Historian pahimmat epidemiat; espanjantauti tappoi miljoonia

Kun joku tartuntatauti esiintyy poikkeuksellisen suurella osalla tietyn alueen väestössä, puhumme epidemiasta. Epidemiat rajoittuvat tiettyyn maahan tai maanosaan. Erityisen suurta ihmisjoukkoa tai suurta maantieteellistä aluetta koettelevaa epidemiaa kutsutaan pandemiaksi. Oletko koskaan tutkinut, onko joku esivanhemmistasi tai -sukulaisistasi menehtynyt epidemian uhrina? Meille nykyhetken eläjille korona, espanjantauti tai vaikkapa sikainfluenssa ovat tuttuja, mutta epidemioita ja pandemioita on kirjattu ylös jo antiikin ajoista lähtien.

Punatauti oli ikävä vieras

Kreikkalainen Herodotos, joka eli reilut 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kertoi Persian kuninkaan menettäneen jopa puoli miljoonaa miestä punataudin uhrina Salamiin taistelussa. Punatauti onkin ollut ikävä vieras myös siviiliväestön keskuudessa, sillä se on ollut äärimmäisen kohtalokas erityisesti lapsille.  Punatauti viittaa sen veriseen ripuliin, jonka aiheuttaja tunnistettiin vasta 1800-luvulla. Tauti levisi mm. huonon hygienian ja likaisten kaivovesien takia. Kärpäsetkin tartuttivat sitä tuomalla sen tunkiolta ruokatarvikkeisiin.

Kuva 1900-luvun alkupuolelta, museoviraston kokoelmat

Punatautiepidemiat syntyivät yleensä loppukesästä tai syksyllä. Usein niitä oli myös perättäisinä vuosina samalla alueella. Tautiin ei muodostunut merkittävää vastustuskykyä. Suomessa epidemioita oli esimerkiksi Suomen sodan jälkimainingeissa 1809. Vielä 1852 punatautiin kuoli runsaasti ihmisiä; esim. Hämeenlinnan piirilääkärin alueella sairastuneita oli noin 12 500 henkeä. Heistä siihen menehtyi lähes 1 900 eli kuolleisuus oli noin 15 prosenttia sairastuneista.

Musta surma aiheutti suuria yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia

Musta surma oli Eurooppaa ja sen lähiseutuja vuosina 1346–1353 runnellut kulkutauti, jonka arvioidaan tappaneen 30–60 prosenttia Euroopan väestöstä eli 25–50 miljoonaa ihmistä ja saman verran Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Vain muutama maa, kuten Islanti ja Suomi säästyivät epidemialta.

Isorokko kiersi maassamme säännöllisin väliajoin

Punatautia pelätympi oli aina 1800-luvulle saakka isorokko. Se kiersi maata jatkuvasti laajentuen epidemioiksi noin viiden vuoden välein. Epidemioiden välillä syntyneistä sen saivat käytännössä kaikki ja heistä viidennes kuoli. Suurin esisukulaisiamme surmannut tauti onkin juuri isorokko, joka kuitenkin saatiin kuriin rokotuksilla. Suomen ensimmäisen rokotuksen pisti piirilääkäri Haarman Turussa vuonna 1754. Ensi alkuun tämä ”rokonistutus” menestyi vain Pohjanmaalla, kiitos innokkaan puolestapuhujan, Kokkolan kirkkoherra Antti Chydeniuksen.

Kuvalähde: Museovirasto/Pekka Kyytinen

Pakollisten rokotusten teho nähtiin vuosisadan vaihteessa

Kun Suomen Talousseura otti rokotukset vastuulleen 1804, laajenivat ne lopulta tehokkaasti kansan pariin. Ensiksi niiden tekijöiksi määrättiin lukkarit, mutta tämä ei tuottanut suurta menestystä. Kun mukaan saatiin myös papit, moninaiset virkamiehet ja ihan tavalliset kansalaiset, alkoi rokotus yleistyä. Isorokkoepidemioita oli kuitenkin jatkuvasti. Lopullisesti asiat alkoivat parantua, kun vuodesta 1890 lähtien rokotus tuli pakolliseksi koko maassa. Viimeinen suuri epidemia Suomessa oli 1918 ja hieman pienempi 1936. Nykyään isorokkovirusta on olemassa enää parissa laboratoriossa eli se on hävitty maailmasta.

