprojektit olivat olleet itsenäisiä. Kuitenkin 1600-luvulla alkoi Kamarikollegio valvoa niin kruunun kuin osittain myös kirkon rakennustoimintaa.

Vuonna 1697 perustettiin yli-intendentin virka hoitamaan tätä tehtävää. Lisäksi läänien maaherrat osallistuivat valvontaan. Kun 1700-luvun loppu lähestyi, kaikki julkisin varoin rahoitettavien rakennusten suunnitelmat piti lähettää maaherrojen ja yli-intendentin viraston kautta hallitsijan päätettäväksi.

Alla olevassa kuvassa on Lohjan Pyhän Laurin kirkon itäpääty ja kirkkotarhaa. Kuvaaja P. O. Welin, tapulin alaosa keskiaikainen, yläosan rakensi vuonna 1741 J. Fr. Schultz /Museoviraston kokoelmat

Alla kirkkosali alttarilta nähtynä / sisäkuva länteen. Kuvaaja P. O. Welin / Museoviraston kokoelmat

Tutustu Suomen kirkkoihin ja niiden rakentajiin Yle.fi:n artikkelissa ”Kirkko keskellä kylää”.

Yksityinen rakentaminen säilyi viranomaisvalvonnan ulkopuolella

Toisin sanoen, yksityinen rakentaminen pysyi viranomaisvalvonnan ulkopuolella aina Ruotsin vallan päättymiseen saakka. Maaseudun rakennustoiminnassa viranomaisten valvonta tuli yhtenäisemmäksi vasta vuonna 1949, kun maaseudun rakentamista koskeva laki astui voimaan.

Suomen autonomian aikana perustettiin oma rakennustoimen keskusvirasto, aluksi nimeltään yleisten rakennusten intendentinkonttori. Myöhemmin nimi muuttui yleisten rakennusten ylihallitukseksi ja vuonna 1936 se sai nimen rakennushallitus.

Tämän uuden viraston vastuulle kuului paitsi rakennustoiminnan valvonta myös julkisten rakennusten suunnittelu. Keskusviraston alaisuuteen perustettiin myöhemmin myös lääninrakennuskonttoreita, joita myöhemmin kutsuttiin piirirakennustoimistoiksi. Nämä konttorit vastasivat alueellisesti valtion rakennusten uudisrakennus- ja korjaustöiden johtamisesta ja valvonnasta.

Tee hakuja avainsanoilla MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmista! Löydät sieltä esim. 1796 tallennetta käyttämällä avainsanaa ”Rakentaja” ja sana ”Intendentti” antaa 428 tulosta.

Maaseudulla monet hallinnolliset asiat käsiteltiin pitkään käräjillä

vielä 1800-luvulla käräjillä pohdittiin muun muassa kunnallisia rakennuskysymyksiä, kuten talonkatselmusasioita. Kirkkoherran koolle kutsumissa pitäjänkokouksissa taas pohdittiin paitsi seurakunnan rakennushankkeita myös muita yhteisiä rakennusprojekteja.

Vuonna 1865 tapahtui hallinnollinen ero, kun kunnat ja seurakunnat erotettiin toisistaan. Tämän seurauksena vastuu kunnan rakennushankkeiden päätöksistä ja toteutuksesta siirtyi kuntakokoukselle, kunnallislautakunnalle ja myöhemmin kunnanvaltuustolle. Seurakuntien rakennusasiat jäivät edelleen kirkkovaltuuston huoleksi.

Alla olevassa kuvassa on Helsingin pitäjän ensimmäinen koulu, joka perustettiin kirkonkylään vuonna 1825. Vuoteen 1836 asti koulu toimi opettaja Dryseliukselta ostetussa asuintalossa. Oma koulurakennus saatiin vuonna 1837. Rakennus on Suomen vanhin alkuperäisessä käytössään toimiva koulurakennus.

