Pakolaiset Suomessa – vyöry Suomeen 1920-luvulla

Tämän vuoden aikana on Eurooppaa kohdannut valtava pakolaisaalto, jonka taustalla ovat sotatoimet. Sota onkin ollut suurin syy pakolaisuuden taustalla, mutta myös nälänhädät ovat ajaneet ihmisiä massoittain liikkeelle. Sukututkijalle pakolaiset Suomessa ovat monesti tuttu aihe. MyHeritage tutustui asiaan ja kerromme siitä alla olevassa artikkelissa.

Pakolaisuus Suomeen 1920-luvulla

Juuri itsenäistynyt Suomi sai kokea 1920-luvulla merkittävän aallon pakolaisia, jotka tulivat maahamme idän suunnalta. Erityisen paljon heitä saapui Itä-Karjalasta ja Vienan Karjalasta. Itä-Karjalan väki lähti liikkeelle 1921–22 tapahtuneen epäonnistuneen kansannousun jälkeen. Tarkkoja tilastotietoja pakolaista ei ole, mutta pelkästään 1922 heitä oli luultavasti noin 35 000. Tästä määrästä noin puolet oli venäläisiä ja loput ns. heimokansojamme, karjalaisia sekä inkeriläisiä

Suojeluskuntalaisten lehti 19.1.1922 Nro 3. Kansallisarkisto.fi

Vienan Karjalan pakolaiset

Vienan Karjala on historiallismaantieteellinen alue Venäjällä Vienanmeren länsirannikolta Suomen itärajalle. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, etelässä Aunuksen Karjalaan Luva-, Kiimas- ja Nuokkijärven linjalla itäkaakkoon ja idässä Arkangelin alueeseen. Vienan Karjalasta pakolaisia tuli suurin piirtein 11 000. Heidän uudet sijoituspaikkansa löytyivät lähinnä Kemin seudulta, mutta myös Oulun alueelta ja osin itärajamme tuntumasta. Yksi iso työllistäjä oli tuolloinen Kemin saha, sillä siellä oli töissä noin 1 000 vienankarjalaista. Tämä aiheutti jonkin verran pelkoja Kemissä. Tulijoiden pelättiin vievän työt paikallisilta. Karjalaiset olivat uskonnoltaan ortodokseja ja poliittisesti he olivat kallistuneet oikeiston suuntaan, kun taas paikallinen väestö oli hyvinkin vasemmistolaista. Välit pysyivät kireinä pitkään 1920-luvun jälkeenkin.

Suomen kuvalehti 7.2.1931 nro 6. Kansallisarkisto.fi

Vienan Karjalasta tulleiden pakolaisten kohtelu samoin kuin viime sotien aikana Petsamon, Sallan ja Kuusamon luovutetuilta alueilta tulleiden kohtelu poikkesi merkittävästä Viipurin Karjalan pakolaisiin verrattuna. Vienankarjalaisten piti erikseen anoa oleskelu- ja työlupa, sillä hehän eivät tulleet Suomeen kuuluneelta alueelta, kuten 1940-luvun evakot.

Sopeutuminen uuteen kotimaahan

Osa heistä sai kokea 1920- ja 1930-lukujen ”ryssävihaa”. Äärivasemmalla heitä pidettiin pettureina, jotka olivat lähteneet kommunismia pakoon. Toisaalta äärioikealla heitä käytettiin mm. lakonmurtajina vasemmiston masinoimissa lakoissa. Koska vienankarjalaisten asuttaminen tapahtui lähinnä pohjoisessa, piti monen raivata uusi tilansa kirjaimellisesti keskelle korpea. Suot piti kuivattaa ja metsät raivata. Moni myös suomensi venäläiseltä kalskahtaneen nimensä ja vähitellen alkoi sopeutuminen uuteen kotimaahan. Näistä 1921–22 vuosien pakolaisista on puhuttu ja kirjoitettu paljon vähemmän kuin viime sotiemme evakoista. Tämä johtunee mm. siitä, että heitä oli lukumääräisesti paljon vähemmän. Laatokan Karjalasta ja Kannakselta pakolaisia tuli lähes puoli miljoonaa.

