Elämäntarina herättää esivanhempasi ”eloon”

Elämäntarina herättää esivanhempasi ”eloon”

Elämäntarina kertoo siitä, mitä esivanhempasi teki, missä hän asui, keitä perheeseen kuului ja millaista hänen elämänsä kaikenkaikkiaan oli. Elämäntarinoiden ei rarvitse olla pitkiä, mutta ne antavat paljon tietoa kyseisestä henkilöstä. Muistathan äskettäisen, Complete-sopimuksen yhteydessä esittelemämme Alie Lindbergin elämäntarinan, DeepStoryn?

Olet varmaan kerännyt MyHeritage sukupuuhusi kaikki löytämäsi päivämäärät ja vuosiluvut syntymistä, vihkimisistä, muutoista ja kuolemista. Samoin olet kirjannut tiedot edellä mainittuihin päiviin liittyvistä paikoista. Mutta oletko muistanut myös kertoa kyseisten henkilöiden elämäntarinan. Kirjoittamalla tarinan henkilön profiiliin, voit sen jälkeen tehdä hänestä uskomattoman mielenkiintoisen visuaalisen esityksen käyttämällä sopivaa kasvokuvaa.

Kuva: Yksityinen kotialbumi, väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kuva: Yksityinen kotialbumi, väritetty MyHeritagen In Colorilla

Tutkimuksesi ansiosta elämäntarinan ainekset sukupuusi henkilöille ovat jo olemassa

Mistä löydät ainekset jonkun sukupuusi henkilön elämäntarinaan? Käytännössä ne ovat jo sinulla olemassa, kunhan kirjoitat ne auki.

Voit aloittaa miettimällä esivanhempasi- tai sukulaisesi syntymän ajankohtaa. Kerro tarina siitä, millainen oli maamme historia juuri tuolla hetkellä. Olimmeko vielä Ruotsin vallan alla vai oliko kyseessä autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan aika?

Entäpä, miten olisi lapselle annetun nimen analysointi? Oliko nimi kenties epätavallinen aikaansa ja paikkaansa nähden vai joku niistä tyypillisistä maaseudun nimistä? Voisit ehkä tutkia, montako saman nimistä lasta kastettiin kyseisen ajankohdan tienoille vuosi kaksi eteen- tai taaksepäin.

Kummien merkitys lapsen elämässä?

Vuoden 1686 kirkkolain mukaan lapselle piti olla kummit. Näitä oli oltava kaksi, mutta tarkemmin ei asiaa määritelty.

Kuva: Kustaa Emil Klint 1910–1939, Satakunnan museo

Kuva: Kustaa Emil Klint 1910–1939, Satakunnan museo

Olivatko kummit lapsen sukulaisia vai naapurin asukkeja? Oliko joukossa joku pitäjän säätyläisistä, upseereista tai kenties kirkkoherran perheestä? Entä oliko sama henkilö ollut monien muidenkin lasten kummeina kyseisellä paikkakunnalla?

Kummien tarkka selvittäminen voi tuoda myös uutta tietoa lapsen muutoin tuntemattomiksi jääneistä isovanhemmista. Kun nämä lapsuuden vaiheet on tutkittu, on aika siirtyä seuraavaan tarinan kohtaan, rippikirjaan!

Rippikirjojen merkinnät antavat paljon tietoa

Lasten- ja etenkin rippikirjoissa on valtavasti tietoa, jos nämä pienet vihjeet vain jaksaa kaivaa esiin. Tässäkin blogissa ovat olleet esittelyssä kinkerimerkinnät eli esivanhempiemme kristinopin sekä lukutaidon arvosanat. Tosin ne on esitetty rastien muotoisilla symboleilla, mutta niiden avulla voit seurata henkilön taitojen kehittymistä läpi hänen elämänsä.

Rippikirjoista voit huomata senkin, mikäli nämä pappien kuulustelemat taidot eivät ole esivanhempaasi juuri kiinnostaneet. Tästä aihepiiristä tarinallinen teksti irtoaa lähes itsestään, sillä vanhimmat rippikirjat löytyvät jo vuodelta 1667 parista kymmenestä eri seurakunnasta.