Koulutalo on palvellut monia tarpeita. Vuonna 1844 yksi huoneista otettiin lääketieteelliseen käyttöön, ruumiinavauksien suorittamista varten. Pitäjän ensimmäinen kirjasto toimi koulutalossa vuodesta 1856 vuosisadan loppuun asti. Talossa on pidetty myös kuntakokouksia. Tätä varten koulutalon alkuperäinen keittiö muutettiin kokoushuoneeksi ja eteinen keittiöksi vuonna 1882. /Kuva Vantaan kaupunginmuseo

Kaupungeissa rakentamisen valvontaa oli perinteisesti hoitanut maistraatti

Myös kruunun virkamiehet, kuten voudit, olivat osallistuneet rakennusvalvontaan. Yleinen raastuvankokous, joka säilytti asemansa 1800-luvulle saakka, oli kutsuttava koolle tärkeissä rakennushankkeissa. Kirkolliset rakennusasiat hoidettiin edelleen kaupunkiseurakuntien kirkonkokouksissa.

Mistä sukututkija löytää rakennettuun ympäristöömme liittyviä lähteitä?

Tietoja talojen omistajista, rakennusajankohdasta ja tilojen perustamisesta voi hakea maa- ja henkikirjoista. Maakirjojen loppuosissa saattaa myös olla luetteloita teollisuuslaitoksista, sahoista ja myllyistä. Talojen tarkastuksia saatettiin järjestää eri syistä, kuten uuden maatilan perustamisen, kruununtilan perintökaupan tai verotilan myyntiarvon arvioinnin yhteydessä. Myös virkatalojen saapumis- ja poistumistarkastuksia on löydettävissä tuomioistuinten arkistoista aina 1900-luvulle asti. Näissä tarkastuksissa yleensä luetteloitiin talon rakennukset ja viljelykset.

Aina Ruotsin vallan ajoista lähtien hakemukset liitteineen, jotka koskivat kruununtiloja, kruunun uudistiloja ja kruununtorppia, tuli toimittaa maaherralle päätöksentekoa varten. Nämä asiakirjat liittyivät erilaisiin kruununtilojen asioihin, kuten tilojen perustamiseen, perinnöksiostoihin, verotukseen, jakamiseen tai asumisoikeuteen.

Kruununtilallisen oli pyydettävä maaherralta vahvistusta asumisoikeudelleen, ja maaherra myönsi tähän tarkoitukseen niin kutsutun imissioni- eli sijoituskirjan.

Kuvan tekijä: Severin Falkman 1885/Museovirasto

Eräskin isäntä tuumasi: ”Minu on imissuońit taskussaem, minulle ei tajjak kuk̆kaam mit̆tää.” Kuvan tekijä: Severin Falkman 1885/Museovirasto

Sijoituskirja oli haettava aina, kun talon asukas vaihtui. Mahdollisia maaherran asumisoikeuspäätöksiä, jotka olivat kirjattuna lääninhallituksen lääninkonttorin päätöskonsepteihin, sekä hakemus- ja katselmusasiakirjoja, jotka löytyvät anomusdiaarin avulla lääninkonttoreiden arkistoista, voi etsiä anomusdiaarin avulla lääninkonttoreiden arkistoista.

Valokuvat muodostavat merkittävän osan rakennushistoriallista dokumentaatiota

Museoviraston rakennushistorian kokoelma jakautuu kahteen osaan: rakennushistorian kuvakokoelmaan ja kulttuuriympäristön piirustuskokoelman harvinaisuuksiin. Tässä kokoelmassa on yli 38 000 valokuvaa eri puolilta Suomea. Oheiset kuvat ovatkin tästä äärimmäisen mielenkiintoisesta kokoelmasta, joka löytyy jokaisen tutkittavaksi Finna.fi -palvelusta.

Tutustu myös muihin blogissamme oleviin, maamme historiaan liittyviin artikkeleihin

Artikkelikuvassa on 1700-lukulainen Papintaulu Ahvenanmaalta. Taiteilija on tuntematon. Turun museokeskuksen kokoelmat. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen kuvatyökaluilla.