Vienan Karjalan pakolainen Jopi Kujala perheineen 1920-luvulla. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Kokeile vanhojen sukukuviesi värittämistä – se on hauskaa! Alkuperäinen kuva säilyy koskemattomana.

Valtion pakolaisavustuskeskuksen toiminta

Vuonna 1922 perustettu Valtion pakolaisavustuskeskus sai toimenkuvakseen valtion pakolaishuollosta vastaamisen. Se sai alaisekseen kaikki silloin toiminnassa olleet avustuselimet ja huoltolaitokset koko maan alueelta. Pakolaisavustuskeskusta johti sisäasianministeriön asettama toimikunta, kun taas toimeenpanosta huolehti erityinen kanslia. Tämä keskus toimi aktiivisesti noin 15 vuotta ja lopetti toimintansa vuonna 1958.

Valtion pakolaisavustuskeskuksen tehtävänä oli koordinoida ja jatkaa olemassa ollutta avustustyötä. Avustustarpeiden ja -keinojen kartoittamisen lisäksi keskus kiinnitti huomiota esimerkiksi valistustyöhön, pakolaisten opiskelumahdollisuuksiin, kirkollisten ja sielunhoidollisten kysymysten ratkaisemiseen sekä sairauden- ja terveydenhoitoon.

Tärkein avustusmuoto oli raha, kun alussa oli jaettu elintarvikkeita sekä jonkin verran vaatteita ja jalkineita. Avustusta halunnut täytti lomakkeen, jonka perusteella prosessi lähti liikkeelle. Jos hakija oli täysin tuntematon, vaadittiin lausunto mm. paikalliselta köyhäinhoitoviranomaiselta. Erityisiä huoltolaitoksia perustettiin mm. Kyminlinnaan, Lieksaan ja Ouluun.

Kuvassa rajajoki Terijoella, taustalla Inkerinpuoleinen Retukylä. Kuvan on ottanut Antti Pullinen 1920-luvulla. Museoviraston kokoelmat. Väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Kokeile vanhojen sukukuviesi värittämistä – se on hauskaa! Alkuperäinen kuva säilyy koskemattomana.

Pakolaisavustuskeskuksen arkistot

Valtion pakolaisavustuskeskuksen arkistossa on asiakirjoja vuodesta 1921, osin jo aiemmalta ajalta. Valtion pakolaisavustuskeskuksen keskuskanslian arkisto sisältää saapuneita kirjeitä ja pakolaisten anomuksia, erilaisia kortisto- ja varastoluetteloita, pöytäkirjoja ja tarkastuskertomuksia avustusjakopaikoista sekä muuta sekalaista aineistoa. Kortistoluettelot muodostavat kortiston, joihin on kerätty perustietoja Suomeen tulleista pakolaisista. Omat luettelot on koottu myös kansalaisuuden ja opintoavustusta saaneista. Monet kortit ovat tosin vajavaisesti täytetty.

Arkiston avulla sukututkija saa tietoa, miten pakolainen tuli Suomeen, mihin hän sijoittui ja miten hän myöhemmin maassamme liikkui. Onnekas voi löytää tietoja myös perhesuhteista. Arkisto soveltuu siis sekä sukututkimukseen että laajempaan, siirtolaisuutta käsittelevään selvittelyyn. Erityisen hyödyllisiä ovat sukututkijalle pakolaiskortistot, jotka tosin ovat hieman vajavaisia. Jokaisesta tulijasta korttia ei tehty. Tarkempia tietoja arkiston sisällöstä saat Uudesta Astia-palvelusta käyttämällä esimerkiksi hakusanaa pakolaisavustuskeskus. Astiaa käyttämällä voit myös tilata itseäsi kiinnostavat aineistot käyttöösi tutkijasaliin. Asiakirjoja säilytetään Helsingissä.

Lue muita suomalaiseen sukututkimukseen liittyviä juttuja täältä!

Artikkelikuva: Inkeriläispakolaisten tavaroita tarkistetaan Raasulin tulliasemalla. Museoviraston kokoelmat 1921. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla