DNA-osuman ansiosta hän sai kirjeen edesmenneeltä biologiselta isältään, jota ei koskaan tuntenut.

Kalifornian Danvillestä kotoisin oleva sähköajoneuvoanalyytikko Loren McDonald löysi 66-vuotiaana vastauksen kysymykseen, joka vaivasi häntä koko elämänsä ajan – kuka oli hänen isänsä?

Loren tiesi pienestä pitäen, että hänet oli adoptoitu ja että hänen syntymävanhempansa olivat ruotsalaista alkuperää. ”Kysymys siitä, kuka olen, oli suuri osa lapsuuttani”, hän sanoo. ”99 prosenttia maailman ihmisistä voi katsoa vanhempiaan, nähdä fyysisen yhdennäköisyyden, nähdä vanhemmiltaan perimänsä piirteet ja tavat – sekä hyvät että huonot -. Adoptiolapsilla ei yleensä ole tätä mahdollisuutta. He elävät suuren kysymysmerkin kanssa.”

Loren McDonald

Dramaattinen kirje 25-vuotiaana

Vuonna 1982, kun McDonald oli 25-vuotias, hän sai lapsena adoptioprosessia hoitaneelta piirikunnan sosiaalivirastolta 3-sivuisen kirjeen, joka sisälsi monia tunnistamattomia yksityiskohtia hänen biologisesta perheestään. ”Kirje sisälsi kiehtovaa ja oivaltavaa tietoa biologisista vanhemmistani, isovanhemmistani ja iso-isovanhemmistani”, Loren muistelee. ”Kirjeestä sain tietää, että he olivat kaikki ruotsalaista alkuperää, joskin hänen biologisen äitinsä puolelta myös hieman liettualaisia. Vaikka biologinen äitini oli syntynyt Yhdysvalloissa, oli isäni syntynyt Ruotsissa. Sain tietää, että isäni palveli Yhdysvaltain armeijassa, puhui viittä kieltä ja oli syntymäni aikaan yliopistossa ja harkitsi pyrkimistä oikeustieteelliseen. Mutta yksi rivi kiinnitti huomioni erityisesti: ”…hieman sisäänpäin kääntynyt ja kiinnostunut kirjallisuudesta ja halusta kirjoittaa”. Nuo sanat vain hyppäsivät silmilleni ja koskettivat minua, sillä olin aina nauttinut kirjoittamisesta pienestä pitäen”, Loren sanoo.

Kirjeen kautta Loren sai tietää, miten hänen vanhempansa tapasivat: ”Hän ja biologinen äitini tapasivat New Yorkissa. Äitini oli 25-vuotias tullessaan raskaaksi eikä ollut naimisissa.”

Lorenin isä univormussa

Lorenin mukaan yhteiskunta ei tuohon aikaan hyväksynyt naisia, jotka saivat lapsen avioliiton ulkopuolella. ”Heillä oli kaksi vaihtoehtoa: mennä naimisiin sen miehen kanssa, joka sai heidät raskaaksi, tai mennä turvakotiin ja synnyttää, usein kaukana kotoa, ja antaa lapsi kenenkään tietämättä adoptoitavaksi. Kirjeestä sain tietää, että äitini oli lähtenyt New Yorkista ja saapunut Kalifornian Oaklandiin, jossa hän asui useita kuukausia ja synnytti minut aviottomille äideille tarkoitetussa kodissa. Minut luovutettiin adoptioon 10 päivän ikäisenä.”

Vuonna 2015 Loren löysi äitinsä suvun vuonna eräässä sukututkimuslähteessä yhtäkkiä esiin tulleiden uusien tietojen perusteella, tekemällä lisätutkimusta netissä ja kokoamalla asioita yhteen. Hän vahvisti osuman serkkuunsa DNA-testillä. Valitettavasti se oli liian myöhäistä: hänen biologinen äitinsä oli jo kuollut noin kuusi vuotta aiemmin.

