Läänintilit – Kustaa II Aadolf uudisti hallintoa

Läänintilien juuret ovat Kustaa II Aadolfin toimeenpanemassa hallintouudistuksessa, jolla yritettiin poistaa aikaisempien voutikuntatilien tietynlaista jäykkyyttä. Oletkohan jo ehtinyt perehtyä niihin?

Yksittäisen voudin tilien pitämisen ja tilityksien tekemisen sijasta siirryttiin vuodesta 1635 lähtien läänikohtaiseen tilitysjärjestelmään. Lääninhallituksen lääninkonttori sai tehtäväkseen varainhoidon ja näin meille on jäänyt lähes 400 vuoden takaisiakin maksuliikenteeseen liittyviä asiakirjoja.

Läänintilit muodostuvat neljästä eri osasta:

Maakirjat

Läänintilit on digitoitu kattavasti Kansallisarkiston toimesta. Sisältö voidaan jakaa neljään osaan, joista ensimmäiseen kuuluvat em. maakirjat.

Eräs tärkeimmistä ohjeista oli, että lääninkirjanpitäjien piti laatia oikea ja ”väärentämätön” maakirja. Sen piti sisältää pitäjien kylät ja tilat, sekä tiedot siitä, mikä oli perintömaata ja mikä kruununmaata, mikä oli autiona ja mikä oli läänitettynä. Maakirjan tehtävä oli kertoa hallinnolle mahdollisimman tarkkaan valtakuntaan kuuluvien maiden maanluonnot. Maakirjojen sisältö muokkautui ajan tarpeiden mukaan ja ne sisälsivät lopulta hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja tilojen veronmaksuun liittyvistä seikoista.

Tilikirja

Toinen osa sisältää läänin päätilikirjan (ruots. Landsbok). Siihen kirjattiin edellisen vuoden maksut ja selvitettiin kuluvan vuoden vakinaiset verot. Kruunu joutui aina tekemään myös verojen lyhennyksiä (ruots. afkortningar). Tämä johtui mm. autiotiloista, kestikievareiden ja postitalonpoikien verovapaudesta ja vaikkapa tuomareiden palkoista. Läänin päätilikirjassa on yleensä viite ns. tositekirjaan.

Tositteet

Kolmannessa eli tositekirjassa ovat sen nimen mukaisesti tositteet. Ne ovat käytännössä veroluetteloita, jotka kertovat tarkemmin läänintilikirjan merkinnöistä. Läänintilikirjan viitteellä löydät kyseisen tiliviennin ja erittelyn tositekirjasta. Tositekirjoista voit löytää mm. henkikirjat, kymmenysluettelot, myllytulliluettelot, autiotaloluettelot, sakkoluettelot, sotilasmaakirjat, kestikievari- ja postitaloluettelot, pitäjän käsityöläisluettelot sekä suostuntavero- eli ylellisyysveroluettelot.

Henkikirjoja alettiin sitoa erillisiin niteisiin joskus 1750-luvun tienoilla. Jos siis haluat löytää henkikirjan vuosien 1635–1750 väliltä, tarkasta ensin ao. vuoden tositekirja läänintileistä. Sukututkijalle voi olla iloa myös siitä, että monet tilit allekirjoitti paikallinen pappi tai virkamies. Koska tositekirjoihin sisältyy valtava määrä myös yksittäisiä kuitteja, löydät allekirjoituksia runsaasti.

Henkikirjat

Neljäs osa, henkikirjat ovat luetteloita niistä henkilöistä, jotka maksoivat henkirahaa eli -veroa. Nämä luettelot menevät lääneittäin, pitäjittäin, kylittäin ja ruokakunnittain.

Kannattaa aina muistaa, että henkikirjat eivät ole täydellisiä luetteloita väestöstä. Niistä puuttuvat alle 12-vuotiaat, yli 63-vuotiaat, loiset, työkyvyttömät, aateliset palvelijoineen, sotilaat sekä eräät muut henkirahasta vapautetut ihmisryhmät. Vasta 1800-luvun kuluessa henkikirjoihin ilmestyvät ruokakunnan kaikki jäsenet.

Pääset hyvin alkuun sukututkimuksessasi rekisteröitymällä MyHeritageen. Apua saat suomalaiseen sukututkimukseen liittyvistä artikkeleista, joita MyHeritagessa on runsaasti.

Suomen Asutuksen Yleisluettelo

Läänintilien ja henkikirjojen sisältöä on käytetty hyväksi Suomen Asutuksen Yleisluettelossa, joka on 1900-luvulla tehty kooste erilaisista tiliasiakirjoista. Sen avulla aikaa ennen kirkonkirjoja on helpompi tutkia. Huolellinen tutkija voi vaikka verrata SAY:n ja henkikirjan tietoja tietyn talon tahi kylän kohdalta.

Yllä oleva kuva on Uudenmaan ja Hämeen läänin tileistä vuodelta 1635. Viite: Uudenmaan ja Hämeen läänin tilejä – 7879 Henkikirja 1635-1635, jakso 72, sivu 61: <Sysmä: >Karilanma Woipola Saaris Rapala Koskipä fierdung Kelkytte Hardoila Kåskipä

Alla oleva kuva on Suomen Asutuksen Yleisluettelosta vastaavan talon kohdalta. Viite: Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto – Sysmä, jakso 61, sivu 61: Hardoila Koskipää.

Henkikirjan perusteella Hartolassa asui mm. seuraavia henkilöitä:

• Per Persson m sin hu 2
• Lasse Erichsson mz sin h 2
• Anders Erichsson mz sin h 2
• Thomas Henrichsson mz sin h 2
• Siffre Henrichsson mz sin h 2

Merkinnät siis tarkoittavat, että em. miehet asuivat Hartolassa vaimoineen ja joka taloudessa oli kaksi henkirahaa maksavaa. Vertaaminen Suomen Asutuksen Yleisluetteloon kannattaa, jotta oppii helpommin tulkitsemaan myös alkuperäisiä lähteitä. SAY ei ole alkuperäislähde, joten siitä löytyy myös virheitä.

Rohkeasti tutkimaan läänintilejä – mitä tietoja esivanhemmistasi saattaakaan löytyä

Lähde rohkeasti tutkimaan läänintilejä, sillä ne sisältävät valtavan määrän sinulle uusia asioita. Näin uskallamme väittää, sillä erilaisia veroja ja veroluonteisia maksuja on kerätty runsaasti. Otetaanpa myös vielä esille nuo em. allekirjoitukset. Savon ja Karjalan läänintileihin kuuluvasta henkikirjasta vuodelta 1808 löytyy näin edustava joukko silloisen Kuopion alueen isäntiä, jotka saivat kunnian piirtää puumerkkinsä tositekirjaan.

Savon ja Karjalan läänin tilejä – 9092 Henkikirja 1808-1808, jakso 311, sivu 575-576.

Artikkelikuva: Suomen läänit 1634–1642. Kuvalähde: Mapsed/wikipedia

1. Turun lääni
2. Uudenmaan (ja Hämeen lääni)
3. Pohjanmaan lääni
4. Karjalan lääni
5. Käkisalmen lääni
6. Hämeen lääni
7. Savonlinnan lääni
8. Porin lääni 

P.S. Älä unohda käydä MyHeritagen Tietopankissa. Siellä on suomenkielisiä artikkeleita, webinaareja ja suomeksi tekstitettyjä muutaman minuutin pituisia ohjevideoita.