Vanhan kirjeen tulkitseminen

Joia Sokol Thompson, joka asuu Etelä-Carolinassa, kertoi tämän tarinan siskostaan Carol Sokolista, Utahissa asuvasta sairaanhoitajasta.

Carol on Sokolin perheen sukututkija ja on selvittänyt heidän historiaansa – pääasiassa isän puolen – jo 14 vuotiaasta asti 1970-luvun alussa. Yksi hänen hienoimmista sukukalleuksistaan on kirje, joka on kirjoitettu hänen isoisoisälleen vuonna 1880. MyHeritage johti hänet serkun luo Kanadaan, joka tulkitsi vanhan kirjeen ja löysi uusia sukuhaaroja.

Carolin äiti oli aina aviomiehensä mukana sukulaisvierailuilla ja talletti vuosien ajan sukuhistoriatietoja. Hän pyysi usein sukulaisia täydentämään sukuhaarojen tietoja ja sukutaulujen sivuja, joita hän järjesteli.

Täydensimme kaikki hänen sukupuunsa tietoja usean sukupolven yli. Poikkeus oli hänen isänsä isän puoleinen sukuhaara. Emme päässeet vuoden 1810 yli, koska kukaan perheestä ei osannut puhua, lukea tai kirjoittaa tšekin kieltä ja tiedot, joita tarvitsimme, olivat rautaesiripun takana.

Kun rautaesirippu murtui 1989, perhe tiesi, että jonain päivänä he voisivat saada nuo tiedot. Carol matkusti kerran Iowan läpi tapaamaan serkkujaan ja he antoivat hänelle kirjeen, jonka yksi heidän isoisoisistään oli kirjoittanut helmikuussa 1880. Kirje – hauraassa kunnossa – oli kirjoitettu tšekin kielellä ja sitä oli vaikea kääntää.

1990-luvun lopulla sisarenpoika lähti Tšekin Tasavaltaan mormonikirkon lähetystyöhön. Hän oppi puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan tšekin kieltä, mutta ei pystynyt selvittämään vaikeaa kirjettä. Hän etsi kaupunkeja, joissa arveli esivanhempiensa eläneen. Koska maiden rajat muuttuivat Itävalta-Unkarin keisarikunnan ja ensimmäisen maailmansodan aikana, hän ei voinut tietää tarkkoja paikkoja.

Vuoden 2012 alussa Joian puoliso Brian kuuli MyHeritagesta ja arveli, että Carol voisi olla kiinnostunut MyHeritagen tarjoamasta ilmaisesta ohjelmasta.

Ehdotin, että hän kokeilisi MyHeritagea. Hän löysi melkein heti miehen, joka oli julkaissut tietoja, jotka sopivat yhteen kaukaiseen sukulaiseemme; Carol piti tätä ihmeenä. Valitettavasti mies, jolla oli sama sukunimi, Sokol, ei vastannut sähköposteihinsa heti.

Samaan aikaan Carol valmisteli matkaa Saksaan Baijeriin – lähelle Tšekin rajaa – käydäkseen tapaamassa miestään, joka oli siellä töissä. Hän pakkasi tietonsa, mukaan lukien vanhan kirjeen, mukaan matkalle. Hän aikoi yrittää seurata siskonpojan aavistuksia esivanhempien kotikaupungeista Tšekin tasavallassa.

Päivää ennen lähtöä Carol sai vastauksen MyHeritage-postilaatikkoonsa. Kanadalainen oli viestinyt hänelle ja selitti, että hän oli palkannut miehen (jota Carol yritti tavoittaa MyHeritagen kautta) etsimään tietoja hänen esivanhemmistaan, mutta tutkija ei puhunut englantia. Kaukainen kanadalainen serkku puhui sekä tšekin kieltä että englantia ja otti yhteyttä tutkijaan ja järjesti Carolin ja tutkijan tapaamisen parin päivän kuluttua.

Carolin aviomies otti myös yhteyttä Prahassa asuvaan henkilöön, joka oli vastuussa nuorista lähetystyöntekijöistä – ja hankki kaupungin paikallisen sukututkimuskeskuksen johtajan nimen ja puhelinnumeron.

Sukututkimuskeskuksen johtaja tapasi Carolin ja hänen poikansa Prahassa ja soitti sitten tšekkiläiselle tutkijalle ja järjesti tapaamisen seuraavaksi päiväksi tämän kotiin, joka oli noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista. Johtaja matkusti Carolin ja hänen poikansa kanssa tapaamaan miestä.

Puolessa tunnissa hän lupasi tutkia sukumme yksityiskohtia normaalilla palkkiolla. Hänen työnsä on laajentanut sukupuutamme seitsemällä sukupolvella. Me olemme löytäneet satoja suorassa sukulaisuussuhteessa olevia sukulaisia ja heidän jälkeläisiään. Kuitenkin katsottuaan vanhaa kirjettämme Sokol-serkku sanoi, että se oli kirjoitettu vanhalla tšekin kielellä eikä hän osannut kääntää sitä.

Kun Carol palasi Yhdysvaltoihin, kanadalainen serkku otti häneen yhteyttä uudelleen ja kysyi, miten etsintä oli sujunut. Hän kertoi menestyksestään – ainoa pettymys oli hänen mukaansa se, että tutkija ei osannut kääntää vanhaa kirjettä, jota meillä oli ollut jo yli 40 vuotta. Kanadalainen serkkumme yllätti silloin meidät sanomalla, että hän osaisi kääntää vanhaa tšekin kieltä.

Carol lähetti hänelle kirjeen ja perhe sai tietää, että joku serkku oli kirjoittanut sen – kirjeen kirjoittaja oli sukua myös kanadalaiselle serkulle.

Kirje kuvasi sitä, miten perhe eli Böömissä 1880-luvulla ja se auttoi meitä selvittämään monta tärkeää sukulaisuussuhdetta. Lähetimme isoisoäitimme kuvan Iowasta böömiläiselle serkulle, joka valitti, että ei voinut lähettää mitään kuvaa Iowaan.

Seuraavana vuonna kanadalainen serkku vieraili Tšekin tasavallassa ja lähetti meille sähköpostilla kuvan kirjeenkirjoittajan ja (ja hänen vaimonsa) hautakivestä. Hän ei voinut uskoa silmiään, kun näki, että avioparin kuvat – parin, joka oli kirjoittanut alkuperäisen kirjeen – olivat posliinilautasilla hautakivessä.

Perheemme on saanut vihdoin nähdä esivanhempiemme kasvot kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Perhe löysi muitakin etäisiä sukulaisia MyHeritagesta. He vertailevat nyt tutkimuksiaan uusien sukulaistensa kanssa ja keräävät lisää esivanhempien nimiä.

Olemme oppineet, että on hyvin arvokasta liittää sukuhistoria jonkun sukututkimusohjelman, esimerkiksi MyHeritagen, perhesivustolle. Tutkimuksemme on hyötynyt suuresti siitä, että olemme voineet käyttää toisten tutkijoiden linkkejä, joita olemme löytäneet perhesivustoilta. He ovatkin serkkujamme! Paras tutkimus on ollut ”perhejuttu”. Olemme kiitollisia kaikesta tehdystä indeksoinnista, koska sitä kautta olemme nähneet dokumentteja ja esivanhempiemme allekirjoituksia. Käytettävissä on nykyään niin paljon tietoa, että sukututkimus on jännittävää ja palkitsevaa.

Piditkö tästä tarinasta? Voitko kertoa omasta tutkimuksestasi ja löydöistäsi ja jakaa tarinasi muillekin? Jos on, lähetä meille sähköpostia osoitteeseen stories@myheritage.com.