Kymmenen työtä, jotka ovat aikansa eläneet

Kymmenen työtä, jotka ovat aikansa eläneet

Leikkasiko isoisäsi isä jäätä työkseen? Ehkäpä mummosi oli puhelinvaihteen hoitaja ja kytki puheluita talosta toiseen?

On todella useita ammatteja, joita esivanhempamme aikanaan tekivät mutta ovat nykyisin hävinneet..

Tässä kymmenen esimerkkiä ammateista, joita ei enää ole:

1) “Karhu-vetäjä” oli joku, joka kuljetti karhuja ympäri maata. Karhuja käytettiin “karhunpurenta” otteluissa. Ottelut olivat suosittuja ajanvietteitä Englannissa aina 1900-luvulle asti.

Credit: British Museum, London

2) ”Hampun käsittelijät” työskentelivät tekstiili teollisuudessa ja erottivat hampun tai pellavan karkean osuuden ”pörröttäjällä”.  Heitä kutsuttiin myös ”pörröttäjiksi”.

Credit: Library of Congress

3) ”Puolapojat” työskentelivät tekstiilitehtaissa 1800-luvulla ja 1900 luvun alkupuolella. Heidän työnsä koostui siitä että he toivat tyhjät puolat naisille kangaspuiden luo ja noutivat puolat kun ne olivat täynnä kehrättyä puuvilla- tai tai villalankaa.

Kuva: Nara - 523488

4) ”Kirjakauppiaat” olivat matkustavia myyjiä.  Heidät tunnettin myös  “kirja kalastelijoiksi”, he kulkivat ovelta ovella ja möivät kirjoja.  Monelle maaseudun amerikkalaiselle tämä oli ainoa tapa saada uutta luettavaa aineistoa.

Kirjakauppiaat

5) ”Murskaajapoika” oli hiilikaivostyöläinen Yhdysvalloissa ja Englannissa. Hän erotteli epäpuhtaudet hiilen joukosta käsin.

Kuva: George Bretz

6) ”Gandy tanssija” oli entinen rautatietyöntekijä, jonka tehtävä oli asettaa kiskoja paikalleen ja kunnossapitää rautatiekirkostoa.  Englannissa heitä kutsuttiin ”navvys.” Kutsumanimi tulee heidän järjestelmällisistä tanssiliikkeeïstä kuten rautatietyöntekijöillä.

7) “Jäämies” oli se joka nouti järvien ja jokien pintajään talvella. Jää varastoitiin sitten “jäätaloissa” vuodet ympäriinsä ja jää myytiin lohkoina. Tämä oli tapa jäähdyttää ennekuin jääkaapit tulivat käyttöön.

Rawson, Ohio (c1920)

7) “Jäämies” oli se joka nouti järvien ja jokien pintajään talvella. Jää varastoitiin sitten “jäätaloissa” vuodet ympäriinsä ja jää myytiin lohkoina. Tämä oli tapa jäähdyttää ennekuin jääkaapit tulivat käyttöön.

(Toronto, Canada; c1890)

8) 1960 luvulle asti joissakin paikoissa, ”Puhelinvälittäjät” yhdistivät puhelut talosta toiseen asettamalla puhelinjohdon pistokkeen haluttuun pistorasiaan. Suomessa heitä kutsuttiin ”SentraaliSantroiksi”. George Willard Croy; stä tuli ensimmäinen puhelunväliittäjä kun hän aloitti työnsä Boston Telephone Dispatch Company:ssä  tammikuussa 1878, ja  Emma Mills Nutt:sta tuli ensimmäinen naispuolinen puhelunvälittäjä kun hän aloitti työt samassa yhtiössä syyskuun 1. päivänä 1878.

Kuva: Seattle Municipal Archives, Seattle, Washington

9) ”Herättäjä” (yleensä vanhempi mies tai nainen) toimi ihmismäisenä herätyskellona aina 1920 luvulle asti.  Pamppua tai keppiä apuna käyttäen hän koputteli ovia tai ikkunoita herättäen ihmisiä aamulla niin että nämä nousisivat ylös ajoissa.

Kuva: Bacup Natural History Society

10) “Tehdastyöläisten lehtori” luki kirjoja tai sanomalehtiä ääneen työntekijöille heitä viihdyttääkseen työn teon ohessa.

Tehdastyöläisten lehtori

Oliko joku sinun perheenjäsenistäsi sellaisessa ammatissa, jota ei enää ole?

Tägit:

Kommentit

Sähköpostiosoite pidetään yksityisenä, eikä sitä näytetä

  • mikko salo

    23 syyskuun, 2014

    mittarinlukija,höyryveturinkuljettaja,kolilemppari,

  • Esko Paavola

    23 syyskuun, 2014

    Kuudes esi-isäni toimi Haapavedellä kuudennusmiehenä 1700 luvulla. Ilmeisesti joku virkavallan apulainen.

  • mari pystynen

    23 syyskuun, 2014

    Mikko Salo: mikä on kolilemppari?

    Kirkonpalvelija/suntio: työnkuvaan ei enää kuulu herätellä saarnan aikana nukahtaneita … luulisin

  • Anu Mannermaa

    24 syyskuun, 2014

    Mummini oli rautateillä kirjurina.

  • Seppo Vanhala

    26 syyskuun, 2014

    Kolilempparilla tarkoitettiin koksihiilen lapioijaa

  • Minna Viikeri

    26 syyskuun, 2014

    Isän isä oli sekatyömies. Sellaista työnimikettä ei käsittääkseni enää nykyään ole?

  • Harri Lehto

    28 syyskuun, 2014

    Vaimoni oli reikäkorttilävistäjä kuusikymmentäluvun alusta noin vuoteen 1985, jolloin työ siirtyi tietokoneelle.