Saastuttawainen kolera

Kolera saapui Suomeen ensimmäistä kertaa vuonna 1831 osana koleran toista pandemiaa. Tautia havaittiin kesäkuussa Viipurissa, ja elokuussa sitä tavattiin jo Helsingissä ja Turussa. Tuona kesänä koleraan sairastui lääkintöylihallituksen mukaan 1 258 henkilöä. Kuolleisuus oli yli 50 %. Kolmannen kolerapandemian aikana vuonna 1848 tautia tavattiin taas Suomessa. Tauti levisi Laatokan rantamilta Suomenlahden rannikkokaupunkeihin. Tällä kertaa tauti esiintyi myös sisämaassa, muun muassa Hämeenlinnassa. Sairastuneita arvioidaan olleen 1 747, ja kuolleisuus oli jälleen noin 50 %:n luokkaa

Helsingin keskustassa sijaitseva kolerahautausmaa sekä Turun Itäharjun vastaava paikka muistuttavat vuoden 1831 koleraepandemiasta. Käytössä oli erilaisia torjuntatoimia, kuten sairastuneiden eristämistä. Lisäksi keisarin armollisesta käskystä piti joka sunnuntai lukea kirkoissa rukous ”Wapahda meidät siitä raskaasta ja saastuttawaisesta taudista, joka meidän lähitienoissamme matkaansaattaa häwitystä ja surua kaikissa sukukunnissa.”

Pelkoa ja taikauskoa

Kolera aiheutti tuolloin myös väkivaltaisuuksia pelon ja taikauskojen takia. Lääketieteen opiskelija Lars Isac Ahlstubbe lähetettiin Mäntsälään hoitamaan potilaita. Häntä oli vasta vihaisia paikallisia pitäjäläisiä, jotka olivat varustautuneet heinäseipäillä. Onneksi Ahlstubbe nuoresta iästään huolimatta sai seurakuntalaiset rauhoittumaan omalla käytöksellään. Sen sijaan Salmin pitäjässä murhattiin nimismies Neiglick. Hänen epäiltiin myrkyttäneen pitäjäläisiä. Tuon murhan johdosta pidätettiin peräti 175 henkilöä, joista kuolemaan tuomittiin 43. Heidät kuitenkin armahdettiin lopulta, mutta silti 13 miestä tuomittiin elinikäiseen karkotukseen Siperiaan.

Tuhkarokko kuritti lapsia

Marian sairaala 1910-luvulla, Helsingin kaupunginmuseo

Yksi, jo melkein unohtunut vakava lastensairaus on saatu kuriin nimenomaan rokotuksilla. Tuhkarokko aiheutti vielä vuonna 1960 reilut sata kuolemaa ja tartuntoja raportoitiin yli 38 000. Tuhkarokko saattoi aiheuttaa vakavia jälkitauteja, kuten parantumattoman aivokalvontulehduksen.  Tämä tarkoitti monesti jopa vuosien sairaalahoitoa. Pienenä esimerkkinä varhaisemmilta ajoilta voisi ottaa Akaan seurakunnan vuonna 1749. Tuon vuoden aikana Akaassa kuoli tuhkarokkoon 19 lasta, kaikki iältään alle 10 vuotta. Vertailun vuoksi samana vuonna syntyi 34 lasta.

Esimerkiksi HisKin avulla jokainen sukututkija voi lähteä selvittämään itselleen tärkeän paikkakunnan epidemioita. Toinen hyvä vaihtoehto ovat seurakuntien väkilukutaulut vuodesta 1749 lähtien. Niistä selviävät helposti vuosittaiset kuolinsyyt ja määrät.

Kaikki tämän kirjoituksen kuvat on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin omiin sukukuviisi!

Artikkelikuvassa on Lastenlinnan pieniä potilaita ja hoitajia sairaalan pihalla 1920-luvun alkupuolella. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.