Isänsä osalta Loren ei ollut edistynyt etsinnöissään juuri lainkaan. Hänen tekemänsä DNA-testi, joka auttoi häntä löytämään biologisen äitinsä, ei tuottanut yhtään merkittävää osumaa DNA- tai sukututkimussivustoilla. Mutta tuntikausia kestänyt tutkimus auttoi löytämään 90-vuotiaan miehen, joka asui Tukholman lähellä. Hän sopi sosiaaliviranomaisten kirjeessä oleviin moniin johtolankoihin, että Loren oli 95-prosenttisesti vakuuttunut siitä, että hän oli löytänyt biologisen isänsä. ”Löysin hänen osoitteensa ja lähetin hänelle kirjeen vuonna 2015 juuri ennen biologisen äitini löytymistä. En koskaan saanut vastausta, ja kiireisen uran ja elämän vuoksi en seurannut tai jatkanut etsintää. Elämä jatkuu.”

Sitten, helmikuun 2023 lopulla kaikki muuttui

Loren kävi kirjeenvaihtoa biologisen äidin puolelta olevan serkkunsa kanssa hankki lisää valokuvia ja esitti kysymyksiä. Hän kertoi serkulleen pettymyksensä siitä, että ei löytänyt biologista isäänsä. Ja että vaikka hän näki yhä enemmän DNA-osumia äitinsä puolelta, hänen isänsä puolelta ei löytynyt juuri yhtään osumaa eikä mitään merkittävää. Serkku kertoi Lorenille DNA-testejä käsittelevästä artikkelista, ja yksityisyyden suojan asettamista haasteista, kun etsitään sukulaisia Yhdysvaltojen ulkopuolelta, esimerkiksi Euroopasta. Loren ryhtyi sitten toimeen ja latasi DNA-tietonsa MyHeritageen.

Serkun neuvot, artikkeli ja Lorenin päätös käyttää MyHeritagea osoittautuivat elämää mullistavaksi.

Kun Loren oli ladannut raakadatansa MyHeritageen, hän odotti kärsivällisesti, että palvelu analysoi DNA:n ja löysi osumia. Loren jätti MyHeritage-sivustonsa auki selaimella ja päivitti sitä tulosten toivossa muutaman päivän välein.

”Lauantaina 5. maaliskuuta heräsin ja tarkistin MyHeritagen ja huomasin heti, että minulla oli 9,9 prosentin osuma ruotsalaisen miehen kanssa. Tiesin heti, että se oli isäni puolelta ja että olin vihdoin hyvin lähellä isäni löytymistä. Olin shokissa ja melkein pyörryin.”

Isän nimi esiintyi sukupuussa

Loren huomasi nopeasti, että hän pääsi käsiksi juuri löytämänsä ruotsalaisen serkkunsa MyHeritage-sukupuuhun, ja alkoi tutkia nimiä ja yhteyksiä. ”Huomasin, että serkkuni äidin tyttönimi oli sama kuin se, joka minulle annettiin syntyessäni ennen adoptiota”, hän muistelee. ”Tajusin heti, että osumani äiti on todennäköisesti biologinen tätini. Puussa näin, miehen nimen: Göran, joka oli syntynyt vuonna 1932, samana vuonna, jona arvioin isäni syntyneen. Sillä hetkellä tajusin, että olin hyvin todennäköisesti juuri löytänyt biologisen isäni henkilöllisyyden, vaikka hän oli jo kuollut. Lähetin MyHeritagen kautta viestin uudelle serkulleni ja odotin hänen vastaustaan.”

Loren oli niin innoissaan, että hän tuskin sai sinä yönä nukuttua. ”Heräsin keskellä yötä – noin kello 2.30 – ja näin, että olin sattumalta juuri saanut sähköpostiviestin uudelta serkultani: ’Niin mahtavaa kuulla sinusta. Kyllä, Göran on isäsi’, olivat sähköpostin alkusanat.

Loren ja hänen serkkunsa alkoivat vaihtaa viestejä, ja serkku jakoi kuvia Lorenin biologisesta isästä ja tämän kirjoittamista oppikirjoista, tarinoita Goranista ja jopa kirjeitä ja sähköposteja. Muutamaa viikkoa myöhemmin he kävivät videopuhelun. ”Äskettäin löytämäni serkku sanoi, että hän oli odottanut tätä puhelua 40 vuotta, sillä hänen setänsä oli kertonut serkun ollessa nuori, että hänellä oli lapsi. Hän kertoi, että muutamaa vuotta aiemmin Göran teki DNA-testin siinä toivossa, että löytäisi minut!”

Göranin veljenpoika, joka oli hyvin läheinen Göranin kanssa suuren osan tämän elämää, kertoi Lorenille elämäntarinaa tämän isästä, josta tuli englanninkielen professori ja hän opetti useissa New Yorkin korkeakouluissa. Hän oli kolme kertaa naimisissa, mutta ei saanut enää lapsia. Loren sai tietää, että hänen isänsä oli asunut New Yorkin lisäksi Ohiossa, Hollywoodissa, Meksikossa, Pariisissa (ollessaan armeijassa), Puerto Ricossa, Floridassa ja lopulta Filippiineillä, missä hän lopulta kuoli syöpään.

Terveisiä menneisyydestä

Lorenin uudella ruotsalaisella serkulla oli hänelle erityisen jännittävä yllätys: seitsensivuinen kirje, jonka Göran kirjoitti hänelle vuonna 1980 asuessaan New Yorkissa. MyHeritage-tiimi auttoi kääntämään kirjeen englanniksi ja toimitti sen Lorenille – erikoisen sattuman kautta – hänen 66-vuotissyntymäpäivänään. Kirje on sekä humoristinen että surullinen ja kauniisti kirjoitettu – se tarjoaa Lorenille välähdyksen isänsä mieleen, jota hän ei tietenkään koskaan saanut tuntea. Seuraavassa on yksi värikäs katkelma kirjeestä:

“Sitten matkustin Hollywoodiin tullakseni filmitähdeksi. Tehdastyö oli mielestäni aivan liian kauheaa. No, tiedät jo, ettei minusta tullut filmitähteä. Hollywoodissa työskentelin iltaisin tarjoilijana ja päivisin pankkivirkailijana.”

“Tein kahta työtä maksaakseni takaisin Riksbankenin lainan. Näin minulla ei ollut aikaa seurustella ikätovereideni kanssa, joten olin edelleen yksin, ainakin enimmäkseen: Muistan, että minulla oli ihana tyttö Los Angelesissa, ja se oli hyvin onnekasta. Yhtäkkiä Yhdysvaltain rajapoliisi heitti minut ulos, koska viisumini ei ollut enää voimassa.”

“Minulla ei ollut tarpeeksi rahaa päästä takaisin Ruotsiin, joten päädyin naapurikaupunki Tijuanaan Meksikossa, inhottavaan paikkaan. Uuden viisumin saaminen kesti paljon kauemmin kuin odotin – useita kuukausia. Kun rahat loppuivat, sain asua ilmaiseksi bordellissa: täit olivat melkein purra minut kuoliaaksi.”

“Kerjäsin ruokaa turisteilta, enimmäkseen merimiehiltä, ja olin usein nälkäinen. Tässä kaikessa ei ollut mitään erityisen romanttista. En tuntenut itseäni seikkailijaksi. Kun lopulta pääsin takaisin Hollywoodiin ja pankkiin, päätin värväytyä Yhdysvaltain armeijaan. Minut lähetettiin Ranskaan, lähelle Pariisia.”

Lorenille se oli, kuten hän sanoi, oman syntymäpäivänsä kohokohta. ”Nauroin ääneen kirjeen eri kohdille, mutta osa oli myös hieman surullista, sillä minulle oli selvää, että isäni vietti suurimman osan elämästään etsien jotakin”, hän sanoo. ”Se on kiehtova kirje, vaikka olin pettynyt siihen, että siinä ei mainita suhdetta biologiseen äitiini tai olemassaoloani. Mutta kuka tietää, ehkä osa siitä, mitä hän etsi, olin minä, kuten minä etsin häntä.”

Lorenin isä Göran Moberg

Oletko sinäkin tehnyt mahtavan löydön MyHeritagen avulla? Haluaisimme kuulla siitä! Jaa se kanssamme tällä lomakkeella tai lähetä se meille sähköpostitse osoitteeseen stories@myheritage.com.