Lääkärit – Piirilääkäreiden arkistot vuosilta 1774 – 1949 sukututkijan apuna

Lääkärit olivat ennen vanhaan valtion palveluksessa olevia piirilääkäreitä, joiden päätehtävänä oli huolehtia oman piirinsä alueella asuvan väestön terveyden- ja sairaanhoidosta. Lisäksi piirilääkärin tehtäviin kuului kotieläinten lääkintähuolto. Ammatillisen ja tieteellisen koulutuksen saaneita lääkäreitä saatiin maassamme odottaa todella pitkään. Vaikka lääkintöasetus vuodelta 1688 määräsi jokaiseen lääniin perustettavaksi piirilääkärin viran, tapahtui ensimmäinen nimitys vasta vuonna 1749. Tuolloin maamme ensimmäinen piirilääkärin virka perustettiin Pohjanmaalle.

Rudolf Hast oli ensimmäinen suomalainen lääkäri, joka valmistui Uppsalan yliopistosta. Aluksi Helsingissä kuvernementtilääkärinä toiminut Hast valittiin 1749 Suomen ensimmäiseksi piirilääkäriksi Pohjanmaalle. Tätä tehtävää hän hoiti ansiokkaasti yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Kun pää oli näin saatu auki, saatiin saman vuosisadan loppuun mennessä 10 uutta virkaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut mitenkään kattavaa lääkäripalvelua, sillä erityisesti itäisemmässä Suomessa piirilääkärien toiminta-alueet olivat lievästi sanottuna valtavia. Vähitellen lääkäreitä saatiin lisää ja 1857 tuplaantui määrä kertarysäyksellä viiteenkymmeneen. Tarkoituksena oli kokonaisvaltaisesti kohentaa maaseudun oloja. Kaiken kaikkiaan piirejä oli enimmillään 53 kappaletta.

Tunnettuja piirilääkäreitä olivat mm.

Elias Lönnrot, Kajaani

Wolmar Schildt, Jyväskylä

Ferdinand Flodin, Heinola

Zacharias Topelius vanhempi, Uusikaarlepyy

Wilhelm Fagerlund, Ahvenanmaa

Lars Isak Ahlstubbe, Tampere

Wilhelm Westerlund, Tyrvää, Loviisa, Tampere

Barthold Rudolf Hast, Vaasa

Samuel Roos, Joensuu

Vähittäinen siirtyminen kunnanlääkärijärjestelmään

Maamme viimeinen piirilääkäri sai nimityksen vuonna 1883, sillä tämän jälkeen siirryttiin vähitellen kunnanlääkärijärjestelmään. Piirilääkäreitä oli kuitenkin vielä vuoteen 1943. Tämän jälkeen heidät korvattiin lääninlääkäreillä. Käytännössä eräät piirilääkärit työskentelivät vielä muutamia vuosia, sillä vanha järjestelmä ajettiin alas vähitellen. Piirilääkärin esimiehinä olivat lääkintölaitos ja maaherra. Viimeksi mainittu pystyi antamaan määräyksiä esimerkiksi kulkutautien torjuntaa varten joillain paikkakunnilla.

Lääkäreille oli ohjesäännöt

Lääkärin työtä ohjasivat vuosien 1744 ja 1774 ohjesäännöt. Tärkein tehtävä oli sairaanhoito maaseudulla, alueen hospitaalissa tai vankilassa. Työstään hän sai periä maksun, mutta köyhät piti hoitaa ilmaiseksi. Ohjesääntöä uudistettiin 1832. Tuolloin tärkeimmäksi tehtäväksi määrättiin yleinen terveydenhuolto. Se tarkoitti sairaaloiden, apteekkien, rokotustoiminnan, mielisairaiden hoidon ja kätilötoiminnan valvontaa.

Tohtori E. Erikson mainosti palveluitaan ruotsiksi ja suomeksi 1889, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat

Papisto ja kruunun virkamiehet piirilääkärin apuna

Hyvin useasti lääkärin päivä täyttyi näiden töiden sijaan sairaskäynneistä. Eräs osa työtä olivat ruumiinavaukset kuolinsyiden selvittämistä varten. Yksi ihminen isossa piirissä ei pystynyt tekemään kaikkea vaadittua. Niinpä piirilääkärit valjastivat avukseen papistoa ja kruunun virkamiehiä. Papit jakoivat mm. terveysvalistusta sekä huolehtivat rokotuksista. Paitsi ihmisistä, piti heidän huolehtia myös eläimistä. Eläinlääkintölaitos Suomeen syntyi 1843, jolloin kolme ensimmäistä läänineläinlääkäriä aloittivat virassaan.

Piirilääkäreiden arkistot herättävät sukututkijan mielenkiinnon

Sukututkijan iloksi piirilääkäreiden arkistoja on säilynyt vuosilta 1774–1949. Piirilääkärin tuli antaa runsaasti erilaisia raportteja sekä vuosikertomuksia, joten mielenkiintoista materiaalia on runsaasti. Raportteihin sisältyvät mm. tiedot alueen sairaustilanteesta, apteekkitarkastuksista, rokotuksista sekä eläinsairauksista. Lisäksi piirilääkäri teki vuosikertomuksen kuluneen kauden toiminnastaan. Vähitellen tulivat mukaan materiaaliin tilastot kulkutaudeista, keuhkotaudista ja esimerkiksi sukupuolitaudeista. Arkistossa on myös suuri määrä lähetettyjä ja saapuneita kirjeitä. Piirilääkäri kävi kirjeenvaihtoa lääkintöhallituksen, maaherran, kunnan, seurakunnan, muiden lääkärien ja apteekkien sekä sairaaloiden kanssa. Kirjeisiin on hakemistona kirjediaarit.

Suomen piirilääkärit 1896, Museovirasto. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Animoimme MyHeritagen Deep Nostalgia -ominaisuudella yhden piirilääkäreistä, K. Sirénin. Kuvaa klikkaamalla näet animaation.

Kokeile Deep Nostalgiaa omiin sukukuviisi osoitteessa

Erilaiset piirilääkäreiden laatimat raportit voivat olla sukututkijan apuna

Pöytäkirjojen joukosta sukututkija löytää mm. ruuminavauspöytäkirjoja kuin myös erilaisia tarkastuspöytäkirjoja. Kaikista mielenkiintoisimpia ovat synnytysluettelot ja rokotuspäiväkirjat. Molemmat dokumentit voivat toimia hyödyllisinä apuvälineinä sellaisissa seurakunnissa, jossa kastettujen luettelot ovat tuhoutuneet kenties pitkältäkin ajalta. Rokotusluetteloissa on pääsääntöisesti rokotetun lapsen nimi, syntymäaika, kotipaikka sekä vanhempien tiedot. Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys on digitoinut jäsensivuilleen jonkin verran piirilääkärien arkistoja ja loppuja voit lähteä etsimään Kansallisarkistosta. Osa aineistosta voi olla käyttörajoitettua, sillä se sisältää potilastietoja. Yli 100 vuotta vanhat dokumentit ovat toki vapaasti käytettävissä.

Vaikka nämä arkistot antavat ensisijaisesti tietoa maamme terveydenhuollon historiasta laajassa kaaressa, löytyy niistä myös paikkakuntakohtaisia tietoja. Edellä mainitut tarkastuspöytäkirjat mahdollistavat mm. yksittäisen apteekin toiminnan selvittämisen.

Edelleen sukututkija voi analysoida vuosi vuodelta kuolinsyitä sekä erilaisten sairauksien esiintymistä. Yksittäisiä ihmisiä koskevia tietoja sisältyy kätilöiden piirilääkärille lähettämiin synnytys- ja rokotusluetteloihin sekä ruumiinavauspöytäkirjoihin. Piirilääkärien tietoja vastaavia dokumentteja on myös kuntien omissa arkistoissa sekä Lääkintöhallituksen arkistossa. Ruumiinavauspöytäkirjat vuodesta 1936 eteenpäin ovat Tilastokeskuksen kuolintodistusarkistoissa.

Tutustu muihinkin suomalaiseen sukututkimukseen liittyviin artikkeleihin MyHeritagen blogissa.

Artikkelikuvassa on lääkäri Karolina Eskelin tutkimassa potilasta (4. vasemmalta) 1800-luvun lopulla. Kuva on Museoviraston kokoelmista ja se on väritetty MyHeritagen In Colorilla.