Rippikoulua käytiin jo kolmisen sataa vuotta sitten ja vaikka pelkkä ripiltä pääsyn päivämäärä ei ole kovin ihmeellinen tieto, ovat siitä seuranneet oikeudet mielenkiintoisia. Vain rippikoulun käynyt saattoi mennä vihille tai omistaa kiinteää omaisuutta! Monelle tulikin kiire rippikouluun viimeistään siinä vaiheessa, kun avioliiton satamaan purjehtiminen alkoi siintää mielessä.

Eikö sinulla vielä ole MyHeritage-tiliä – rekisteröidy täällä – se on ilmaista!

Avioliiton solmimiseen ja häihin liittyy luonnollisesti paljon traditioita

Kirkollinen vihkiminen avioliiton juridisena alkuna tuli voimaan vasta vuoden 1734 laissa. Tätä ennen oli menty kihloihin ja morsiamella oli myös oltava naittaja. Naittajan valta poistui kokonaan laista vasta 1930.

Kuva: Selma Jacobsson 1881, Museovirasto, kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kuva: Selma Jacobsson 1881, Museovirasto, kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Mikäli hääperinteeseen liittyvät asiat kiinnostavat, suosittelemme käyntiä Suomen historiallisen seuran arkistossa Helsingissä. Häistä on kirjoitettu paljon kirjallisuutta, mutta sitkeä etsijä voi löytää perimätietoa juuri tietystä, itselle mielenkiintoisesta pitäjästä SHS:n laajoista arkistoista. Kannattaa olla vaikka ensin sähköpostitse yhteydessä heihin.

Kirkon tilikirjoista ja tietenkin vihittyjen luetteloista voit tutkia missä häät pidettiin. Vihkiminen tapahtui pääsääntöisesti kotona, pappiloissa tai kirkossa. Tiliasiakirjat, jotka löytyvät seurakuntien digitoiduista arkistoista, kertovat vihkimaksun suuruuden. Seurakuntahan otti korvauksen kasteesta, vihkimisestä ja hautauksesta. Tosin köyhät tai seurakuntaa uskollisesti palvelleet henkilöt saatettiin vapauttaa esimerkiksi hautausmaksusta. Joka tapauksessa häiden ympäriltä löydät helposti valtavan määrän tietoutta, jonka voit kirjoittaa auki MyHeritagen sukupuuhusi kyseisten henkilöiden kohdalle.

Kirkkolaki määräsi pitämään kirjaa seurakunnasta ja seurakuntaan muuttaneista

Muuttokuva Ivan Timiriasew 1919, Helsingin kaupunginmuseo, väritetty MyHeritagen In Colorilla

Muuttokuva Ivan Timiriasew 1919, Helsingin kaupunginmuseo, väritetty MyHeritagen In Colorilla

Ihmisten muuttaessa pitäjästä toiseen, piti heidän hankkia muuttokirja tätä varten. Näistä muuttokirjoista löydät tiivistetyssä muodossa esivanhempiesi kristinopin osaamisen ja lukutaidon. Samoin saat tietoa siitä, miten hyvin he ovat käyneet ehtoollisella, kinkereillä ja onko rippikoulu tullut käytyä. Muuttokirjoissa on kerrottu edelleen mahdollisista fyysisistä puutteista.

Hautajaisiin liittyi poismenneen muistelemista ja suremista

Elämän päättyessä kuolleiden ja haudattujen luettelot kertovat huolelliselle tutkijalle paljon. Hautaukseen ja kuolemaan liittyviä traditioita ja käsityksiä on niitäkin koottu em. Suomen historiallisen seuran arkistoihin. Tarinaa voit keriä kokoon vaikkapa itse hautapaikasta ja mahdollisesti vielä olemassa olevasta hautamuistomerkistä. Näistä löydät tietoa aiemmasta blogipostauksestamme.

Kuva: Victor Barsokewitsch 1897, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

Kuva: Victor Barsokewitsch 1897, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

DeepStory kokoaa elämäntarinan eläväksi kertomukseksi

Kirjoita siis sukusi tarinat talteen, käytä ripaus mielikuvitustakin ja ennen kaikkea kirjaa kaikki MyHeritagen henkilöprofiileihin. Näin pääset parhaalla mahdollisella tavalla hyödyntämään mm. DeepStoryn ominaisuuksia!

Alla Rodion Dobrininin elämäkertavideo

Tutustu elämänkertavideoihin täällä

Artikkelikuva on vuodelta 1948, yksityinen kotialbumi – minkähänlaisen tarinan tästä saisi kehitettyä?